Meidän Talo

Polskuttelua pitkin kesää! Uima-allastalo kruunaa Ninan ja Karin kesämökkimiljöön


Nina ja Kari Sjölund kunnostivat 80-luvulla rakennetun uima-allastalon ja palauttivat sen varastosta alkuperäiseen käyttöönsä. Nykyisin elämä keskittyykin kesäisin pihatalon ympärille.
Kuvat Karoliina Kaija
Peltojen, pihojen ja metsien läpi halkova tie kuljettaa espoolaiset Nina ja Kari Sjölundin heidän mökilleen Raaseporiin. Merenrannalla sijaitsevassa piilopirtissä hektinen arki jää kauas kaupunkiin.

Tänne eivät kuokkavieraat eksy. Löytääkseen Nina ja Kari Sjölundin kesämökille on pakko saada tarkat ohjeet. Metsätiet, mutkat, kallion päältä kurvaukset ja läpiajot muiden tonttien kautta ovat viedä uskon perille pääsystä, mutta ajo-ohjeiden noudattaminen palkitaan. Mäntymetsän keskellä kulkevan hiekkatien päässä on portti, josta aukenee nurmikenttä. Isäntäpari köröttelee golfautolla vastaan ja tosiaan, nurmikentällä onkin muutama golflippu reikien merkkinä.

Viimeinen tieosuus mökille kulkee monenlaisen maiseman läpi. Torshäll-kyltti kertoo vieraille, että määränpää on löytynyt.
1960-luvulla rakennettu päärakennus on ajalleen tyypillinen vähäeleisyydessään. Rakennusten edestä kaadettiin puita merinäköalan parantamiseksi. Nykyään näkymä on esteetön merelle Hangon suuntaan.

Nina ja Kari ovat viihtyneet Torshällin vapaa-ajankodissaan Raaseporissa pian neljä vuotta. Karille paikka on kuitenkin tuttu jo lapsuudesta, sillä hänen kummivanhempansa ostivat Torshällin vuonna 1981 ja Kari vietti paljon aikaa maalla heidän kanssaan. Kesäpaikka siirtyi Karin perheelle vuonna 2015.

Metsään rajautuva suuri rinnetontti laskeutuu mereen. Päätalo on paraatipaikalla tontin korkeimmalla kohdalla. Sen suurista ikkunoista avautuvat maisemat pihalle ja merelle. 1980-luvulla rakennettu vierastalo on chalet-tyylinen. Kummisetä viihtyi Alpeilla ja viehättyi keskieurooppalaisesta arkkitehtuurista. Tontilla on myös rantasauna, joka on rakennettu 1990-luvulla alkuperäisen, palaneen saunan tilalle.

Päätalo on alun perinkin rakennettu mökiksi ja on ajalleen tyypillisesti yksikerroksinen. Ninan ja Karin nelilapsisessa uusioperheessä teini-ikäiset lapset nukkuvat toisessa rakennuksessa, sillä heille on kunnostettu varastosta oma siipi.

Kesäpaikan erikoisuutena päätalon vieressä sijaitseva uima-allastalo, joka on käytössä alkukesästä syksyyn. Uima-allas oli alun perin taivasalla, mutta sen ympärille rakennettiin talo 1980-luvulla pidentämään uimakautta ja pitämään vesi puhtaana. Uima-allastalo oli elänyt hiljaiseloa lähinnä varastona, kun kesäpaikka siirtyi Karille.

– Rojua oli lattiasta kattoon. Suurin urakka täällä on ollut siivoaminen, Kari kertoo.

Klassiset kalusteet ovat ruotsalaisen Fri Formin valmistamat. Sama pöytäryhmä on ollut valmistajan tuotannossa 1960-luvulta lähtien.
Ankkoja on uima-altaan vieressä yhtä monta kuin perheenjäseniä Pärre-koira mukaan lukien.

Kari ja Nina halusivat ehdottomasti ottaa uima-allastalon käyttöön ja palauttaa sen varsinaiseen tarkoitukseen eli uimiseen. Kari on asentanut altaaseen lämmityksen, ilmalämpöpumpun ja vaihtanut rikkoutuneet uima-allasvalot. Nyt altaassa kroolataan matkaa ja sinne pulahdetaan monta kertaa päivässä.

Sisustamalla ja somistamalla pariskunta on saanut allastalosta omannäköisen. Nina ja Kari matkustavat paljon, ja he tuovat reissuiltaan aina tuliaisia mökille. Uimareita valvova vaaleanpunainen flamingo on matkamuisto Miamista, ja se sopii loistavasti yhteen vanhan kalusteryhmän haaleanpunaisten pehmusteiden kanssa.

Saunan lauteet on rakennettu niin, että niissä voi nautiskella pehmeistä löylyistä ja kauniista merimaisemista lähes makuuasennossa.
Uima-altaan huoltaminen kuulosti aluksi työläältä, mutta vuosi vuodelta keinot ja niksit ovat tulleet tutuiksi. Merestä pumpattu samea vesi muuttuu muutamassa päivässä niin kirkkaaksi, että uima-altaan pohja näkyy. Hiekkafiltteri, kloori ja pH-arvon säätöaine puhdistavat veden.

Vanhan uima-altaan hoitaminen on vaatinut opettelua. Kymmenen metriä pitkä allas täytetään merivedellä alkukesästä. Veden pumppaaminen merestä on tarkkaa hommaa, jottei altaaseen kulkeudu hiekkaa. Paras pumppausajankohta on silloin, kun meri on tyyni. Alkukesä on luonnollisesti parasta aikaa, sillä silloin pahin siitepölykausi on takana, eikä levääkään ole vielä tullut.

– Vesi näyttää altaassa aluksi merivedeltä, se on sameaa ja vihreää. Meriveden pH-arvo on yli kahdeksan ja uima-altaan veden pitäisi olla 7,4–7,6. Ensin pH-arvo pitää saada oikealle tasolla, minkä jälkeen lisätään klooria. Veden oikea happamuus on tärkeä asia, sillä muuten kloori ei toimi, Kari kertoo.

Altaaseen pulahdetaan niin virkistymään kuin uimaan matkaa.

Torshällin uima-altaassa on hiekkafiltteri. Kun vesi on pyörinyt altaan puhdistuspumpussa muutaman päivän, se alkaa näyttää kirkkaalta. Klooria lisätään noin parin viikon välein. Vesi pysyy puhtaana vähäisemmälläkin kloorimäärällä, kun altaaseen pulahdetaan aina suihkun kautta.

– Altaan hoitaminen voi kuulostaa aluksi työläältä, ja kyllä tässä on täytynyt opiskella uusia asioita. Saimme tarkat kirjalliset ohjeet alan erikoisliikkeestä. Vuosi vuodelta tähän on tullut rutiini niin kuin esimerkiksi koiran hoitamiseen, Kari kertoo.

24–26-asteisessa vedessä uidaan monta kertaa päivässä. Allasta lämmitetään ilmalämpöpumpulla, mikä on Karin mielestä taloudellista. Lämmittäminen haihduttaa vettä ja sitä pumpataankin lisää merestä lähes viikoittain. Sjölundien uintikausi loppuu syyskuun alkupuolella ja allas tyhjennetään talven ajaksi, sillä uima-allastaloa ei lämmitetä koskaan.

Miamista Torshälliin kotiutunut flamingo vahtii uima-altaassa polskuttelijoita.

Golfauto voi kuulostaa äkkiseltään hieman suureelliselta mökkitontilla liikkumiseen, mutta tutustumalla ympäristöön tarpeen ymmärtää. Suuri tontti on profiililtaan jyrkähkö. Asfaltoitu kävelytie päätalolta rantasaunaan on vain parisataa metriä, mutta mäkinen maasto tuo kulkemiseen oman mausteensa.

Meren äärellä olevalle saunalle on mukava ajaa näppärällä menopelillä, etenkin jos on eväitä tai muita viemisiä mukana. Eikä päätaloon unohtuneita tavaroitakaan tarvitse harmitella niin paljon, kun niitä noutamaan voi hurauttaa ylös mäen päälle golfautolla.

Saunarakennus muistuttaa 1960-luvulla rakennettua päätaloa. Etenkin saunakammari on virtaviivaisen vähäeleinen.

– Karin kummivanhemmat halusivat säilyttää saunan alkuperäisen hengen, kun he rakensivat uuden palaneen tilalle. Taisivat he myös olla tyyliltään hyvin 60-lukulaisia, Nina kertoo.

Kesäisin sauna lämpiää monta kertaa viikossa. Aitokiuas vaatii useamman tunnin lämmittämisen ja 3–4 pesällistä puuta. Vaikka päätalon vieressä on uima-allas, perhe ui myös meressä saunomisen lomassa. Uima-allas on ollut lohtu loppukesästä leväongelmien aikaan.

Nina ja Kari ovat molemmat hektisessä työssä. Vapaat viikonloput käytetään mökkeilyyn ja matkustamiseen, elleivät ne kulu poikien jääkiekkoharrastuksessa. Omillaan asuva pesueen esikoinenkin tulee mielellään mökille poikaystävänsä kanssa nauttimaan rauhallisesta maaseutuviikonlopusta. Teini-ikäiset pojat tulevat, jos suinkin ehtivät harrastuksiltaan. Talon takana on jääkiekkomaali, joka takaa kuivaharjoittelun myös kauden ulkopuolella. Perheen kesken pidettäviä rapujuhlia ei kukaan halua jättää väliin ja suvun kesken pidettävät juhannusjuhlat ovat jo muodostuneet perinteeksi.

Golfauto on kätevä menopeli rinteisellä tontilla. Sillä hurauttaa nopeasti rantaan lämmittämään saunaa.

Sjölundien mielestä mökkeilyssä on parasta se, että he pystyvät päästämään irti hektisestä arjestaan. Perhe ei kyllästy upeaan merimaisemaan koskaan.

– Nautimme luonnosta, osaamme ottaa välillä myös rennosti. Suomen kesän auringonlaskut ovat parhaita, ja se kun ei ole kiire mihinkään, Nina ja Kari kuvailevat piilopaikkansa parhaita puolia.

Sjölundit ovat kunnostaneet Torshälliä pikkuhiljaa, koska heidän tullessaan kaikki oli ehjää ja toimivaa. Suuria remontteja ei ole tarvinnut tehdä, mutta tontin siistiminen on kuitenkin vienyt paljon aikaa. Ja vie edelleen. Kun paikka on meren äärellä, puisia rakennuksia pitää suojata ja öljytä säännöllisesti.

– Ulkotyöt ja metsänhoito on loistava vastapaino arjen toimistotyölle. Oma kädenjälki näkyy välittömästi, vaikka työt eivät tekemällä lopu, Kari kertoo.

Mökin metsän puoleisella pihalla on tasaista niittyä muutaman sadan neliön verran. ”Griinillä” on reikiä, ihan vain puttailua varten.

– Emme pelaa golffia, zippailemme vain ilta-auringossa. Ehkä innostumme sitten, kun elämäntilanne sallii niin aikaa vievän harrastuksen, Kari tuumii.

Julkaistu: 4.7.2019