Kun televisiossa esitettiin vuosina 1961–74 villin lännen sarja Bonanzaa, koko Suomi liimautui ruutujen ääreen seuraamaan karjatilallisten karua arkea ja mutkikkaita perhesuhteita kultaryntäyksen ajan Yhdysvalloissa.

Aikansa huippusuosittu tv-sarja päätyi myös sohvan nimeksi. Sisustusarkkitehti Esko Pajamies (1931–1990) piirsi vuonna 1966 järeän, kokopuurunkoisen sohvan ja tarjosi suunnitelmaansa Askolle, joka oli tuohon aikaan pohjoismaiden suurin huonekalutehdas. Tuotesuunnittelutiimissä innostuttiin freelance-muotoilijan tuoreesta ideasta ja sohva päätettiin ottaa tuotantoon.

Kansainvälisiä markkinoita ajatellen Bonanza-sohvaksi nimetty kaluste esiteltiin vuoden 1968 Kölnin huonekalumessuilla.

Bonanza-sohvasta tuli yksi Askon menestyneimmistä huonekaluista 1960- ja 1970-luvulla. Poikkeuksellista oli, että sohva myi hyvin sekä koti-Suomessa että ulkomailla. Jäyhä, mutkaton cowboy-tyyli puhutteli niin konservatiivisia saksalaisia kuin uutta suomalaista kaupunkilaissukupolvea, joka sisusti lähiökotejaan näyttävillä sohvaryhmillä.

Lännenhenkinen Bonanza sai pian jäljittelijöitä. 1970-luvulla tarjolla oli lukematon määrä raskaita ja puurunkoisia sohvia, jotka verhoiltiin nahkalla tai ronskilla ruutu- tai raitakuviolla.

Nyt Bonanzan laadukasta puusepäntyötä ja jäyhää ilmettä osataan jälleen arvostaa, ja nykysohvissa onkin paljon Bonanzan kaltaisia ratkaisuja. Sohvalla alkaa olla jo kysyntää keräilypiireissä.