Moni inhoaa silittämistä, mutta minä rakastan sitä – kolmesta itsekkäästä syystä

Silitätkö liinavaatteita? Inhoatko silittämistä? Tein pienen gallupin ystäväpiirissäni, ja suurin osa vastasi kysymyksiin EI ja KYLLÄ. Nopeasti huomasin kuuluvani silittämistä rakastavien vähemmistöön.

Luulen tietäväni yhden syyn, miksi moni välttelee silittämistä. Se on nimittäin kuin hiihtoa: armotonta välineurheilua. Jos silittäjän välineet ovat sinnepäin, suorituksesta on mahdotonta nauttia.

Raudan pitää olla painava ja tukeva, mutta ei möhkälemäinen ja raskas. Höyrytoiminnon on oltava kunnossa ja vesisäiliön suuri. Raudan pitää lämmetä nopeasti ja muistuttaa ystävällisesti, jos se vahingossa unohtuu päälle. Laudan päällyskankaan on oltava sopivan liukas – eikä kankaan kauneudestakaan ole haittaa. Kun kaikki tämä on kunnossa, silittäminen on kuin karvapohjasuksilla sivakointia, ilman kitkaa tosin.

Myös olosuhteilla on väliä. Aiemmassa kodissamme silityspiste oli kodinhoitohuoneessa, josta kuljettiin sisään taloon. Etenkin pöytäliinojen ja lakanoiden silittäminen alkoi hiekkojen lakaisusta lattialta. Se huononsi merkittävästi silitysfiiliksiä.

Yksi ystäväni silittää mieluiten mökillään. Hänellä on siellä ikivanha, matala silityslauta, jonka äärellä on paras askaroida istuen. Samalla hän ihailee luontoa.

Viivasuoria liinavaatepinoja on aiemmin pidetty hyvin hoidetun talouden (eli naisväen loputtoman rehkimisen) symbolina. Tuon ajatuksen voi unohtaa! Minä silitän kolmesta, itsekkäästä syystä. Silitetyt liinavaatteet mahtuvat pienempään tilaan kaapissa. Lisäksi ne hylkivät likaa paremmin kuin silittämättömät. Ja parasta kaikista: puhtaisiin silitettyihin lakanoihin sujahtaminen on ilmaista arkipäivän luksusta.

Kirjoittaja on Kotivinkin, Unelmien Talo&Koti - ja Ihana-lehtien päätoimittaja.