Meidän Mökki

Valoisa puuhuvila ja pionipuutarha – Joukon ja Tuijan kesäkodissa uusi ja vanha yhdistyvät saumattomasti

Valoisa puuhuvila ja pionipuutarha – Joukon ja Tuijan kesäkodissa uusi ja vanha yhdistyvät saumattomasti
Hirsitorppa on seissyt 150 vuotta historiallisessa sahamiljöössä. Viimeisessä remontissa se sai jäädä uuden huvilan sisään.
Julkaistu: 12.6.2020
Lähistön vierasvenesatama on perustettu lakkautetun sahan edustalle.

Huvilamaisen mökin ikkunoista ja terassilta näkyy hieman venesatamaa sekä saha, joka hallitsi näiden Päijänteen rantojen elämää ja toi leipää pöytään yli sadan vuoden ajan. Lähes kaikki tienoon maat olivat sahan omistuksessa. Poikkeuksena oli tämä tila, vaikka senkin perustajat saivat toimeentulonsa enemmän tai vähemmän sahasta ja laivaliikenteestä.

Matkustajaliikenne piti Kuhmoisten sataman vilkkaana senkin jälkeen, kun aika ajoi sahasta ohi. Osaksi sen vuoksi mökin nykyiset omistajat Jouko ja Tuija Ojala tarttuivat hieman nihkeästi tilaisuuteen ryhtyä isännöimään mökkiä 1990-luvun alussa.

– Lauttojen vuoroväli oli tiheä, joten satama-alueella oli hieman rauhatonta, pariskunta muistelee.

Lisäksi he tiesivät, että 1850-luvulla valmistunut rakennus vaati isoa remonttia. He päättivät kuitenkin ottaa haasteen vastaan, sillä tunnesiteet paikkaan olivat vahvat.

Tuija leikki lapsuudessaan mökin kulmilla, mutta rakennus oli aina jäänyt puiden kätköihin.
Helsinkiläisteini tapasi mökkireissuilla neidon Kuhmoisista.

Lehti-ilmoitus oli johdattanut Joukon vanhemmat tämän mökin luo 1970-luvulla. Tuolloin kylmä eteinen erotti tupakeittiötä ja makuukamaria 50 neliön hirsitorpassa ja sisään kuljettiin rakennuksen takaa. Järven suuntaan oli pienet ikkunat.

Helsinkiläinen perhe alkoi tutustua Keski-Suomeen. Teini-ikäinen Jouko ystävystyi lomilla tuota pikaa paikallisiin nuoriin. Aikanaan hän tutustuti Kuhmoisista kotoisin olevaan Tuijaan. He perustivat lopulta perheen Helsinkiin mutta viettivät usein lomat Kuhmoisissa. Tuija leikki jo lapsuudessaan samaisen mökin kulmilla, mutta rakennus oli aina jäänyt jotenkin puiden kätköihin. Sellainen se on yhä. Puusto sekä Joukon rakentama korkea portti ja aita verhoavat tontin, vaikka se sijaitsee vain kivenheiton päässä palveluista.

Pariskunta lunasti paikan aikoinaan Joukon vanhemmilta. Uusi isäntä korjasi ensi töikseen katon ja ulkovuorauksen. Verhous oli lyöty kiinni suoraan hirsiin, jotka kuitenkin vaikuttivat terveiltä. Ulkoikkunat ja -ovet he tilasivat paikalliselta puusepältä. Sisäpinnat remontoitiin ja pihaa kunnostettiin.

– Sähköjä ei tuolloin uusittu, joten virtaa jouduttiin aina käyttämään varoen ja jokaisen ukkosen yllättäessä piti kytkeä sähköt pois päältä, Jouko muistelee.

Sivustavedettävä sänky ja lasikuistin klahvipöytä ovat Tuijan mummon peruja. Ne ovat peräisin ajalta, jolloin huonekalujen piti joustaa päivärytmin ja tilojen koon mukaan.
Moderni keittiö ja märkätilat ovat laajennuksessa ja viimeisimmässä remontissa syntynyttä uutta puolta, vaikka tunnelma onkin perinteinen. Alun perin taloon kuljettiin rinteen puolelta rakennuksen takaa, mikä toki onnistuu yhä.
Leivinuuni on alkuperäinen kuten vanhat tulisijatkin.

Näin mentiin parikymmentä vuotta. Muistoissa tuolta ajalta on säilynyt monta onnellista hetkeä. Perheeseen syntyi tyttö, ja torpassa riitti jotenkuten tilaa kolmelle. Toisinaan sinne kokoontuivat kahvittelemaan ja saunomaan myös molempien vanhemmat.

Perustajasuku on lahjoittanut Ojaloille muutamia valokuvia asukkaista, jotka ovat majailleet mökissä 1800-luvulla. Otokset ovat päässeet kehyksiin vanhan puolen makuukamarin seinälle. Valokuvia ja kirjeitä löytyi myös vintiltä, kun sitä tyhjennettiin viisi vuotta sitten laajennuksen vuoksi.

Laajennukseen oli tarvetta, jotta tyttären perhe ja muut vieraat saattoivat helpommin yöpyä mökillä. Samalla sinne saatiin kakkoskodin mukavuudet sekä kunnan vesi, viemäri ja uusi sähköistys.

Remontin suunnitteli vanhoihin rakennuksiin erikoistunut arkkitehti, jonka oman talon katto näkyy puuston keskeltä lahden takana.

Hirsitorppa oli seissyt yli 150 vuoden ajan sijoillaan. Laajennuksessa se jäi kokonaan uuden huvilan sisään.

Joukon isäkin oli kuljetusyrittäjä. Hän otti aikoinaan eräästä kaatopaikkakuormasta talteen ovet, jotka ovat nyt eteistilan komeronovina. Niihin kuuluneet yläovet ovat muuttuneet makuukamarin yökaappien oviksi paikallisen, yli 80-vuotiaan puusepän käsissä.
Aiemmin makuukamaria piti lämpimänä leivinuuni, jota Joukon äiti käytti aikoinaan paljon ruuanlaittoon ja leipomiseen. Vanhan puolen hirret olivat sen verran aikaa nähneet, että niiden päälle oli järkevintä asentaa sekä levyt että tapetoida ne.

Uudisosan runko tehtiin pitkästä tavarasta, vaikka vanha osa on hirttä. Näin uusi rakenne pysyy heti alusta saakka ryhdissä ilman painumista. Arkkitehti suositteli kahta paikallista timpuria, jotka osoittautuivat loistaviksi ammattilaisiksi.

– Avasimme rautakauppaan tilin, ja nämä hakivat sieltä, mitä tarvitsivat. Niin tarkasti he laskivat materiaalin, että juuri mitään ei jäänyt yli. Arkkitehti ryhtyi vastaavaksi työnjohtajaksi ja kävi tontilla lähes päivittäin, Jouko kertoo.

Perhe purki ja siivosi. Toinen pääty avattiin vinttiä myöten, ja Jouko kippasi sieltä eristeitä ja rojua alas.

Laajennukseen jouduttiin hakemaan poikkeuslupa. Samalla selvisi, että tilalla oli oikeus myös rantasaunan rakentamiseen. Arkkitehti suunnitteli kesäsaunan rantaan, ja remontissa tehtiin märkätilojen yhteyteen myös täysin uusi sisäsauna.

– Pihasauna ehdittiin toteuttaa parissa kuukaudessa keväällä 2015, ennen syyskuun lopputarkastusta, he kertovat.

Rantaan on levitetty suodatinkangas, jonka päälle kaivuri siirsi hiekkaa rantasaunaa tehdessä. Paikoin jäät ja vesi ovat jo paljastaneet kangasta. Joukon tämän kesän projekteja on siirtää lisää hiekkaa kankaan päälle.
Arkkitehti suunnitteli rantaan uuden kesäsaunan. Vanhasta tuli varasto.
Tuija vaalii lukuisia pionejaan ja pitää muutenkin puutarhan kauniina.
Mökkiä on laajennettu järven suuntaan. Sinne avautuvat suuret ikkunat ja terassi. Talon alla ovat Joukon puuhailuhuone ja avoin puuvarasto. Niitä verhoavan puusäleikön ja portin Jouko teki kotonaan Helsingissä.

Vanha ja uusi puoli ovat sulautuneet toisiinsa yhtenäisen ulkoverhouksen ja sisäremontin sekä ikkunoiden ja sisäremontin ansiosta.

Ulkoseinien loppumaalauksessa Jouko saattoi hyödyntää varsinaista ammattiaan kuljetusyrittäjänä.

– Telineitä ei tarvittu. Maalasin nimittäin kuorma-auton nostokorista käsin, hän kertoo.

Nykyisin pariskunta nauttii eläkkeelläolosta. Itse saha eläköityi jo 1980-luvulla, mutta sen rakennus komistaa yhä perinnemaisemaa lahden takana. Pariskunta voi ihailla sitä ja ohi lipuvia veneitä laajennuksessa syntyneeltä maisematerassiltaan. Matkustajalaivat käyvät kesäisin vain joitain kertoja kuussa – ja silloinkin tilauksesta.

Rauha on palannut satamaan.

Kommentoi »