Jouluasetelmia ja lapsuudenkodin koristeita! Kaisa virittää vanhan kanttorilan joulukuntoon ajoissa

Kun Kaisa Ringborg ja Antti Remahl hankkivat uusperheensä kodiksi entisen kanttorilan, heitä ei pelottanut niinkään tuleva remontti vaan talon runsaanpuoleiset tilat. Niissä riittäisi sisustettavaa ja siivottavaa. Jälkimmäinen huoli osoittautui turhaksi, sillä siivoaminen paljastui yhdeksi Antin lempipuuhista. Vaimo puolestaan määrää kaapin paikan.

– Sain miettiä paikkaa aika monelle kaapille, kun olimme ensin ostaneet tänne tarpeeksi isoja säilytyskalusteita nettikirpparilta.

Talo on rakennettu aikoinaan Halikon kanttorille. Siitä johtuvat rakennuksen pappilamaiset piirteet: leveä portaikko, hulppeat pariovet ja tilavat huoneet. Parkkitilatkin ovat ruhtinaalliset. Kirkko sijaitsee lähellä, joten kirkonkellojen soitto on tuttua taustamusiikkia. "Sisällä kanttorilassa urkumusiikki on tosin vaihtunut lastenlauluiksi", Kaisa sanoo.

Vanhan kanttorilan alakerrassa huoneet ovat kolme metriä korkeat, joten sisustuskaan ei voi olla pientä ja sievää. Kaisa ei halua täyttää tilaa tavaralla. Hänestä iso talo kaipaa avaruutta.

Antti ei sisustuksesta perusta, kunhan biljardipöytä mahtui olkkariin. Kaisan sisustustyyli puolestaan muuttui uudessa kodissa romanttisesta rouheaksi.

– Olen aina tykännyt vanhoista esineistä. Lempivärejäni ovat valkoinen, harmaa ja puun sävyt. Jotta kokonaisuudesta ei tule liian kesy, lisään mustaa terästykseksi. Joulua kohti alan tuoda kotiin punaista tyynyissä, kukissa, koristeissa ja astioissa. Kesävärini on vaaleansininen.

Aina kun Kaisalla ja Antilla on juhlat, isäntäväki ja vieraat kokoontuvat portaikkoon yhteispotrettiin. "Kuvista jää ihana muisto", pariskunta toteaa. Eteisen senkki on Tori.fistä ja naulakko Kaisan siskolta. Sisko on myös virkannut maton.

Kaisa tykkää sommitella eteisen senkille vuodenaikaan tai teemaan sopivan asetelman. Nyt siinä on joulunäyttämö ilahduttamassa sisääntulijoita. Eteisen helmiponttipaneelit ovat alkuperäiset, tosin eivät enää sinapinkeltaiset.

Kanttorila on ollut Kaisan ja Antin perheen koti jo liki neljä vuotta. Kaisa ja pojat asuivat Salossa jo ennestään, Antti muutti sinne Turusta. Perhe valmistautuu nyt viidenteen yhteiseen jouluunsa.

– Koska Antti ei ole jouluihminen, hän lupautuu aina aatoksi töihin. Onneksi suku pitää minulle aikuisseuraa. Meitä voi olla aattoiltana koolla yli tusina. Jokainen tuo jotain syötävää. Sovimme sortit etukäteen, ettei tarjolla ole kymmenen erilaista porkkanalaatikkoa. Nooalle sekin sopisi, sillä porkkanalaatikko on hänen herkkuaan.

Olohuoneen sohvan Kaisa ja Antti ostivat Askosta tähän kotiin. Sohvapöydän he rakensivat tasosta ja pukkijaloista. Olkkarissa on ollut takka, mutta se on purettu. "Olisi mahdollista rakentaa uusi tulisija, mutta se ei ole juuri nyt ajankohtaista. Enemmän harmittaa, että myös keittiön puuhella on purettu."

Nuutti viimeistelee yhdessä koristeltua joulukuusta. Osa koristeista on Kaisan lapsuudesta. Kuusi jalkoineen on asetettu valkoiseksi maalattuun puulaatikkoon. Isoon pärekoriin alkaa vähitellen ilmestyä lahjoja.

Lahjoja alkaa ilmestyä pikkuhiljaa isoon pärekoriin, joka löytyi kirpparilta.

Iloinen yllätys odottaa Nooaa ja Nuuttia jonain joulukuun aamuna: heidän nukkuessaan tontut ovat asettuneet taloksi portaikkoon. Kaisa-äiti on rakentanut tonttuoven askartelukaupan tarvikkeista.

Lihapullat tulivat ennen joulupöytään Kaisan mummilta. Nykyisin ne paistaa Kaisan sisko mummin reseptin mukaan.

– Jouluna hiljennymme muistelemaan mummin vaiheita, Kaisa kertoo.

– Mummi asui vanhempineen Pohjois-Suomessa ja joutui 15-vuotiaana pakenemaan Lapin sotaa Ruotsiin. Perhe vietti siellä joulun. Sieltä he muuttivat Halikkoon pieneen torppaan. Mummin sota-ajan joulumuistoista on julkaistu juttu Salon Seudun Sanomissa 1990-luvun alussa. Lehtileike on kehystettynä olohuoneen seinällä. Minulla on tapana lukea se ääneen joulupöydässä.

Perhe viettää paljon aikaa kodikkaassa keittiössä. Pian Nooa ja Nuutti pääsevät maistamaan äidin leipomaa puolukka-banoffeeta. Pojat ovat koristelleet äidin leipoman piparkakkutalon yhdessä .

Yläkerran aula on niin tilava, että sinne mahtuu jopa kiikku. Nuutti antaa tyylinäytteen keinumisesta. Kaisa ripustaa joulukortit aulan seinälle pingotettuun naruun pyykkipojilla. Jouluun mennessä naru ehtii täyttyä.

Puolukka-banoffee on nopea ja helppo joulunajan leivonnainen. Kaisa sekoittaa pohjan voisulasta ja piparimurskasta ja lusikoi pinnalle purkillisen karamellisoitua kondensoitua maitoa. Pintaa koristavat kermavaahto, puolukat ja piparimurska.

Kaisa on rakentanut jouluisen asetelman lautashyllyn ympärille. Ylimpänä ovat adventtikynttilät eriparisissa lasipurkeissa. Kaisa on leikannut niihin numerot kontaktimuovista.

Kaisan rakkaimmat joulukoristeet ovat lapsuudenkodista. Vanhin ja rakkain on seinäkoriste, johon on kirjoitettu Joulumaa-laulun sanat: Eikä sinne matka silloin kovin kauan kestä, joulumaa jos jokaiselta löytyy sydämestä!

Kaisan mielestä sitä ei voi kauniimmin sanoa.

Pojilla on yhteinen huone yläkerrassa. Tapetti on Salon K-Raudasta. Kaisa on ommellut ikkunaan viirinauhan. "Olemme pohtineet jo seuraavaa remppakierrosta. Kun pojat tulevat teini-ikään, he saavat koko yläkerran ja me muutamme alas", Kaisa ja Antti arvelevat. Yoda-kissa on nukahtanut Nooan sängylle.

Veljesten koulupöytänä on paripulpetti, jonka he saivat lahjaksi Kaisan Kirkkonummella asuvalta opettajaystävältä. Sen äärellä on mukava tehdä läksyt yhdessä.

Pojilla on yläkerrassa oma kuusi, jonka äiti on ostanut lähikaupasta. Pärekori on kirpparilta. Oven taakse piiloutuu säilytystilaa. Kaikki yläkerran ovet ovat alkuperäisessä asussaan.

Katso lisää kuvia Kaisan Instagram-tililtä: @Villakanttorila