Väinö kauhistui talohylkiötä, mutta Heidi ihastui siihen päättäväisesti – pari kunnosti ilman remonttikokemusta maalaistalosta kodin

Keväällä 2020 Heidi Hänninen ja Väinö Pitkäniitty eksyivät vanhan omakotitalon asuntonäyttöön. Talo oli karmeassa kunnossa: Lattioiden läpi puhalsi tuuli, ja seinissä ja lattioissa oli reikiä. Tapetit repsottivat ja ikkunat olivat paikoin lahot. Joka paikasta löytyi hiirenloukkuja.

Heidi tiesi heti, että tekisi tarjouksen asunnosta.

– Talo oli kuin 1940-luvun Suomi-Filmin elokuvasta. Rakastin vanhoja vihreitä ovenkarmeja ja lankkulattiaa. Näin vain talon hyvät puolet, Heidi muistelee.

Kun Heidi kertoi arkaillen Väinölle suunnitelmistaan, miehen vastaus oli ehdoton ei, siihen kotiin hän ei muuttaisi ikinä.

– Sitten kuulin Väinön vanhemmilta, että myös he olivat 20 vuotta sitten tehneet tarjouksen samasta talosta. Kun tämä selvisi Väinölle, hänkin alkoi innostua ideasta.

Heidi Hänninen ja Väinö Pitkäniitty ja lapset Hilja, 2, ja Viljo, 4, sekä kissat Hippu ja Matilda asuvat Askolassa vuonna 1934 rakennetussa talossa.

Sohva on yksi harvoista kotiin uutena ostetuista kalusteista. Sohvapöytä on vanha sängynaluslaatikko. Käsin tehty plyysimatto on Heidin mummin vanha. Heidi keräilee vanhoja värikkäitä täkkejä. Vanhat nukenvaunut ovat Heidin tädin vanhat. Bauhausista hankittu matto on tehty vanhoista farkuista.

Käsin maalattu senkki on Keski-Euroopasta. Se löytyi saunamökistä rojujen keskeltä, ja pariskunta osti sen talon vanhoilta asukkailta. Takana oleva tapetti on Marimekon. Hymypoikapatsas on Heidin isän.

1800-luvun puusänky toimii kissojen päiväunipaikkana. Heidi keräilee virkattuja mattoja. Kukkaruukkuna toimii vanha pottatuoli.

Talo vaati täydellisen remontin, eikä Heidillä ja Väinöllä ollut mitään kokemusta remontin tekemisestä. Lisähaastetta aiheuttivat hiiret, jotka valtasivat talon hieman muuton jälkeen. Väinö loukutti yön aikana useita kymmeniä siimahäntiä, ja lopulta he joutuivat soittamaan talon edellisille asukkaille ja pyytämään apua.

– He neuvoivat hankkimaan kissan. Olin ajatusta vastaan allergiani takia. Jaksoin loukuttaa kaksi yötä. Sitten kissanpentu tuli taloon. Allergiani takia jouduimme soittamaan kerran ambulanssinkin, mutta nyt pärjään jo hyvin lääkkeillä. Kissat ovat hyvää siedätyshoitoa, Väinö toteaa hymyillen.

Talorähjä on muuttunut remontin myötä tunnelmalliseksi kodiksi. Ystävien avulla pari on selättänyt alkuun mahdottomalta tuntuneen tehtävän. Alusta asti Heidille ja Väinölle oli selvää, että talo kunnostettaisiin vanhaa kunnioittaen ja mahdollisimman paljon alkuperäistä säilyttäen.

– Taloa ei onneksi ole remontoitu aiemmin pilalle. Me olemme remontoinnilla halunneet korostaa sen hienoja vanhoja yksityiskohtia, Väinö sanoo.

Puuhella on perheen käytössä talvella päivittäin. Se lämmittää taloa ja sen ääressä keitetään aamu- ja iltapuurot. Värikäs matto on Mattokympistä.

Siivouskaapin päällä on vanhoja Heidin keräämiä emalikattiloita. Niiden takana on Heidin mummin maalaamia tauluja.

Keittiön tapetti on Birger Kaipiaisen Ken kiuruista kaunein. Lasivitriinin pariskunta sai lähes ilmaiseksi Tori.fi:n kautta. Sen pinta on sävytetty vahalla.

Heidi inspiroituu mummoloista, ja kodin esineet on koottu niin omien kuin muidenkin mummojen varastoista. Heidi pitää joka viikko kirppispäivän ja on valmis ajamaan pitkällekin, sillä kaiken, minkä voi ja mikä kannattaa, hän hankkii kierrätettynä.

– Kotimme on kuin värikäs ja vanha tilkkutäkki. Oman kodin sisustamisessa ihan kaikkea voi ja kannattaakin tehdä. Maalin ja tapetit saa helposti pois, jos ne alkavat kyllästyttää, Heidi kertoo.

Vaikka Väinön ja kodin suhteen alku ei ollut ruusuinen, myös hän rakastaa nykyään talovanhusta, eikä vaihtaisi sitä uuteen.

– Heidi on vastannut kodin suunnittelusta, ja ihailen valtavasti hänen persoonallista tyyliään. Kodissamme on kaikkien muutoksien jälkeenkin vanha ja sielukas henki, Väinö sanoo.

Takkahuoneessa katse kiinnittyy pönttö­uuniin, jonka Heidi ja Väinö maalasivat Tikkurilan Vuono-sävyllä. 1800-luvulta peräisin oleva puusohva on löytö Facebook-kirppikseltä. Pöytä ja rahi ovat myös kirppislöytöjä. Olohuoneesta on tunnelmallinen näkymä takkahuoneeseen, jossa perhe viettää paljon aikaa. Vihreät ovet ja karmit ovat alkuperäisen väriset, eikä niihin ole koskettu remontissa.

Olohuoneen kulmassa oleva kaappi on Facebook-kirppikseltä, ja se haettiin muuttopäivän iltana henkilöautolla. Nettikirppikseltä löytynyt vanha harmooni on Väinölle tärkeä. Tapetit ovat Rustasta. Rottinkikeinutuoli on Heidin isän lapsuudesta.

Vanha kartta on nettikirppislöytö. Heidi ei ikinä mittaa ostoksiaan etukäteen, ja kartta osoittautui valtavan kokoiseksi.

Yläkerran makuuhuonetta ei näkynyt pohjapiirustuksessa, joten se tuli asuntonäytössä Heidille ja Väinölle yllätyksenä. Vierashuoneen päiväpeittona toimii kukkakuvioinen täkki ja peitto, joka on lahja Väinön äidiltä. Aulassa olevan nojatuolin perhe on saanut Heidin vaarilta.

Viljon huoneen pulpetti, valaisin ja kelkka ovat kirppiksiltä. Käsin maalatun lipaston Heidi osti talon entisiltä asukkailta. Seinälle on ripustettu vanhat keittiön laatikot, jotka Heidi tuunasi lasten kanssa tilkuilla.

Hiljan huoneen seinän vaaleanpunainen sävy on sekoitettu eri maalipurkkien jämistä. Kuviot on maalattu käytetyllä t-paidalla. Villamatto on löytö roskalavalta. Ikean lattiatyyny on ostettu kirpputorilta, ja ilmajoogakangas on Suomen Voimistelutuotteen.

Vuonna 1934 rakennettu ja myöhemmin laajennettu omakotitalo Askolassa, 6 h + k + aula sekä piharakennus, 160 m2. Talo sijaitsee Askolassa hiekkatien varressa keskellä peltoa. Alue on yhteisöllinen ja talvisin naapurit ovat auranneet tiet jo aamuviideltä. Seuraava projekti Heidillä ja Väinöllä on talon julkisivun maalaus. Urakka tehdään talkoovoimin ystävien ja perheen avustamana. Heidi haluaa maalata seinät perinteisellä punamullalla ja yrittää keittää maalin pihalla isossa padassa.