Idea siirrettävästä jalasmökistä sai alkunsa, kun Harri Kannon omistaman rakennusliikkeen työmaakoppi jäi tarpeettomaksi. Harri oli jo jonkin aikaa haaveillut piskuisesta tukikohdasta lähellä lentokenttää, missä hän harrasti taitolentoa. Matkaa oli sinne kolme tuntia suuntaansa, joten reissaaminen alkoi vähitellen rasittaa ja lisäksi aika oli poissa perheeltä ja arjesta.

– Toisten nurkissa nukkuminenkaan ei enää houkutellut, Harri sanoo.

Hän pisti toimeksi, kun vuokrapaikka järjestyi lentokerhon jäsenten leirintäalueelta. Siellä mökki voisi olla toistaiseksi myös talvet.

Harri ryhtyi remontoimaan työmaakopista jalasmökkiä rakennusliikkeen varastoalueella tammikuun pakkasilla. 

Harri purki työmaakopin sisäpinnat ja eristeet. Muutoksen hän aikoi toteuttaa sähkötöitä lukuun ottamatta itse ja ystävien kanssa.

– Eristimme seinät, katot ja lattian kymmenen sentin vahvuisella polyuretaanilevyllä. Näin seinille ei juuri tullut lisää paksuutta, eivätkä sisätilat pienentyneet, Harri kertoo.

Tuttu sähkömies asensi uudet kaapelit ja rasioinnit seinien sisään sekä mökin ulkoseinään sähkökeskuksen, josta rakennuksen saattoi liittää leirintäalueen sähköverkkoon. Harri halusi muuttaa tasakattoisen kopin harjakatoksi, jotta se olisi mökkimäinen eikä keräisi vettä ja lunta. Harja syntyi tasakaton päälle kertopuusta, vanerista ja palahuovasta.

Harri koolasi ja laudoitti ulkoseinät sekä maalasi mökin mustaksi, jotta se sulautuisi ympäröivään kangasmetsään. Pieni ongelma oli, että kopissa oli vain yksi ikkuna.

– Avasin runkoon minikeittiön kohdalle uuden ikkuna-aukon puukkosahalla ja vaihdoin päätyoven lasiseksi. Näin sisälle pääsee valoa, eikä pohja muuttunut koppimaiseksi putkeksi, Harri kertoo.

Toinen pitkä seinä on vailla ikkunoita, mikä lisää yksityisyyttä leirintäalueella.

Harri jakoi sisätilan väliseinällä makuuhuoneeksi ja tuvaksi. Mökki vaikuttaa neliöitään suuremmalta, sillä kalustus on kevyttä ja niukkaa.

– Tavara säilytetään kiinteiden kaappien sijasta laatikoissa ja seinänaulakoissa. Rompetta ei haalita tänne liikaa, mutta kodin nurkkiin kasautuneet ilmailuaiheiset tavarat löysivät sentään arvoisensa paikan, Harri hymähtää.

Mies sisusti ylijäämäkalusteilla. Osan hän nikkaroi, kuten koivuvanerisen sängyn, jonka sisällä on sivusta aukeava lapsenpeti. Viisi makuupaikkaa sallii yövieraitakin.

– Halusin myös toimivan keittiön, vaikka ei täällä vielä juuri aamiaista kummempaa ole tullut laitettua, Harri naurahtaa.

Keittiökalusteet vapautuivat kotiasunnon remontin vuoksi. Harri maalasi laatikostojen etuovet samalla vaaleansinisellä kuin makuutilan seinät, mikä rauhoittaa pientä tilaa.

Seinissä on koivuvaneria. Lattiaan asennettu korkkilattia hellii jalkoja ja sietää kolhuja.

– Se on lisäksi armelias metsäisessä ympäristössä, missä havuja ja roskaa kulkeutuu sisälle aina. Materiaaleissa olisin voinut säästää, mutta halusin tästä omannäköisen. Jälki ilahduttaa joka kerta tänne tullessa, Harri toteaa.

Kuljetusliike nosti valmiin mökin lavettirekkaan ja siirsi erikoiskuljetuksena sijoilleen kevytsoraharkkojen varaan.

Mökin nosto ja kuljetus oli jännittävä operaatio. Rakennus suunniteltiin melko matalaksi, koska reitillä pitää päästä siltojen ja alikulkujen ohi. Noin 5500-kiloinen, valmiiksi sisustettu koppi ei selvinnyt nostosta täysin kolhuitta, vaan räystäspellit ja ulkoverhoilu vaurioituivat lievästi. Lisäksi Harri oppi kantapään kautta, että keittiön laatikostot on syytä kiinnittää tiukasti kuljetuksen ajaksi.

– Työmaakopin runko sopii erinomaisesti siirrettävälle mökille, sillä siinä on valmiiksi vaihtolava-alusta, Harri kertoo.

Alusta määritti koon, mikä oli Harrin mielestä vain hyvä asia. Näin hanke ei paisunut.

Sähköpatterit lämmittävät, ja juomavettä saa yhteiseltä vesipisteeltä. Yhteisiä ovat myös leirintäalueen pesutilat, sauna ja grillipaikka.

Harri viettää mökillä aikaa lähinnä harjoitusleirien ja kisojen aikana. Mukana on usein kolmevuotias Kaarlo. Lentokaverit katsovat pojan perään, kun isä on ilmassa.

– Poika tykkää pärisevistä ajoneuvoista. Suljemme oven viimeistään marraskuussa, mutta ehkä joskus tulevaisuudessa käymme täällä myös hiihtoretkillä, Harri tuumii.

Ylläpito on mutkatonta, eikä siirrettävä jalasmökki tässä tapauksessa tarvinnut edes rakennuslupaa.

– Jos tilanne muuttuu, voimme siirtää mökin vaikka kesämökkimme vierashuoneeksi. Ykkösmökillämme on projekteja loputtomiin, joten helppous täällä on hyvä juttu. Järvimaisemaa emme täällä kaipaakaan. Tärkeintä, että saamme viettää yhteistä ja kiireetöntä aikaa – joskaan emme hiljaista, naurahtaa Harri samalla, kun mökin päältä päräyttää pienkone.