Kuin askel Narniaan! Ulla rakastui 1800-luvun siirtohirsimökkiin ja sisusti sen kirppislöydöillä: ”Vanhassa tavarassa on tunnelmaa, jota uudessa ei ole”
1800-luvulla siirtohirsistä rakennettu mökki on yhden naisen ja pienen pojan onnela. Joulun lähestyessä Ullan läheiset kokoontuvat sinne, takkatuli rätisee ja Väinö-poika kaataa kuusen omasta pihasta. Mökillä myös Ullan kirpputoriharrastus leimahti uuteen roihuun.
Mökillä oppii nikkaroimaan, tunnistamaan kasveja, pitämään huolta rakennuksista ja vaikka mitä muuta. Harvemmin tulee silti ajatelleeksi, miten paljon mökkeily voi opettaa myös henkisesti. Ulla Parviaisesta tuntuu, että mökki on opettanut häntä hyväksymään epätäydellisyyttä.
– Olen ollut aina tarkka viimeisen päälle -ihminen. Nyt pieni epätäydellisyys suorastaan viehättää, enkä enää huomaa niitä listoja, jotka halusin heti aluksi poistaa. Tai puun eri sävyjä, jotka eivät ole aivan sopusoinnussa keskenään.
Me: OMT-fysioterapeutti, Instagramissa vintagekauppaa pitävä Ulla Parviainen ja poika Väinö, 7.
Mökki: 1800-luvulla rakennettu 75 neliön hirsimökki.
Missä: Pusulassa Lohjalla.
Paikka, jossa Ulla poikansa Väinön kanssa mökkeilee, on vanha hirsirakennus kiemuraisen metsätien varressa. Kun Ulla neljä vuotta sitten muutti eron jälkeen poikansa kanssa kerrostaloon, hän huomasi jääneensä kaipaamaan kotia, jossa olisi oma piha. Elettiin korona-aikaa, jolloin pääkaupunkiseudun kehyskuntien tontit ja talot olivat kuitenkin monen muunkin mielessä.
Oli mietittävä muita vaihtoehtoja. Eräänä päivänä Ulla soitti ystävälleen ja kertoi päättäneensä ostaa kesämökin, jossa pihaunelmakin toteutuisi. Pari ehdokasta oli jo löytynyt.
Ullan ystävä puolestaan vinkkasi hänelle kohteesta, joka oli tullut vastaan Facebookissa. Ulla katsoi kuvia 1980-luvun nahkanojatuoleilla ja vanhoilla raanuilla sisustetusta mökistä. Kuvat eivät vakuuttaneet, mutta sinnikäs ystävä taivutteli Ullan ajamaan paikkaan.
Ulla suostui ja ajoi jo samalla viikolla Pusulaan. Mökki oli täynnä tavaraa, mutta Ulla pystyi näkemään sen mahdollisuudet. Hän teki mökistä tarjouksen, jonka ehtona oli saada käyttöoikeus heti. Silloinen omistaja oli muuttamassa kauemmas, ja ehto sopi hänelle hyvin.
Toiminnan naisena Ulla pisti töpinäksi. Yhdessä viikonlopussa mökki muuttui hänen äitinsä avustuksella Ullan näköiseksi, harmoniseksi lepopaikaksi.
– Täältä lähti lahjoituksena kaksi täpötäyttä pakettiautollista tavaraa Vihtijärven kyläyhdistyksen kirppikselle, Ulla muistelee.
Muodonmuutos oli hurja mutta syntyi edullisesti. Mökki kuurattiin lattiasta kattoon, ja maalipensseli viimeisteli kokonaisuuden. Puunvärinen mäntykaappi muuttui salvianvihreäksi kaunottareksi, ja kirkkaanvihreä pirttipöytä sai ylleen tyylikkään mustan maalipinnan.
Ullan mielestä vanhat esineet tuovat kaunista kerroksellisuutta ja persoonallisuutta.
– Vanhassa tavarassa on tarinaa, tunnelmaa ja sielua, jota uudessa ei ole. Täällä kaikki paitsi matot ja pussilakanat ovat kierrätyslöytöjä.
Juuri mökillä Ullan rakas kirpputoriharrastus kanavoitui uuteen muotoon, kun hän perusti Instagramiin oman vintagepuodin. Niin ideaan kuin toteutukseen Ulla sai kannustusta ystäviltään, joille hän aiemmin ahkerasti lähetteli kuvia kirpparireissujensa löydöistä.
– En ole myyjätyyppinen ihminen. Teen tätä enemmän jakaakseni inspiraatiota ja tarjotakseni vintagelöytöjä myös ystäväpiirin ulkopuolelle. Rakastan myös ottaa täällä kuvia kauniista esineistä. Samalla raotan mökin tunnelmaa koko ajan vähän enemmän muillekin.
Hirsitorpan ulkomuodossa on 70-luvun vaikutteita, mutta jykevät hirsiseinät vihjaavat, että rakennuksen alkuperä on kauempaa.
– Käsin veistetyt hirret ovat 1800-luvun lopulla rakennetusta, Espoossa sijainneesta mökistä. Tälle paikalle se siirrettiin vuonna 1976.
”Mitään hoppua ei ole, sillä stressi ei kuulu tälle mökille.”
Entiset omistajat olivat pitäneet rakennuksesta hyvää huolta, joten Ullan ei ole tarvinnut tehdä pintaremonttia kummempaa. Seuraavaksi hän aikoo tilkitä hirsivälejä pellavaeristeellä ja huoltomaalata talon. Mielessä pyörii myös keittiöremontin tekeminen.
– Mitään hoppua ei ole, sillä stressi ei kuulu tälle mökille. Pihassa olen toistaiseksi lähinnä karsinut puustoa ja talossa olen avartanut kuistia.
”Monet kysyvät, eikö minua pelota. Mutta mitä ihmettä pelkäisin?”
Kesällä vesi tulee suihkuun ja keittiöön, talvella se kannetaan kaivosta ja lämmitetään hellalla. Talvella Ulla käy mökillä enemmän itsekseen kuin kesällä. Siinäkin on jotain ihanaa.
– Naapuriyhteisö on oikein mukava, mutta arvostan valtavasti talvisin myös sitä uskomatonta rauhaa, kun olen täällä aivan yksin. Monet kysyvät, eikö minua pelota. Mutta mitä ihmettä pelkäisin? Päinvastoin, täällä tunnen olevani todella turvassa.
Ulla rakastaa lämpöä, ja ilmalämpöpumpun saa käynnistettyä kätevästi etänä. Vaikka sähkölaskut ovatkin kasvaneet paljon, Ullalle mökillä käyminen on niin korvaamatonta, että hän säästää mieluummin jostain muusta kuin mökin lämmityskuluista.
Ulla tunnustautuu todelliseksi jouluihmiseksi, joka nauttii joulun laittamisesta, aikaan liittyvistä tuoksuista ja lahjojen antamisesta. Kaikki kolme joulua, jotka hän on omistanut mökin, he ovat viettäneet siellä. Mukana ovat olleet Väinö, Ullan äiti sekä Väinön isän puolen isovanhemmat.
– Maisema on aina ollut kuin ihmeen kaupalla satumaisen luminen – kuin suoraan Narniasta!
”Nämä hirsiseinät ovat olleet tukenani jo niin monet kerrat.”
Väinölle jouluvalmistelujen kohokohta on kuusen kaataminen mökkipihasta. Ensimmäisen kuusensa hän kaatoi äidin avustuksella jo neljä- ja puolivuotiaana, ja perinne on jatkunut. Pieniä kuusia on jätetty tarkoituksella kasvamaan pihaan tulevia jouluja ajatellen.
Ullasta tuntuu, että mökki on hänelle jopa eräänlainen terapiamökki.
– Nämä hirsiseinät ovat olleet tukenani jo niin monet kerrat. Vaikka monet mukavuudet puuttuvat, arkihommatkin täällä ovat rentouttavia.
Eikä Ulla ole ainoa, joka talosta saa iloa. Hän pitää yhteyttä mökin edelliseen omistajaan, joka käy siellä toisinaan katselemassa lapsuutensa mökkimaisemia.
– Kun hän ensimmäisen kerran astui sisälle myynnin jälkeen, hän hämmästeli, mitä ihmeitä olin oikein tehnyt. Ja totesi, että mökin arvohan on noussut roimasti!
