Vanhan rakennuksen tiiviys on voinut kärsiä ajan myötä, kun rakenteet ovat liikkuneet ja eristeet painuneet. Nykyään on totuttu korkeampiin huonelämpötiloihin kuin ennen, ja ihminen tuntee herkästi vedon ja lämpötilaerot. Mukavuuden parantamiseen ei kuitenkaan välttämättä tarvita lisäeristettä, vaan usein tärkeämpää on ilmavuotojen tiivistys. Tarkista eristys silloin, kun rakenteita avataan muiden korjauksien vuoksi.

Etsi ympäristöä kylmemmät kohdat lämpökameralla tai pintalämpömittarilla. Hirsirakennuksessa ilmavuotoja löytyy tavallisimmin hirsien liitoskohdista, kuten nurkista ylä- ja alapohjien liitoksista. Eristeiden painuminen kylmentää tyypillisesti alapohjaa, ja rankarakenteessa purueristeet painuvat usein ikkunoiden alla. Ikkunoiden ja ovien pielet sekä yläpohjan lävistykset ja hormien ympäristöt ovat myös tyypillisiä vetokohtia.

Rakenteet toimivat, kun ne ovat yksiaineisia eli niissä on sama materiaalipohja. Puutaloon sopivat puupohjaiset eristeet ja muut samalla tavalla toimivat luonnonkuidut kuten pellava. Puukuitu- ja pellavapohjaisissa eristeissä vaihtoehdot ovat viime aikoina lisääntyneet, ja tarjolla on puhallusvilla- ja levytuotteita. Sanomalehtipaperista tehdyssä selluvillassa on booria palonestoaineena, puukuitupohjaisessa puhallusvillassa sitä ei ole.

Kun rakenne on kokonaan puuaineinen, se hengittää eli pystyy sitomaan ja luovuttamaan kosteutta. Kosteusvaurion riski vähenee, kun rakenne pääsee kuivumaan. Hengittävyys ei tarkoita ilman läpäisyä, vaan hengittävänkin rakenteen kuuluu olla ilmatiivis. Höyrynsulku estää hengittävyyden. Höyrynsulkumuovin kanssa rakenne toimii niin kauan kuin se pysyy kuivana, mutta jos rikkoutuneen muovin taakse pääsee kosteutta, rakenne ei yleensä pääse kuivumaan.

Rakenteiden toimivuus on suunniteltu sen mukaan, että sisäpuoli on lämpimämpi kuin ulkopuoli. Sisäilman viilennys kuitenkin viilentää myös seinärakenteita. Muuttuvassa tilanteessa perinteinen puurakenne on vähiten herkkä kosteusvaurioille.

Suomessa mineraalivilla yleistyi 1950-luvun puolivälin jälkeen, ja 1960-luvulla sitä jo käytettiin paljolti uudisrakentamisessa. Sen kanssa tarvitaan höyrynsulku. Mineraalivilloja ovat kivi- eli vuorivilla sekä lasivilla, joka tehdään kierrätyslasista. Nykyään on käytössä myös polyuretaanilevyjä, jotka toimivat samalla sekä eristeenä että höyrynsulkuna.

Jos ikkunoiden ja ovien pielistä vetää, ota pois vuorilaudat ja tilkitse rako pellavariveellä. Sisäverhouksen uusimisen yhteydessä käy läpi vetopaikat ja tiivistä ne, esimerkiksi ulkonurkat kulmapahveilla. Hirren ulkopinnalle kannattaa lisätä paperi tai puukuitulevy, jos ulkoverhous muusta syystä puretaan. Tiivistä ikkunat talveksi.

Vauriokohdat selviävät rakenteiden avauksilla, jolloin voi myös ottaa mikrobinäytteen. Päälle päin viitteitä voi antaa pinnan kostuminen, tummuminen, kupruilu tai pintamateriaalien irtoilu. Selvitä ennen eristeiden uusimista, mistä kosteus on tullut: onko kyse esimerkiksi katon vuodosta?

Jos lisäeristettä seiniin tarvitaan, se on parempi sisäpuolella, sillä ulkopuolella se vaikuttaa julkisivuun ja pahimmillaan pilaa talon rakennushistoriallisen arvon. Kun seinä paksunee ulospäin, ikkunat painuvat sisään ja seinä liittyy eri tavoin myös sokkeliin ja räystääseen.

Hirsiseinän sisäpuolen lisälämmöneriste voi olla korkeintaan 50 mm. Jos eriste on liian paksu, hirsi kylmenee. Silloin kastepiste, jossa vesihöyry tiivistyy vedeksi, siirtyy hirren sisälle, ja on kosteusvaurion riski. Rankarakenteessa sisäpuolelle voi lisätä enemmän eristettä. Tarkista suositeltava paksuus eristeen valmistajan ohjeesta.

Eristeiden painuessa syntyy ilmatila lattialautojen alle alapohjaan. Kun kylmyys tulee lautojen alta, kerrosten lisääminen lattian päälle ei auta. Täytä ilmatila lisäeristyksellä ainakin ulkoseinien läheltä. Jos vanhat eristeet ovat kunnossa, säilytä ne uusien alla. Paperoi reunat ilmatiiviiksi. Katso tarkempia ohjeita talon eri osien eristämiseen Museoviraston korjauskortista Lämmöneristyksen parantaminen.

Lisää yläpohjaan eristettä yläpuolelle, jolloin vanhan sisäkaton pinta ja huoneen mittasuhteet pysyvät ennallaan. Jos vanhoissa sahanpurueristeissä ei ole vaurioita, säilytä ne ja lisää päälle puupohjaista eristettä. Niin eristys pysyy parhaiten tiiviinä, sillä vanha eriste on yleensä asettunut tiiviisti rakenteita vasten. Yläpohjan eristepaksuus voi olla reilusti seiniä suurempi, noin 40 cm.

Kyllä voi, ja vanhoissa rakennuksissa se onnistuu hyvin. Aiemmin yksittäiset huoneet olivat lämpöteknisiä kokonaisuuksia, kun taas nykyarkkitehtuurissa on suosittu avoimempia tiloja. Rajoita korjaus niihin tiloihin, joissa tarvitaan asumismukavuuden lisäystä. Osan huoneista voi pitää viileämpinä peruslämmöllä, jolloin saa säästöä lämmityskuluissa.

On arvioitu, että ikkunoiden vaihdon kustannukset eivät tule takaisin energiansäästönä, vaan ennemmin kannattaa tiivistää. Samoin voi sanoa eristyksestä yleisesti. Talon rakenteella on kuitenkin vaikutusta: hirsi on hyvä eriste sinänsä, mutta rankarakenne saattaa olla alun perinkin ohut. Seinien lisäeristyksen hyödyt ovat suurimmillaan rankarakenteessa, jossa eristepaksuus on vain 100 mm. Mieti, mitkä ovat hyödyt suhteessa siihen, millaisia töitä eristyksen lisääminen aiheuttaa. Rakenteiden avaamisen ja sulkemisen lisäksi se saattaa poikia esimerkiksi sähkö- ja lvi-töitä. Kannattavinta onkin yhdistää eristyksen parantaminen sellaisiin korjauksiin, jotka on joka tapauksessa tehtävä.