
Vanha kunnanlääkärin talo sai jättiremontissa takaisin 1970-luvun charminsa – ”Olin kauhuissani tarvittavan remontin määrästä”
Sallamarin ja Aleksin joenvarsitalossa Haukiputaalla 2020-luku täydentää 1970-luvun parhaita puolia. Entinen kunnanlääkärin talo peruskorjattiin ja raikastettiin kestämään aikaa sekä trendien vaihteluita.
Kesällä 2020 Sallamari ja Aleksi Klytseroffin vapaa-aika kului asuntojen myynti-ilmoituksia selatessa. Pariskunta etsi remonttikohdetta mielellään vesistön lähistöltä. Elokuussa Aleksi ehdotti, että he menisivät katsomaan hänen kotipaikkansa lähellä olevaa vuonna 1977 valmistunutta tiiliverhoiltua omakotitaloa, joka oli tyhjillään. Päähänpistosta on nyt kulunut neljä vuotta.
Sallamarin mielestä kaksikerroksinen talo oli hassun mallinen. Omaperäisen siitä teki korkea ja epäsymmetrinen katto. Katon lape Kiiminkijoen puolella on lähes pystysuora, ja siinä on ovi ja ikkunoita. Kadun puolelta rakennus näyttää tavallista korkeammalta harjakattoiselta talolta. Neliöitä on 177.
Kun Aleksi ja Sallamari näkivät alkuperäiset piirustukset, selvisi, että katto oli alun perin piirretty tasakatoksi. Sallamarin mielestä oli rakennuttajalta kaukaa viisasta vaihtaa tasakatto harjakatoksi.

Asukkaat: It-alan projekti päällikkö Sallamari, 31, rakennusmestari Aleksi Klytseroff, 32, lapset Frida, 2, ja Eino, 4.
Instagram: @70luvunkoti.
Koti: Vuonna 1977 valmistunut tiiliverhoiltu omakotitalo Haukiputaalla. Neliöitä on 177.

Miltä täällä sisällä näytti ennen remonttianne?
Aleksi: Sisätilat olivat 2000-luvun alussa tehdyn remontin aikaisessa asussa. Lattioissa oli laminaattia ja sisustuksessa ripaus bling blingiä. Esimerkiksi portaiden keskellä oli kultaiseksi maalattu pylväs, joka osoittautui öljykattilan piipuksi. 1970-luvun pinnoista oli jäljellä rippeet. Alakerran wc:n kuviolliset seinälaatat olivat ehkä alkuperäiset, mutta koska märkätilat vesieristettiin uusiksi, ne vaihtuivat.
Sallamari: Emme etsineet nimenomaan 70-luvun taloa, mutta kun ostimme tämän, oli selvää, että palautamme sen aikakaudelleen. Peruskorjaustasoinen remontti kesti noin puolitoista vuotta.
”En aluksi ollut yhtä innoissani kuin Aleksi. Olin lähinnä kauhuissani tarvittavan remontin määrästä.”Sallamari Klytseroff


Olitteko molemmat yhtä innoissanne talosta?
Sallamari: Minä en aluksi ollut yhtä innoissani kuin Aleksi. Olin lähinnä kauhuissani tarvittavan remontin määrästä. Aleksi näki heti potentiaalin. Hän on koulutukseltaan rakennusmestari, joten hänellä oli käsitys siitä, millaisia rakenteellisia ongelmia 1970-luvun valesokkelitalossa voi olla. Aleksi onkin ”kengittänyt” eli vaihtanut kaikki talon seinien alajuoksut. Ne ovat valesokkelitalojen heikko kohta, koska ne on upotettu betonin sisään, ja siksi ne ovat usein kastuneet.

Mikä erityisesti teki vaikutuksen?
Sallamari: Eteisen paikallaan valettu betoniportaikko on yksi lempijuttujani. Kierreportaikon ilme muuttui, kun keskellä ollut 500 kiloa painava metallipiippu poistettiin. Remontissa myös siirsimme eteisen seinää niin, että portaikko seisoo vapaasti tilassa. Aikaisemmin sen toinen kylki sijaitsi uima-allashuoneen puolella. Itse portaikolle ei pitänyt tehdä mitään, mutta lopulta vaihdoimme askelmien pintalaatat vihreiksi tekstiililaatoiksi tuomaan vähän pehmeyttä.
Teillä on uima-allaskin, mutta ette ui siinä?
Aleksi: Talon rakennutti Haukiputaan kunnanlääkäri, ja 16 neliön uima-allas on talossa toimineen fysikaalisen hoitolaitoksen hoitoallas. Allas olisi varmasti ollut kiva uintikäytössä, mutta meiltä puuttui kodinhoitohuone. Allas vesieristettiin uudelleen ja sen päälle tehtiin lattia, ja näin saimme lisättyä taloon kodinhoitohuoneen sekä saunan pukuhuoneenkin. Varastona olevaan allastilaan pääsee lattialuukusta.


”Isoon taloon mahtuu paljon leikkipaikkoja lapsille, ja väljyys tuo aikuisillekin rauhaa. Tykkään järjestää juhlia, ja tänne on täydellistä kutsua ystäviä ja sukua.”Sallamari Klytseroff

Puutuitteko muuten vanhaan pohjaan?
Aleksi: Uuteen kodinhoitohuoneeseen tehtiin kulku eteisestä. Toinen muutos oli keittiön ja olohuoneen välisen seinän poistaminen. Näin yhdistimme kaksi toisistaan erillistä ruokailuryhmää yhdeksi.


Sallamari: Meitä oli auttamassa arkkitehti Heidi Rytkönen. Hän etsi opiskeluihinsa sopivaa projektia ja laati meille kiintokalustesuunnitelman. Kun Heidi saapui luoksemme materiaali- ja mallipalojensa kanssa, alakerta oli Aleksin sanoin ”vedetty luilleen”, eli kaikki sisäpinnat oli avattu. Heidin tehtäväksi tuli yhtenäistää tilojen ilme. Hän ymmärsi heti, millaista lopputulosta tavoittelimme.
Muutitte kolmiosta sata neliötä isompaan kotiin. Miten sisustus on syntynyt?
Sallamari: Aloimme sisustaa rakennusajankohdan henkeä kunnioittaen. Makumme on samankaltainen, mutta Aleksi olisi halunnut retrompia tapetteja kuin minä, ja minun piti himmata hänen ideoitaan. Mietimme kangastapettia johonkin tilaan, mutta se jäi, sillä ajattelin, että makustellaan ensin värejä. Lopulta maalasimme alakerran huoneet valkoisiksi. Sen sijaan laattoihin valitsimme reilusti väriä. Edellisen kodin remontissa villein valinta oli vaaleanharmaa oktagonilaatoitus. Tein paljon Tori-hankintoja, joten remontin valmistumista odottivat muun muassa Plastexin keltainen kukka-allas, Strömforsin 70-luvun kylpyhuoneen ja keittiön seinävalaisimet ja Heikki Turusen Ping Pong -kohdevalaisimet. Olohuoneen sohvakalusto on Esko Pajamiehen Asko-klassikko Bonanza.
Kodin pohjapiirros:

Miksi Bonanza?
Sallamari: Tuolien kulmikas muotokieli on kaunis, ja myös selkäpuoli on mietitty. Melkein säälittää sijoittaa sohva seinää vasten. Lapsiperheessä nahkaverhoilu on osoittautunut erinomaiseksi. Jos sohva on kestänyt käytössä vuosikymmeniä, se on varmasti laadukas.



Millaista on ollut asua tässä talossa ja tällä paikalla?
Sallamari: Isoon taloon mahtuu paljon leikkipaikkoja lapsille, ja väljyys tuo aikuisillekin rauhaa. Tykkään järjestää juhlia, ja tänne on täydellistä kutsua ystäviä ja sukua. Aleksi harrastaa kalastusta, ja hänellä on yläkerrassa hyvä perhojen sidontapiste. Pääsemme kalastamaan ja veneretkille suoraan pihalta. Minä olen innostunut puutarhanhoidosta ja mietin jo, mihin nurkkaan mahtuisivat pieni kasvihuone ja vaja. Tässä talossa elämä tuntuu täydeltä eikä ole kiire mihinkään.


