Kimmo Väliniemestä ja Anne Riskusta tuli viime vuonna laajennetun, noin 100-neliöisen ruotsalaistalon omistajia. Home oli kuitenkin tuhonnut tiukasti suojellun talon. Pariskunta tiesi jo kauppoja tehdessään, että Helsingin Pirkkolassa sijaitseva talo on tuomittu asuinkelvottomaksi ja se on pakko purkaa. Projektin ensiaskelia valotetaan Meidän talon juttusarjan ensimmäisessä osassa.
Ainoa vaihtoehto oli rakentaa tilalle aivan samanlainen, mutta nykyiset rakennusmääräykset täyttävä ja tuoreinta talotekniikkaa hyödyntävä talo.
– Pientalojen kosteudenhallinnassa käytetään vieläkin muovisia höyrysulkuja. Ja kun ilma ei virtaa rakenteen läpi, energialaskelmat saadaan helposti kohdalleen, Anne Risku selittää.
Pariskunta halusi talostaan kuitenkin terveen ja ekologisesti kestävän. Siksi suunnittelusta tuli haastavaa.
– Me käytämme puukuitueristettä ja ilmansulkupahvia, jolloin rakenteesta tulee hengittävä eikä kosteus jää muhimaan eristeisiin.
Ruotsalaistalojen suojelun tiukkuus ei tullut rakentajille yllätyksenä. Väliniemi ja Risku palkkasivat arkkitehti Tapani Mustosen suunnittelemaan uuden talon niin, että kaupunginmuseo, rakennusvalvontavirasto, kaupunkikuvaneuvottelukunta ja Uudenmaan ELY-keskus voisivat hyväksyä hankkeen.
– Merkittävimmät asiat olivat katon korko ja kulma. Talon ulkomitta ei saanut nousta ylöspäin senttiäkään, Kimmo Väliniemi kertoo.
Kattokulma teki alkuperäisten talojen lisäosaa vastaavan ulokkeen suunnittelemisesta erityisen haastavan.
– Sen takia talosta tuli vähän monimutkaisen muotoinen. Pääurakoitsija sanoi, ettei hän urakkatarjousta tehdessään osannut ennakoida ylimääräisten kulmien vaikutusta työn määrään.
Useimmat pientalot ovat suorakaiteen muotoisia, jolloin kulmia on neljä. Uudessa Kangastie 14:ssä niitä on kymmenen. Esimerkiksi uuden talon ”lisäosa” ei saanut jatkua samassa tasossa ”vanhan” seinän kanssa, vaan siihen piti piirtää muutaman kymmenen sentin syvyinen vekki. Alkuperäisten talojen lisäosat oli tuon vekin avulla helpompi liittää olemassa olevaan runkoon, mutta uudisrakennukselle moinen vaatimus aiheutti vain lisäkustannuksia.
Kun Tapani Mustonen sai arkkitehtisuunnittelun valmiiksi, pariskunta vaihtoi pääsuunnittelijaksi tutun arkkitehdin. Marjut Kauppinen alkoi hioa suunnittelun yksityiskohtia ja viimeistellä asukkaiden tekemiä muutosehdotuksia.
Uusi arkkitehti kehuu edeltäjänsä työtä.
– Mustonen on laatinut suunnitelmat suojelevan asemakaavan mukaisesti ja tutkinut huolellisesti ne naapuruston ominaispiirteet, jotka tässäkin talossa toteutuvat.
Kauppisen mukaan vanhan rakennuksen mittakaavat ovat suunnitelmissa kohdallaan, vaikka pieneen taloon ei ole yksinkertaista paketoida esimerkiksi nykyaikaisia lämmön talteenottolaitteita.
– Näin yksityiskohtaisesti suojeltuja pientalokaavoja ei ole monta. Helsingissä Puu-Käpylä on toinen. Missään muualla en ole nähnyt näin tarkkoja asemakaavamerkintöjä.
Pirkkolan kaavaluokitus on SR-1, eli se kieltää kaikki näkyvät muutostyöt. Kangastie 14 on alueen ensimmäinen uudisrakennus alkuperäisen rakentamisen jälkeen, joten sillä on painoaan suurempi merkitys.
– Tästä on tulossa merkittävä ennakkotapaus. Kaavoittajan ja rakennuttajan ratkaisut kiinnostavat todella monia ihmisiä sekä virkakunnassa että yksityisellä puolella, Marjut Kauppinen korostaa.
Koska suojelumääräykset ovat niin tiukkoja, lisävaatimuksia on tullut vielä rakennusluvan myöntämisen jälkeen.
– Kaikki virastot ovat halunneet osallistua tähän, Kimmo Väliniemi virnistää.
Kaupunginmuseo esimerkiksi piirrätti pihasuunnitelmat Väliniemillä. Samalla museo päätti, että keskelle takapihaa pystytetään aita.
– Sen toiselle puolelle ei saa mennä rakentamisen aikana. Meidän pihan takaosa on kuulemma niin merkittävä, kun se on alkuperäisessä kunnossa. Siellä on villiintynyttä ruohoa ja muutama omenapuu.
Väliniemen mukaan aita on itsekkäästi ajatellen hyvä asia. Pihaa ei rakentamisen jälkeen tarvitse pohjustaa ja kylvää uudestaan, vaan pelkkä siistiminen riittää. Urakoitsijan kannalta aita on aivan sietämätön juttu. Kaikkien tarvikkeiden ja koneiden pitää mahtua tontille. Talokin vie oman tilansa pienestä tontista.
Merkittävimmän kiistan viranomaisten kanssa Anne ja Kimmo kävivät ilmanvaihtojärjestelmästä. Pariskunta olisi halunnut taloon perinteisen painovoimaisen ilmanvaihdon.
Valinta ei Kimmon mukaan ollut pelkkää nostalgiaa.
– Painovoimaisessa ei ole säätämistä ja vääntämistä. Koneellinen ilmanvaihto on tosi hyvä, jos se toimii, mutta jos se on väärissä säädöissä, se menee helposti epäkuntoon ja repii vääristä paikoista ilmaa.
Kangastien painovoimainen tyssäsi lopulta siihen, että se ei olisi mennyt nykyisistä energiamääräyksistä läpi ilman lämmön talteenottoa.
– Silloinen aluearkkitehti halusi joustaa vähän määräyksistä, jotta olisimme saaneet painovoimaisen ilmanvaihdon. Mutta kaupungin tekninen puoli tyrmäsi sen heti. Kaupunki käski meidän lvi-suunnittelijaamme unohtamaan koko jutun.
– Nyt täytyy vain koettaa luottaa siihen, että tämän talon koneellinen ilmanvaihto on toimiva ja varma.
Toinen pariskuntaa kummastuttanut seikka on, että uudisrakennukseen määrättiin bitumihuopakatto, vaikka useimmissa alueen taloissa on konesaumattu peltikatto. Katto oli peltiä myös alkuperäisessä talossa.
Tiukkojen säädösten seuraaminen ei periaatteessa ole rakentamisen ammattilaisille erityisen hankalaa. Mutta rakennuttajalle niistä koituu ylimääräisiä kustannuksia.
– Suurin ylimääräinen kustannuserä tulee varmaan siitä, että arkkitehdeille on mennyt rahaa ainakin kahden talohankkeen verran, Kimmo Väliniemi sanoo.
Tiukka SR-1-kaava on sikäli erikoinen, että rakennusvalvonnan pitää erikseen hyväksyä muutostöihin ehdotettu arkkitehti.
– Meillä oli alun perin hyvä, tuttu arkkitehti, jonka olisimme halunneet tekemään tämän. Hän ei kelvannut rakennusvalvonnalle.
Ylimääräistä menoa tuli myös siitä, että kaikki ulospäin näkyvät osat kuten ikkunat, ovet ja kaiteet on hyväksytettävä kaupunginmuseolla ennen asennusta. Ne on tarkasti määritelty jo rakennusluvassa.
Periaatteessa asemakaava määrää vain, miltä rakennuksen pitää näyttää ulkopuolelta. Käytännössä sisätiloissakin löytyy valvottavaa. Rakennusvalvonta on ilmoittanut tarkastavansa koneellista ilmanvaihtoa varten tehtävät putkitukset. Ne eivät saa tuhota talon sisäpuolen ilmettä.
– Eli meidän täytyy jemmailla putket kaikenlaisiin koteloihin ja väliseinien sisään. Aika hyvin saamme ne piiloon.
Meidän talo seuraa Pirkkolan ruotsalaistalon vaiheita kiinteistön hankinnasta purkuun, uuden talon suunnitteluun sekä rakentamiseen. Sarjan muut osat luettavissa Meilläkotona.fi:stä!
