Iloisesti vinksallaan! Sannen kodissa sähköjohto sai ylleen kaulahuivin ja jakkara sukat – käsityöharrastajan koti on pullollaan vinkeitä ideoita

Sanne asuu perheineen vanhassa lapsuudenkodissaan. Hän nauttii, kun saa antaa vanhoille tavaroille uuden elämän. Perheen hirsitalossa Loviisassa tuunataan niin tuolit, lamput kuin sähköjohdotkin.
Kuvat Tiiu Kaitalo

"Rakastan taloamme, koska se on vanha ja sillä on sielu. Kotimme on ihanasti vinksallaan.

Talo on lapsuudenkotini, jonka vanhempani ostivat, kun olin viiden. Vuosien varrella ehdin jo surra, etten voisi enää koskaan asua täällä. Kun saimme ostaa talon vanhemmiltani, se oli unelmieni täyttymys.

Eteisen lipaston päällä on vanhoja pulloja, joihin Sanne on pujottanut perhevalokuvia. Ennen remonttia seinältä löytyi tapetti, jonka kuvioista Sanne teki sabluunan. Seinään asennettiin uusi pinkopahvi, joka maalattiin ja johon Sanne töpötteli sabluunalla kuviot.
Sähköjohtoa koristaa pitkä kaulahuivineulos, joka ommeltiin jälkikäteen johdon ympärille. Sen voi irrottaa pesua varten.
Opettaja Sanne Salminen, 38, erityisopettaja Peter Salminen, 41, sekä lapset Melvin, 6, Ella, 9, ja Vera, 3, tykkäävät kaikki puuhailla. Melvin haluaa isona rakentaa poliisitalon, Ella ompelee mielellään nukeille vaatteita ja Veran taidot karttuvat isompia katsellessa. Perheen kodissa on 8 huonetta, keittiö, kodinhoitohuone, pesuhuone ja kolme wc:tä. Talon ulkorakennuksessa on sauna, autotalli, varasto, liiteri, puucee ja vintti.
Olen vähän hamstraajatyyppi enkä raaski luopua tavaroista.

Olemme mieheni kanssa remontoineet talon lähes kokonaan meidän näköiseksemme. Helppoa se ei ole ollut. Kahden vuoden ajan kävimme vain töissä ja remontoimme. Siinä sivussa hoidimme vuorotellen lapsia. Meillä ei ollut harrastuksia eikä juurikaan sosiaalista elämää.

Onneksi pystyimme jakamaan tehtäviä niin, ettei mikään niistä jäänyt vain toisen harteille. Ellei pidä puuhastelusta, ei tällaiseen kannata ryhtyä.

Remontti on opettanut olemaan kärsivällinen, keskittymään yhteen asiaan kerrallaan ja sietämään keskeneräisyyttä. Se ei ole vieläkään ihan valmis, mutta nyt voimme jo harrastaa muutakin ja remontoida, kun huvittaa.

Remontissa on pitänyt olla myös luova. Talossa on vino ulkoseinä, joka on rakennettu tontin rajan myötäisesti. Koska keittiön joka seinä on miten sattuu, teetettiin kaapistot puusepällä.

Askarteluhuoneessa on kesken anopilta saadun vanhan tuolin verhoilu. Keltainen kaappi on hankittu Loviisan poliisiasemalta, ja se on täynnä askartelutarvikkeita.
Puuhailen joka päivä jonkin käsityön parissa. Useimmiten otan ajan illasta ja nukun hieman vähemmän.
Keittiön kalusteet ovat 1900-luvun alkupuolelta. Ne on tehnyt Sannen isän isoisä, joka oli puuseppä. 1970-luvun kernijakkaran Sanne päällysti jämälangoista neulotuilla sukilla ja virkatulla afrikankukalla. Vanhin osa talosta on 1700-luvulta. Talossa on noin 200 neliötä.
Mieheni on välillä järkyttynyt kekseliäisyydestäni, mutta onneksi hän lämpenee aika nopeasti ideoilleni.
Yläkerta oli kylmä vinttitila, jossa oli kaksi huonetta. Nyt koko perheen makuuhuoneet ovat siellä. Leikkihuone on talon toisiksi suurin huone, ja se muutetaan aikanaan Veeran huoneeksi. Fafan vanhan tv-tuolin Sanne on verhoillut kangaspaloilla.

Kotonamme on paljon vanhoja huonekaluja, joita olen kunnostanut tai verhoillut. Esimerkiksi olohuoneen nojatuolit verhoilin kansalaisopiston kurssilla.

Perhevalokuvat pullotin esille vanhoihin pulloihin ja lastenhuoneen kulahtaneen tv-tuolin verhoilin villisti tilkuilla. Ellan huoneessa on helmistä tekemäni lamppu, ja ilmoitustauluna meillä on vanha patjan jousikehikko.

Mieheni on välillä järkyttynyt kekseliäisyydestäni, mutta onneksi hän lämpenee aika nopeasti ideoilleni.

Olen vähän hamstraajatyyppi enkä raaski luopua tavaroista. Siksi niitä on talossamme liikaa. En juuri osta uutta mutta näen kaikelle vanhalle uusia käyttömahdollisuuksia. Olen tyytyväinen, kun keksin keinon, jolla voin pitkittää tavaran tai huonekalun elinikää. Esimerkiksi eteisen lamppu on vanha maitosihti.

Alakerran askarteluhuoneessa saan ommella rauhassa. On ihanaa, ettei kesken projektin tarvitse siivota vaan voi jatkaa siitä, mihin jää. Kaikki materiaalit – lehdet, kankaat ja jämälangat – ovat samassa paikassa poissa lasten ulottuvilta. Toki huoneessa on välillä vähän kaaos, mutta elämä ei saa olla pelkkää järjestelyä.

Sanne virkkasi opiskeluaikoina tilkkutäkin, johon hän sai opin mummoltaan. Sängynpäätynä toimiva ovi oli tarkoitettu askarteluhuoneeseen, mutta se vääntyi pakkasessa eikä soveltunut enää oveksi. Päiväpeitto on Hemtexistä.
Haaveilen siitä, että voisin olla viikon yksin kotona ja vain ommella, neuloa ja askarrella.

Puuhailen joka päivä jonkin käsityön parissa. Useimmiten otan käsityöajan illasta ja nukun hieman vähemmän. Olen iltavirkku, ja minusta on kiva vetäytyä puuhailemaan, kun muu perhe jo nukkuu. Lomalla se onnistuu helpommin, mutta nyt kesän jälkeen on vaikea nousta, kun herätyskello soi aamukuudelta.

Käsityöideoita etsin Pinterestistä, mutta rajoitan siellä käyntiä. Kaikkea löytämääni en kuitenkaan ennätä toteuttaa, ja siitä tulee vain luovuusstressi!

Olen tekijänä vähän sellainen, että en hirveästi suunnittele vaan teen. Sitten työn edetessä muuntelen, jos näyttää, että jokin meinaa mennä vikaan.

Parikymppisenä innostuin virkkaamaan tilkkuja mummoni opeilla. Olin kuitenkin niin malttamaton, että aloin kiinnittää paloja toisiinsa ennen kuin kaikki ruudut olivat valmiit. Sommittelulle ei jäänyt aikaa, ja siksi peiton kuviot menevät aika villisti.

Nyt olen hurahtanut trikoo-ompeluun. En aiemmin uskaltanut ommella vaatteita, mutta kansalaisopiston kurssilla rohkaistuin. Uuden harrastuksen myötä oli pakko ostaa saumuri, eikä vanhassa ompelukoneessakaan toiminut kaksoisneula. Äitini antoi rahat ja sanoi, että hanki kunnon kone. Ei ole vaatteiden ompelu ihan halpaa!

Haaveilen siitä, että voisin olla viikon yksin kotona ja vain ommella, neuloa ja askarrella. Vielä se ei ole mahdollista, koska lapset ovat niin pieniä.

Ellan koulupöytä, tuoli ja lamppu olivat jo Sannella lapsena, ja ne on tuunattu uusiksi. Tuoli ja lampun runko päällystettiin kangassuikaleilla, jotka kiinnitettiin vehnäliisterillä. Lampun koristeena on helmiä, nappeja ja stanssattuja kukkia sekä perhosia.
Ompelukone kuului aikanaan Sannen famun äidille, ja ilmoitustaulu on tehty runkopatjan rungosta. Iso puukaappi on hankittu Huuto.netistä.

Lasten kanssa en tee yhdessä käsitöitä, sillä uppoan projekteihini niin, etten jaksa heidän tohinoitaan silloin ympärilläni. Olen kuitenkin säästänyt heille pahvilaatikkoon pienimmät tilkut, joita he saavat käyttää vapaasti.

Ella on tehnyt nukkekotiin huonekaluja ja ommellut pikkueläimille sekä nukeille peittoja ja vaatteita. Melvin on sen ikäinen, että hän muistaa vain ajan, kun olemme remontoineet. Hänen mielestään kaiken voi tehdä itse. Melvin aikoo isona rakentaa poliisitalon, jossa on töissä koiria, kissoja ja hän.

Julkaistu: 7.2.2020
Kommentoi »