Vanhanajan perennat ovat hämmästyttävän kestäviä ja helppohoitoisia – museopuutarhuri vinkkaa 6 kasvia, joita kannattaa ehdottomasti vaalia
Nostalgiset vanhanajan perennat voivat sinnitellä puutarhoissa vuosikymmeniä. Museopuutarhuri Anna Kamara kehuu niitä myös vaatimattomiksi ja hillitysti lisääntyviksi kasveiksi. Hän suosittelee niitä yhtä lailla kotipuutarhoihin kuin mökkipihoille.
Kaipaatko koti- tai mökkipihallesi nostalgisia vanhanajan perennoja? Vai oletko kenties vanhan puutarhan uusi omistaja ja mietit, mahtaako pihamaalla kasvaa vaalimisen arvoisia, mahdollisesti jo vuosikymmeniä paikalla sinnitelleitä kasveja? Museopuutarhuri Anna Kamara kertoo, että vanhat kasvit voivat pitkään hoitamatta olleessa puutarhassa jäädä huomaamatta, jos ne eivät enää kuki. Kasvit onneksi elpyvät, kun puutarhasta aletaan taas huolehtia.
– Kotimaiset satavuotiset kasvikannat ovat taatusti kasvuoloihimme koeteltuja ja lisäksi myös helppohoitoisia ja kiitollisia. Samaa ei välttämättä voi sanoa ulkomailta tuoduista vastaavalla nimellä myytävistä kasveista, jotka voivat olla jopa erinäköisiä tai vaikkapa tuoksuttomia, Anna sanoo.
Kuusi Annan suosikkiperennaa
1. Varjolilja
Kesä–heinäkuussa kukkivan varjoliljan (Lilium martagon) tiedetään kasvaneen Turussa jo 1600-luvulla, ja se on nykyään erittäin yleinen Lounais-Suomen puutarhoissa. Kestävästä sipulikasvista on sekä valko- että punakukkaisia muotoja. Se viihtyy varjossa ja puolivarjossa, syvämultaisessa maassa. Varjoliljaa voi kasvattaa myös siemenestä, mutta tällöin kukintaa saa odottaa vähintään viisi vuotta.
2. Pallaksenpioni
Vanhoissa pihoissa säilynyt keltaheteinen pioni kukkii jo toukokuun lopulla, ja sen virallinen nimi onkin osuvasti helluntaipioni (Paeonia officinalis ’Mollis’). Pallaksenpioni kasvaa noin 60–80 sentin korkuiseksi, kantalaji vuoripioni (P. officinalis) jää tätä matalammaksi. Elinvoimainen ja rehevä perenna ei vaadi tukea. Se viihtyy auringossa ja puolivarjossa, joskin puolivarjossa kukinta kestää pidempään.
”Kotimaiset satavuotiset kasvikannat ovat hyviksi koeteltuja, ja ne ovat myös helppohoitoisia ja kiitollisia.”Museopuutarhuri Anna Kamara
3. Rusopäivänlilja
Maatiaiskasvin elokuinen kukinta on majesteetillinen näky kukkien huojuessa korkealla lehdistön yllä. Yksittäinen kukka kestää vain vähän aikaa, mutta uusia kukkia avautuu pitkään. Vanhojen pihojen kellanoranssien rusopäivänliljojen (Hemerocallis fulva) uskotaan olevan erittäin yleistä ja kestävää 'Europa'-lajiketta, joka leviää hitaasti ja maltillisesti. Kasvia oli aikoinaan tapana istuttaa näyttävälle paikalle sisäänkäyntien edustalle, kuistien tuntumaan. Lehdet kohoavat 40–50 sentin korkeudelle, kukkavarret suotuisalla kasvupaikalla jopa yli metriin. Kasvi viihtyy auringossa ja puolivarjossa.
Mistä niitä saa?
Perinneperennojen siemeniä voi hankkia muun muassa Maatiaiselta, taimia harrastajien kanssa vaihtamalla, taimitoreilta ja toisinaan myös puutarhamyymälöistä tilaamalla.
4. Kevätesikko
Vanhoissa pihapiireissä tavattavien kevätesikon oranssi- ja punakukkaisten muotojen arvellaan olevan risteymiä etelänkevätesikon kanssa. Pitkään keväällä kukkiva perenna menestyy puiden ja pensaiden katveessa, myös savisessa maassa ja ruohikolla. Siementää hyvin, ja värit säilyvät siementaimissa.
5. Harmaamalva
Helppo ja koristeellinen harmaamalva eli harmaamalvikki (Malva thuringiaca, ent. Lavatera thuringiaca) kukkii heinä–elokuussa. Pitkäjuurinen ja suotuisalla kasvupaikalla jopa 1,5-metriseksi kasvava laji kaipaa tuoretta syvää maata, siirtämistä se kavahtaa. Sitkeä kasvi kukkii komeimmin aurinkoisella paikalla, mutta se viihtyy myös puolivarjossa.
6. Tarhaillakko
Kukkiessaan alkukesällä tarhaillakko (Hesperis matronalis) on näyttävä näky. Sen iltaisin makean mausteiselta tuoksuvat kukat voivat olla purppuran tai valkoisen värisiä. Kasvi on aikoinaan ollut erittäin suosittu, ja siitä on ollut runsaasti eri lajikkeita myynnissä, myös kerrannaiskukkaisia. Nykyään tätä erinomaista perhoskasvia tapaa puutarhoissa harvemmin. Perenna on lyhytikäinen, mutta sillä on taipumus siementää ja vaihtaa paikkaa puutarhassa. Se viihtyy parhaiten tuoreessa maassa, kuivassa paahteisessa kasvupaikassa se kärsii. Sopii esimerkiksi perennaniityille.
