Kun Carmela Kärr, 24, ja Sebastian Mitts, 28, suunnittelivat yhteistä omaa kotia, ajatuksena oli rakentaa uusi talo. Kun aikaa kului, pariskunnalla vuokralla ollut vanha talonpoikaistalo alkoi tuntua kiehtovalta mahdollisuudelta. Entäpä jos kunnostaisi sen ja etsisi ratkaisun, jonka avulla vanhasta talosta tulisi heidän kotinsa?

Metsän reunassa sijaitseva, Sebastianin vanhempien vuonna 2006 vuokrakäyttöön ostama talo oli tuttu molemmille. Kun Carmela opiskeli Turussa, talo oli Sebastianin poikamiesboksi. Kun Carmela palasi Tiukkaan tekemään graduaan töiden ohella, talosta tuli pariskunnan yhteinen vuokra-asunto.

Talosuunnitelmien tuumausvuosi oli 2019. Mitä enemmän nuoret tutkailivat noin sata vuotta paikoillaan ollutta taloa ja sen viehättävää ympäristöä, sitä enemmän rakennus kiinnosti. Kaupat tehtiin vuoden 2020 alussa, juuri ennen pandemiaa.

– Ajankohta oli oikea. Sinä vuonna meillä oli kaikki aika tehdä remonttia ja ehdimme ostaa rakennustarvikkeet juuri ennen kuin niiden hinnat alkoivat nousta, Carmela kertoo.

Sebastianin vanhemmat olivat talossa vuokralla olleen Sebastianin sisaren ja hänen miehensä kanssa remontoineet taloa, esimerkiksi pystyttäneet Uuniseppien kaakeliuunin olohuoneeseen. Myös katto ja ulkoverhous oli uusittu.

Perinteinen maalaistalo tuntui silti Carmelasta ja Sebastianista pieneltä ja pimeältä, vaikka talossa oli monta huonetta.

Ratkaisu löytyi suunnitelmasta, jonka pariskunta kehitti yhdessä: kylmä ullakko otetaan asuinkäyttöön ja talon toiselle pitkälle sivulle rakennetaan kahden kerroksen korkuinen avara uudisosa.

Lisäosaan piirrettiin taloon sopivat ikkunat, jotka teetettiin mittatilaustyönä. Tekijäksi löytyi Carmelan veli, jolla on Vaasassa lasihiomo.

Aikaisemmin ahtaasta keittiöstä tuli lopulta toimiva ja kaunis tila, johon mahtuu nyt iso ruokapöytä.

– Oli hyvä, että ehdimme asua talossa ennen isoa remonttia. Oli aikaa miettiä ja tutustua taloon ja sen ominaisuuksiin. Esimerkiksi rossipohja haluttiin säilyttää. Talossa oli hyvä sisäilma ja se oli kaikin puolin terve, Carmela sanoo.

Yläkerrassa suurin työ oli kylmän, sata vuotta varastona olleen vintin tyhjentämisessä. Eristekerroksessa oli ajalle tyypilliseen tapaan sammalta ja hiekkaa sekä kaikenlaista muuta, esimerkiksi peittoja, tyynyjä ja vanhoja sanomalehtiä.

Sebastian hikoili koronakesänä lapioidessaan ulos eristeitä. Se kannatti, sillä eristeen seasta löytyi aarre: pariovet, jotka ovat nyt kunnostettuina eteisessä. Ovet entisöitiin hellästi ja niihin vaihdettiin uudet ehjät lasit.

Alakerrassa työtä teettivät pintojen ja sähköjen uusiminen sekä uudisosan rakentaminen. Myös muutama ovi puhkaistiin hirsiseiniin. Kompromisseja oli vanhassa talossa pakko tehdä.

– Mistä vain ei voi kaataa seinää. Tai mihin tahansa laittaa ovea, Sebastian sanoo.

Apuna koko rakennustyön ajan oli Sebastianin isä Allan Mitts. Lisäksi vintin toteuttamisessa sekä ulkorakennuksen remontoinnissa oli kaksi rakennusmiestä.

Koko remontissa oli lähtökohtana, ettei kaikkea tarvitse uusia. Talon henki haluttiin säilyttää ja käyttää alkuperäisiä rakennusosia niin paljon kuin mahdollista. Myös hankinnoissa etsittiin tunnelmaan sopivia ratkaisuja.

– Kaikki uunit ja keittiön hella on säilytetty ja hirsiseinää on otettu muutamassa kohdin esille. Puuovia olemme löytäneet nettikirpputoreilta, esimerkiksi Finditista. Kaikkiin huoneisiin haluttiin vanhat ovet, Carmela kertoo.

Kaiken ei silti tarvinnut olla vanhaa tai kierrätettyä. Esimerkiksi lattiat hankittiin paikallisesta K-raudasta.

Sisustuksen suunnittelu on erityisesti mieluista Carmelalle, mutta pariskunta jakaa yhteisen sisustusmaun. Esimerkiksi tapetteja oli tutkailtu jo ennen remontin aloittamista. Talossa on tapetteja esimerkiksi ruotsalaisilta Boråstapeterilta ja Midbecilta. Retrojulisteet piristävät huoneita.

Kirpputoreilla ilokseen kiertelevä Carmela on hakenut sisustusideoita erityisesti sisustusblogeista ja Instagramista.

– Katson niistä, miten muut ihmiset ovat ratkaisseet kotinsa sisustuskysymyksiä. Sosiaalinen media ja kirpparit ovat ihan parhaita inspiraation lähteitä, Carmela sanoo.

Ensikertalaiset joutuivat silti miettimään monia ratkaisuja.

Vaikeinta oli tehdä päätökset, ihan pienetkin – esimerkiksi millaiset kahvat oviin hankitaan, millaiset pistorasiat ja valokatkaisijat valitaan tai millaiset jalkalistat sopivat kokonaisuuteen.

– Toisaalta oli myös vaikea tietää, missä järjestyksessä asiat tehdään, kun emme kumpikaan olleet tehneet isoa remonttia aikaisemmin.

Kierreportaat ovat ainoa hankita, jonka toimivuutta on joskus pohdittu jälkeenpäin. Niihin päädyttiin tilasyistä.

– Sen olisi ehkä voinut ratkaista toisin, ja mietimmekin pitkään tavallisia portaita. Toisaalta näin halliin jäi enemmän tilaa.

Edelleen vanhan talon kunnostaminen omiin tarpeisiin tuntuu juuri oikealta. Iloa tuo myös se, että kaveripiirissäkin on herätty seudun tyhjien talojen mahdollisuuksiin.

– Sebastianin hyvä ystävä kumppaninsa kanssa on juuri ostanut ihan naapurissa olevan talon ja alkaa korjata sitä, Carmela iloitsee.

Moni tehty ratkaisu talossa ilostuttaa päivittäin, esimerkiksi rohkea ratkaisu tehdä perinteiseen maalaistaloon lisäosa.

– Kun tulen sisään, näen ensin uuden osan kauniit ikkunat, ja kun kokkaan keittiössä, nautin aina valoisasta tilasta ja siitä, että näen luonnon ikkunoista, Carmela sanoo.