Valitut palat unelmien talossa

Talo: Vantaan Kivistön asuntomessuille rakennettu Ainoakodin puutalo. Huoneistoala 202 m² kahdessa kerroksessa. Lisäksi 127 m²:n kellarikerros, autotalli ja varasto.

Asukkaat: Sami ja Sari Vuorinen sekä tytöt Iiris, 10, ja Silja, 8.

Minun ja Sarin lapsuudenkodeissa oli mukavat kellarit, ja halusimme tilavan kellarikerroksen omaankin taloomme. Tämän kokoluokan talossa meillä oli paljon tilaa toteuttaa unelmiamme juuri kellarikerroksessa. Minulle se tarkoitti miesluolaa, jossa voi viettää poikien pokeri-iltaa. Sari taas halusi kylpyläosaston. Tytöillä oli omat tarpeensa kellarin käyttämiseen harrastuksiinsa, kuten lauluun, jumppaan ja peleihin. Perheen yhteisiä juttuja ovat elokuvat ja musiikki. Saman tilan piti palvella meitä kaikkia.

Tytöt ovat asuneet lähes puolet elämästään Brysselissä, ja mekin olemme tottuneet keskieurooppalaiseen elämäntyyliin. Teemme nyt paluuta Suomeen mutta halusimme kotimme muistuttavan ulkomaan vuosista ja tukevan sitä, mitä itse olemme oppineet pitämään hyvänä elämänä.

Talomme piti alun perin tulla toiselta talotehtaalta, jonka arkkitehti Spela Pucin kanssa talo on suunniteltu. Puc piti olennaisena päivittäisten toimintojen rytmittämistä talossa auringon aseman ja luonnonvalon perusteella. Kellariin luonnonvaloa ei kuitenkaan tule, ja Suomessa on vuoden mittaan enimmäkseen pimeää, joten talon sähkövalaistukseenkin kannatti mielestämme satsata.

Otti aikansa, ennen kuin arkkitehti ymmärsi toivomamme kellarikerroksen luonteen. Lopulta piirsin ruutupaperille, mitä halusimme. Arkkitehti teki suunnitelmastani vähän käytännöllisemmän, ja nyt se palvelee tarkoitusta.

Kellarin ainoa oikeasti välttämätön toiminto on kodinhoitohuone. Se on suunniteltu helpottamaan arkea. Kaava esimerkiksi kielsi erillisen piharakennuksen tekemisen polttopuille. Nyt puut voi pudottaa autotallin eteen ja laskea luukusta suoraan alas kellarin polttopuuvarastoon.

Harrastetila kamppailee koko ajan siitä, mikä se on. Poikien illassa se on hämyisä pokeriluola, Sarin ja tyttöjen käytössä jotain ihan muuta. Miehekkäänä voi pitää televisiosyvennystä, jossa on tila massiiviselle viihde- ja mediakeskukselle. Teknisessä tilassa on niin paljon sähkövempaimia, että senkin voi laskea osaksi äijäkellaria. Maskuliinista tunnelmaa luo myös lattiasta 120 sentin korkeuteen nostettu tummanruskea korkkivinyyli. Viinikellarista tulee hyvinkin miehekäs, kun siellä säilytetään samppanjan ja roseeviinin lisäksi belgialaisia olutharvinaisuuksia. Mahtuipa kellariin täysimittainen ilmakivääriratakin.

Valaistuksella on iso rooli tilan luonteen muuntelussa. Kiinteästi asennetuilla RGB-ledivaloilla saa esimerkiksi helposti järjestettyä tytöille diskon. Ei tarvitse kuin laittaa peilipallo roikkumaan.

Mökillämme on hyvä puusauna. Tiesimme, ettei kaupunkitaloon saisi samanlaista. Sari ehdotti höyrysaunaa ja poreammetta, enkä minä suuresti vastustellut. Ne ovat feminiinisiä jos mitkä, mutta asukkaistakin enemmistö on naisia. Toisaalta ne sopivat myös miesluolaan. Porealtaassa ei esimerkiksi ole erillisiä kaiuttimia, vaan musiikkilähde on sen kuoressa, eli koko allas toimii komeasti kaiuttimena.

Sisustuksessa on tauluja brysselinsuomalaisilta taiteilijoilta. Taiteilijaystävämme Riad Hasanin taulu antaa väriä eteiseen. Valokuvataiteilija Kristian Kaarnalta on yli kuusimetrinen triptyykki portaikossa, ja taidemaalari Carita Savolainen teki taloon kolme taulua.

Halusimme Versailles’n ja Loiren laaksossa kiertämiemme linnojen ikivanhaa loistokkuutta kotiimme. Sisustussuunnittelija Päivi Laitinen-Slotte ymmärsi, mitä haimme. Esimerkiksi salongin puolella on käytetty kuninkaallista punaista ja kultaa vastapainoksi neutraalille ruokailutilalle. Oikeastaan ainoa iso kompromissi tehtiin päämakuuhuoneessa. Rappusiin rajoittunut tila ei antanut myöten isolle pukeutumistilalle makuuhuoneen yhteydessä, joten vaatehuone tehtiin sen ulkopuolelle.

Valosuunnittelija Jani Karhapää osoittautui taitavaksi, ja valaistuksesta tuli jopa massiivisempi kuin aluksi ajattelimme. Siihen kuuluu paljon alaslaskuja ja valoaukkoja niin kellarissa kuin ylemmissäkin kerroksissa. Valaisinpiirien suuri määrä onkin yksi syy siihen, että sähköpäätaulusta tuli hurjan kokoinen. Edes kaksi miestä ei jaksa sitä kantaa.