Pilvi innostuu vain valkoisista kukista tai lehdistä – Valkoisen puutarhan maagisin hetki koittaa illalla, kun kasvit heijastavat pehmeää valoa

Hämeenlinnalaisen Pilvi Pekkolan lempiväriä ei tarvitse arvuutella kahta kertaa. Kesäkuun lopulla hänen puutarhansa pionien, myskimalvan, nietospensaan, palavanrakkauden ja terassilla ruukussa kasvavan sinisarjan kukat ovat kaikki puhtaanvalkoisia. Sama raikas väri toistuu myös hakuropajujen lehtien laikuissa sekä lavatarhaa kehystävässä pergolassa ja sitä pitkin kipuavan ’Pohjantähti’-köynnösruusun puolikerrannaisissa kukissa. Jopa auringonkukkien lajike on valittu siten, että ne tunnustavat puutarhan pääväriä kukkiessaan myöhemmin kesällä. Oranssien kurpitsojen lisäksi hyötytarhassa kasvaa myös valkoisia kurpitsoja.

– Valkoinen on niin selkeä ja puhdas. Se auttaa myös luomaan puutarhaan tavoittelemaani levollista tunnelmaa, Pilvi kertoo.

Totta on, että jos puutarhan kukat kuvittelisi kaikenkirjaviksi, vaikutelma olisi tyystin toinen. Valkoiset, valoa heijastavat kukat ja valkokirjavat lehdet korostavat puutarhan kolmiulotteista vaikutelmaa ja tekevät sen tunnelmasta tyylikkään keveän ja ilmavan. Tuntuu, että valkoisten kukkien katselu voi myös jollakin tapaa viilentää oloa tukalina hellepäivinä. Valkoisten kukkien haittapuoleksi voi laskea oikeastaan vain sen, että vaaleat kukat muuttuvat vanhetessaan usein ruman ruskeiksi.

Pilvi uskoo, että hän tulee tuskin koskaan innostumaan muun kuin valkoisen värisistä kukista tai lehdistä. Eikä se liene tarpeenkaan, sillä valkokukkaisia ja -lehtisiä lajikkeita on valtavasti. Useat puut ja pensaat kukkivat valkoisina, ja monesta tavallisesti sini- tai violettikukkaisesta perennalajista on olemassa myös valkokukkainen versio.

Isovillakoira Kelly kulkee puutarhassa aina Pilvin seurana. Aurinkopation edustalle on istutettu omenapuu sekä rungollisia lumipalloheisiä.

Keskikesällä pionit ovat pääosassa valkoisessa puutarhassa. Keväällä kukkarunsaudesta vastaavat tulppaanit ja kaukasianpitkäpalot, sitten lumipalloheidet.

’Pohjantähti’ on terve ja kestävä köynnösruusu, joka menestyy I–IV-vyöhykkeillä.

Valkoisen puutarhaan rakentaminen alkoi kuutisen vuotta sitten, kun Pilvi muutti omakotitaloon miehensä Villen kanssa. Aiemmin omakotitalon suojaisalla ja aurinkoisella takapihalla oli kasvanut lähinnä nurmikkoa ja jokunen tuija. Ne ovat saaneet tehdä tilaa isoja maakiviä hyödyntäville pengerryksille, uusille koristeistutuksille ja lavoihin perustetulle hyötytarhalle. Viimeisin lisäys ovat kauniisti patinoituneista vanhoista tiilistä muuratut viljelylavat. Seuraavaksi Pilvi suunnittelee tarttuvansa talon toisen sivun muutostöihin, ja kasvihuonekin on haaveissa.

– En ollut puutarhaihminen ennen kuin muutimme tänne. Edellisessä kodissamme kerrostalossa ei ollut edes parveketta, mutta nykyään puutarha on henkireikäni. Tuntuu ihanalta puuhastella siellä iltaisin työpäivän jälkeen. Olen innostunut huonekasveistakin vasta oman puutarhan myötä.

Vanhoista tiilistä muuratut viljelylavat ovat hyötytarhan uusin lisäys. Pilvin kainalossa on isovillakoira Livia.

Sorakatteella viimeistelty pallotuijarivi reunustaa hauskasti tiililavaa.

Jykevät mustat ruukut ovat sopivan eleettömät valko-vihreään maailmaan. Etualalla lamoaa siniviuhka.

Pilville oli alusta asti kirkasta, minkä tyylinen puutarhasta tulisi: Linjat ovat skandinaavisen selkeät, mutta eivät kuitenkaan liian pelkistetyt tai ankarat. Valkoinen väri yhdistetään usein myös romanttiseen puutarhatyyliin, mutta minkäänlainen hempeä hörsellys tai koristeelliset koukerot eivät ole Pilvin juttu.

Tontin rajoilla kasvillisuus on muuta korkeampaa, mikä antaa näkösuojaa naapurustoon. Keskiosaan on jätetty avaraa tilaa myös pariskunnan kahden isovillakoiran Kellyn ja Livian leikeille. Pilvi on surutta lainannut naapurien isoja puita osaksi oman puutarhansa näkymiä. Puutarhan takaosaa rajaavat, vanhat tuomet ovat hänelle tärkeät. Toukokuisen kukinnan aikaan niiden valkoiset kukkatertut näkyvät ja tuoksuvat ihanasti tontinrajan tällekin puolelle. Silloin tuntuu, kuin koko puutarha olisi yhtä lumivalkoista kukkapilveä, sillä tuomenkukkien aikaan avautuvat myös Pilvin syksyllä istuttamat valkoiset tulppaanit ja perennaryhmän kaukasianpitkäpalkojen sadat pienet kukat.

Perinneperenna palavarakkaudesta on myös valkokukkaisia lajikkeita, kuten ’Alba’ ja ’Raufrei’.

Ilahduttavan monesta perennasta löytyy myös valkokukkainen versio, kuten myskimalvasta. Kiinanpioneissa valkoisia lajikkeita on kymmeniä.

Tontilla aikoinaan olleesta hirsitalosta oli jäljellä vain portaat. Pilvi kaivoi ne esiin ja pengersi niiden viereen istutusalueen.

Oman puutarhan puuvartisista lajeista Pilvin ehdottomia suosikkeja ovat sirot hakuropajut. Hän ylläpitää rungollisten pikkupuiden linjat kuosissaan saksimalla niitä säännöllisesti, kun puut ovat lepotilassa. Leikkaus edistää koristeellisten kirjavien lehtien kehittymistä ja tuuhentaa lehvästöä.

– Hakurot ovat minulle rakkaimmat, mutta tykkään muistakin leikattavista pikkupuista. Ehkä se vaikuttaa, että olen ammatiltani kampaaja. Esimerkiksi rungolliset lumipalloheidet voi leikata kauniiksi palloiksi. Leikkelen rohkeasti myös muita kasveja, jos ne lähtevät liikaa rönsyilemään, koska sellainen häiritsee minun silmiäni.

Aurinkoisena kesäpäivänä vitivalkoiset kukat voisivat hehkua melkein häikäisevän kirkkaina, mutta runsas vehreys laimentaa sopivasti valkoisen voimaa. Kun ilta tästä vielä vähän hämärtyy, puutarha on Pilvin mielestä parhaimmillaan. Hämyisässä illassa valkoiset kukat nousevat näkyville aivan erityisellä tavalla. Ne tuntuvat heijastavan pehmeää valoa ympärilleen ja kutsuvan puutarhassa kulkijaa luokseen. Varsinkin valkoisina kuutamoöinä valkoisen puutarhan tunnelma muuttuu maagiseksi.

Hakuropajut ovat Pilvin silmäteriä. Ne viihtyvät parhaiten aurinkoisella, kosteahkolla kasvupaikalla.

Pilvi pitää eniten rouhean ruosteisista puutarhakoristeista.

Sinisarja on klassinen kesäkukka, joka vaatii talvetuksen sisällä. Valkokukkainen muoto on sinikukkaista harvinaisempi.