Halusin kauniit, vanhaan taloon sopivat pistorasiat – nyt niitä peittävät jatkojohdot ja johtosykkyrät

Kun remontoimme kerrostalokotiamme 1950-luvun talossa, ehdoton vaatimukseni oli saada seinille kauniit, vanhantyyliset valokatkaisijat ja pistorasiat. Sisustuksessahan juuri yksityiskohdat ovat tärkeitä. Siispä korvasimme tavallisia sähkökojeita paljon kalliimmilla kaunottarilla kellastuneet edeltäjänsä.

Valokatkaisijoista iloitsen joka päivä edelleen. Mutta pistorasiat lähinnä naurattavat.

Olohuoneessamme on paraatipaikalla iso televisio ja sen alla suomalaisen designvalmistajan ritiläpenkki. Penkillä on laatukaiuttimet, sisustus- ja taidekirjoja sekä kiinnostavia esineitä harkituissa asetelmissa. Kaikki näyttää tyylikkäältä – kunnes laskee katsettaan hieman alemmas.

Penkin alla on televisionurkkauksen ainoa pistorasia. Siihen tulisi kiinnittää muun muassa television, kaiuttimien, reitittimen, lasten pelikoneen ja lattiavalaisimen sähköjohdot. Koska töpseleille ei ole paikkoja tarpeeksi, on avuksi otettu monipaikkainen jatkojohto. Kaunista pistorasiaa on mahdoton havaita valtavan johtosykkyrän takaa.

Toinen rytökasa on työpisteessäni makuuhuoneessa. Pistorasia on jäänyt piiloon vaatetuolin taakse, mutta siihen kulkee erittäin näkyvillä oleva jatkojohto, johon on kiinnitetty läppärin, telakan ja työvalaisimen johdot. Lisäksi maassa lojuvat laitteiden muuntajat. Ei ole nättiä. Ja miten paljon johdot keräävät pölyä!

Langattomia älykoteja on visioitu sisustuksen tulevaisuuskatsauksissa viimeiset pari, kolmekymmentä vuotta. Minusta tuntuu, että kehitys on mennyt toiseen suuntaan. Missä pistorasia, siellä roikkuu vähintään kännykän latausjohto.

En ole keksinyt ongelmaan mitään ratkaisua: olohuoneessa johtohässäkän eteen laitetaan koiran lelukori, työpisteellä ummistan silmäni.