Puolison kuolema opetti Leealle, että elämässä selviää mistä vain: ”Koska pahin oli tapahtunut, uskalsimme lähteä Espanjaan”
Unelmien työpaikka vei Leea Antilan ja hänen lapsensa kahdeksi vuodeksi Aurinkorannikolle: "Sanoin lapsille, että minun on pakko hakea tätä työtä”.
Aina kun Leea Antila miettii toista kotiaan Fuengirolassa, hänet täyttää ilo – ja ikävä Espanjaan. Ikävä merta, auringonnousuja ja auringonlaskuja. Elämän helppoutta, eloisuutta ja iloa, läsnäoloa ja rauhaa.
Neljä vuotta sitten Leea surffaili väsyneenä iltapäivän hetkenä netissä, kun hän törmäsi sattumalta täydelliseen työpaikkaan, kuin hänelle räätälöityyn. Aurinkorannikon suomalaiseen kouluun etsittiin luokanopettajaa yläkoulun ja lukion musiikinopettajan pätevyydellä. Tehtävä oli samanlainen, jota Leea teki tuolloinkin.
”Se oli uskomaton mätsi. Sanoin lapsille, että tuonne minun on pakko hakea”, Leea sanoo.
Pahin tragedia mitä saattoi tapahtua, oli tapahtunut.
Leean lapset Eemi ja Seela olivat tuolloin 11- ja 13-vuotiaita. Arki oli hyvää, varmaa ja vakaata. Takana oli iso suru, joka oli murentanut koko elämän. Leean puoliso oli kuollut kuusi vuotta aiemmin aivosyöpään vajaan kahden vuoden sairastamisen jälkeen 37 vuoden iässä.
”Pahin tragedia mitä saattoi tapahtua, oli tapahtunut. Kuuden vuoden ajan olimme rakentaneet lasten kanssa uudenlaista arkea ja löytäneet tavan olla kolmistaan”, Leea kuvailee.
Vahvasta neliöstä oli tullut kolmio, kolmisointu. Erilainen kuin ennen, mutta silti eheä.
Leea ei kaivanut varsinaisesti mihinkään. Työ luokan- ja musiikinopettajana oli antoisaa, ja Leea viihtyi työssään. Unelmien työpaikkaa Aurinkorannikolla oli silti pakko hakea.
”Kun yllätyksekseni sain työpaikan, alkoi hillitön pohdinta. Pidämmekö kiinni hyvästä, vakaasta arjesta vai teemmekö jotain ainutlaatuista?”
Monta asiaa selvitettävänä
Lasten harrastukset olivat heille tärkeitä. Seela harrasti cheerleadingiä SM-tasolla ja soitti viulua musiikkiopistossa, Eemi soitti rumpuja ja pelasi jalkapalloa. Kukaan ei osannut espanjaa Eemin alkeita lukuun ottamatta. Fuengirolassa perhe ei ollut koskaan käynytkään.
Ja sitten oli Jussi. Hänet Leea oli tavannut pari vuotta aiemmin ja rakastunut. Yhteistä kotia ei ollut vielä suunnitteillakaan, mutta oli selvää, että tästä ihmisestä Leea haluaisi pitää kiinni.
Suomen 113 neliötä vaihtui 56:een.
Jussi kannusti kuitenkin lähtemään, samoin työkaverit. Lapsetkin olivat valmiita kokeilemaan asumista ulkomailla. Takana oli vuosi koronaa, ja erilaiseen harrastamisen tapaan oli ollut pakko totutella. Seela oli koronan aikaan käynyt viulutunneilla etänä, ja cheerleadingin akrobaattiosuuksia voisi harjoitella Espanjassa pihalla ympäri vuoden. Eemille löytyisi varmasti hyvä jalkapallojoukkue.
Leea halusi selvittää taloudelliset kysymykset tarkasti. Jos oma paritaloasunto Vantaalla laitettaisiin vuokralle, se kattaisi lainanlyhennykset. Aluksi Leea päätti laittaa nekin tauolle helpottamaan muuttokustannuksissa.
Espanjassa Leean palkka putoaisi noin kolmanneksen entisestä, vaikka työ oli samaa kuin Suomessakin. Silti Leea laski heidän pärjäävän, ja rahaa jäisi ylikin. Olennaista oli tyytyä pieneen asuntoon. Suomen 113 neliötä vaihtui 56:een. Lapset saisivat omat huoneet, ja Leea voisi nukkua sohvalla.
”Olen kova innostumaan. Kun taloudelliset asiat ja lasten harrastukset selvisivät, kaikki kannustivat ja appivanhemmat lupasivat ottaa kissan hoitoon, uskalsin mennä tunnetta kohti.”
Elokuussa 2021 Leea ja lapset pakkasivat pienen Mersun äärimmilleen tavaraa ja lähtivät matkaan kohti suurta kysymysmerkkiä. Matkaa oli edessä 4500 kilometriä. Mukana olivat vaatteet, kasa Leean työmateriaaleja, Seelan viulu ja Eemin jalkapallokamat. Perillä odottaisi kalustettu koti, jonka Leea oli löytänyt tutun kautta.
”Laitoin navigaattoriin kotikadun nimen Fuengirolassa, ja lähdimme posottamaan. Eemi istui nallensa kanssa etupenkillä ja Seela tavaroiden keskellä takana.”
Raskaat käytännön asiat
Perillä Espanjassa odottivat tiukat koronarajoitukset, ja Leea aloitti ekaluokkansa opetuksen maskit päällä. Jokainen lelu desinfioitiin käytön jälkeen, eikä omalta paikalta saanut liikkua.
Pieni, reilun kolmensadan oppilaan ja parinkymmenen suomalaisopettajan yhteisö tuntui Leeasta heti kotoisalta, ja vastaanotto oli lämmin.
Jalkapallostadionilla tai rannalla istuessaan Leea tunsi iloa katsellessaan lapsiaan.
Arki muodostui nopeasti Aurinkorannikollakin. Leea nousi seitsemältä ylös ja käveli kouluun vajaan kilometrin matkan. Iltaisin hän selvitteli loputtomasti asioita: Miten saada ulkomaalaisen henkilötunnus eli NIE-numero? Mistä löytää Eemille jalkapallojoukkue ja miten hoitaa jalkapallolisenssi Suomesta Espanjaan?
”Espanjassa kaikki toimii eri tavalla kuin Suomessa. Netistä ei löydä mitään tietoa, vaan pitää tietää, kenelle soittaa ja missä tapahtuu mitäkin mihin aikaan, jotta voi mennä paikan päälle kysymään lisää.”
Asiat alkoivat loksahdella paikoilleen lasten harrastusten myötä. Leea kuuli kodin lähellä harjoittelevasta jalkapallojoukkueesta, joka osoittautuikin Eemille lottovoitoksi. Seela löysi uuden intohimon surffaamisesta koulukaverin houkuttelemana. Jalkapallostadionilla tai rannalla istuessaan Leea tunsi iloa katsellessaan lapsiaan.
Viikonloppuisin perhe tutustui Andalusian valkoisiin kyliin, vaelsi Saltillon rotkossa tai kävi tunnin matkan päässä kotoa Benahaviksessa jokivaelluksella, josta tuli kolmikon suosikkikohde. Sen varrella pääsi uimaan paikoin jyhkeissä luolissa, ja lapset hyppivät kallioilta veteen.
Arjen luksusta olivat halvemmat hinnat, joiden ansiosta saattoi käydä välillä ulkona syömässä.
Leea aloitti myös salsa- ja bachataparitanssin kahdesti viikossa. Sitten työkaveri pyysi Leeaa mukaan kolmen naisen trioon, ja he treenasivat yhdessä monta kertaa viikossa. Lähes jokaiseen päivään kuului myös tunnin kävelylenkki rannalla.
Aurinko ja sosiaalisuus antoivat energiaa. Arjen luksusta olivat halvemmat hinnat, joiden ansiosta saattoi käydä välillä ulkona syömässä.
”Osin sään takia elämä aukeaa eri tavalla, ja ympäristöstä tulee olohuone. Työkavereidenkin kanssa tuli lähdettyä ex tempore viinille tai tapaksille”, Leea sanoo.
Koti Torreblancassa sijaitsi viiden minuutin kävelymatkan päässä rannalta. Leea rakastui kodikkaaseen taloyhtiöön, sen vehreyteen ja tiiviiseen yhteishenkeen. Pihalla oli kaksi allasaluetta ja lapsille tilaa potkia palloa.
Pikku hiljaa ajatus alkoi itää: Voisikohan taloyhtiöstä löytyä samanlainen asunto ostettavaksi? Voisivatko he jäädä toiseksi vuodeksi?
”Vein lappuja postilaatikoihin, ja maaliskuussa brittinaapuri otti yhteyttä.”
Töiden ja laulutreenien ohessa Leea suhasi valitsemassa materiaaleja ja piti silmällä remonttia.
Leea päätti tarttua tilaisuuteen – toistamiseen.
Suomalainen, brittiläistä ja espanjalaista lakia tunteva juristi auttoi asuntokaupassa, ja sisustussuunnittelijaksi ja remonttifirmaksi löytyi suomalaiset firmat. Työntekijät olivat espanjalaisia.
”Kaikki meni ihan nappiin”, Leea sanoo.
Puolen vuoden remonttipuristus oli silti järjetön työ, miettii Leea jälkeenpäin. Töiden ja laulutreenien ohessa hän suhasi valitsemassa materiaaleja ja piti silmällä remonttia.
”Asunnossa purettiin kaikki seinät saman tien ostamisen jälkeen, ja usein oli vain millimetreistä kiinni, että tila saatiin toimimaan mahdollisimman hyvin.”
Toinen koti odottaa
Ihanaa olla kotona! Näin Leea ajatteli, kun hän ja Jussi tammikuussa 2023 avasivat vastaremontoidun kodin oven.
Ulkoseinään puhkaistut isot liukuovet päästävät merelle asti ulottuvan vehreän maiseman osaksi kotia. Pihalla välkkyy uima-allas, sama kuin ensimmäisenkin asunnon ikkunasta.
Tunnelma kotona on vaalea ja pehmeä, seesteinen ja rauhallinen. 56 neliön asunnossa kaikella on paikkansa.
”En vaihtaisi kotona mitään”, Leea sanoo.
Kun Leea istui ensimmäistä kertaa parvekkeen korituoliin, hän tunsi iloa, onnistumista ja rauhaa.
Kun hän istui ensimmäistä kertaa parvekkeen korituoliin, hän tunsi iloa, onnistumista ja rauhaa. Vuosista Espanjassa oli tullut kolmisoinnun unelma, jotain uskomattoman hienoa, josta he eivät olleet osanneet edes haaveilla.
”Siinä tunsin vahvasti, että onneksi uskalsin ryhtyä tähän kaikkeen ja tempaista teini-ikäiset lapset pois kaikesta tutusta. Nyt heillä on läheiset ystävät Fuengirolassa, ja siitä oli tullut kaikille rakas paikka.”
Samalla mielessä oli haikeutta. Seelalla oli alkamassa lukio-opinnot Sibelius-lukiossa, ja kolmisoinnun oli aika palata takaisin Vantaalle.
Onneksi Torreblancan rinteessä odottaa perheen toinen koti, jonne reissataan monta kertaa vuodessa. Joka päivä siellä ollessaan Leea kävelee tunnin lenkin rantakatua pitkin, ja naapuruston napolilainen pizzeria muistaa yhä perheen valinnat ulkoa.
Leean 3 vinkkiä ulkomaille muutosta haaveilevalle
- Opettele maan kieltä etukäteen edes vähän. Jo pienikin kielitaito auttaa luomaan kontakteja paikallisiin.
- Jos muutat lasten kanssa, tutki etukäteen heille sopivia harrastuksia ja varaa alussa aikaa ja voimia heidän sopeuttamiseensa. Kun lapsilla on kavereita ja harrastuksia, arki on mukavampaa.
- Rakenna itsellesi turva- verkko myös uuteen maahan. Etsi ihmisiä harrastuksista, töistä, opinnoista, ulkomaalaisten tapaamisista, kielikursseilta. Hädän tullen turvaverkko on kultaakin kalliimpi.
