Tavaroiden kuljettaminen saarimökille on monivaiheinen operaatio – ja vielä haastavampaa, jos mökki sijaitsee korkealla kallion laella ja sinne pitää saada sänky
Saarimökillämme on kaikkea, mutta silti vene on mennessä aina täynnä tavaraa, kirjoittaa päätoimittaja Tytti Kontula.
Saarimökit myydään usein kalusteineen ja irtaimistoineen päivineen. Se on ymmärrettävää, sillä tavaroiden saareen kuljettaminen (ja sieltä pois saaminen) on aina monivaiheiden operaatio: kamppeet pakataan kasseihin ja nostellaan autoon, veneeseen sekä laiturille ja lopulta kannetaan mökille. Ja sama toiseen suuntaan.
Ekstravoimia vaati myös se kerta, kun pyörittelimme mieheni kanssa paljua kallion päälle.
Oma saarimökkini sijaitsee korkean kallion päällä. Viimeisenä etappina on muutama kymmenen rappusta kavuttavana. Voin kertoa, että esimerkiksi 140 senttiä leveä runkopatjasänky alkaa loppumetreillä tuntua yllättävän painavalta. Ekstravoimia vaati myös se kerta, kun pyörittelimme mieheni kanssa paljua kallion päälle.
Kun reilut 10 vuotta sitten hankimme 70-lukulaisen pikkumökkimme, oli se saarimökiksi poikkeuksellisesti lähes tyhjä. Mökissä oli vain yksi 1950-luvun pöytä, pari teepannua ja muutama lasten rantalelu. Kaikki muu oli viety pois. Saimme aloittaa mökin sisustamisen tyhjästä, mutta samalla se tarkoitti jokaisen välttämättömän tavaran kuljetusta saareen. Viisihenkisellä perheellä se ei ole pieni määrä.
Olen tarkkana siitä, että saaresta lähtee tavaroita myös pois.
Nyt mökillämme on jo ”kaikkea”, mutta silti vene on mennessä aina täynnä tavaraa. Kaupungista tuodaan puhtaita pyykkejä, kesäkukkia, remonttitarvikkeita, huussikuiviketta, kirppikseltä löydettyjä astioita ja kesäloman lukuhetkiä odottavia kirjoja. Ja joskus jopa sänky.
Jotta mökin tavaramäärä pysyy maltillisena, olen tarkkana siitä, että saaresta lähtee tavaroita myös pois – vaikka sekin vaatii aina vaivannäköä. Lapsilta pieneksi jääneet kamppeet ovat saaneet lähtöpassit saman tien, eikä mitään rikkinäistä työnnetä mökin alle pois silmistä.
Joskus tavaroiden karsiminen tarkoittaa nostalgisten tunteiden sivuun laittamista. Tosin edellisten asukkaiden pikkupöydän olen säästänyt. Se muistuttaa siitä, mistä lähdimme liikkeelle ja miten vähään olimme tyytyväisiä.
Tytti Kontula on Kotivinkki-, Unelmien Talo&Koti -, Ihana- ja Rakkaat kuviot -lehtien päätoimittaja.
