Unelmien Talo&Koti

Oho, tuulimylly kesämökkinä! Tarja rakennutti itselleen erikoisen ihanan lomakodin

Oho, tuulimylly kesämökkinä! Tarja rakennutti itselleen erikoisen ihanan lomakodin
Viron Saarenmaalla peltomaisemia halkovat tuulimyllyt. Yhdessä niistä sijaitsee espoolaisen Tarja Teräväisen kesämökki. Se valmistui viisi vuotta sitten mutta näyttää ikiaikaiselta.
Hevoset ovat aikamoinen vetonaula myös Tarjan lapsenlapsille. He kutsuvat paikkaa Murun saareksi, onhan Tarja heille mormor, joka taipuu muruksi lapsen suussa.
Koska tontti on nimeltään Kukemetsa, kukkometsä, siellä pitää olla kukkoja. Monet koristekukoista Tarja on saanut lahjaksi.

Työ hevosten parissa johdatti Tarja Teräväisen Viron Saarenmaalle Muhun saarelle vuosia sitten. Hän rakastui paikkaan niin, että palasi sinne yhä uudelleen.

– Asuin hotelleissa, motelleissa ja ystävien luona. 'Rakenna tänne edes pieni vaja', he kehottivat. 'Tee siitä niin korkea, että näet merelle.' Siis tuulimylly! Kun ajatus oli lausuttu ääneen, en päässyt siitä irti.

Tarja osti Kukemetsan tontin 2006. Silloin pellon laidassa kohosivat vain kivijalan jäänteet 1920-luvulta. Naapureiden mukaan siihen oli ollut tarkoitus rakentaa talo, mutta hanke oli jäänyt kesken.

Tuulimyllyä alettiin rakentaa vuonna 2009 vanhan kivijalan sisään. Ensimmäinen versio epäonnistui, sillä se ei pitänyt vettä. Tarja hankki uudet tekijät. Seiniin tuli kattohuopa ja uusi laudoitus. Pärekattokin uusittiin. Vesiongelma ratkesi lopullisesti, kun uudet ikkunat asennettiin pystyyn eikä seinän suuntaisesti vinoon.

Myllyn pelastivat tuulimyllyihin erikoistunut arkkitehti Mihkel Koppel ja puuseppä Veikko Veskimeister, jonka sukunimi tarkoittaa suomeksi osuvasti tuulimyllymestaria.

Tuulimyllyyn tuli kolme kerrosta, joissa on yhteensä 30 neliötä. Tontille on rakennettu myös saunamökki ja kesäkeittiö.

Tuulimylly näyttää siltä kuin se olisi seissyt paikallaan vuosikymmeniä.
Tarja teki vuoden kokeiluja siitä, mikä pintakäsittely antaisi parhaan lopputuloksen. Ensin hän tervasi myllyn, ja siitä tuli kellertävä. Ongelma ratkesi Hangon Värin rautasulfaatilla. Enää tuulimyllyä ei arvaisi uudeksi.
Jos Tarja ei ehdi itse mökille, hän vuokraa tuulimyllyä turisteille Airbnb:n kautta. ”Saan intoa paikan kunnossapitoon, kun voin tarjota mökkeilyn riemuja muillekin kuin vain omalle perheelle.”
Keittiön nikkaroi muhulainen puuseppä Tarjan piirustusten mukaan. Seppä takoi ovien saranat ja vetimet. Jääkaappi piiloutuu puuoven taakse. Tarja on suojannut työtason takaseinän lasilla.
Tarja etsi pöytäryhmää ensin antiikkiliikkeestä, mutta apu löytyikin hevostallilta. Pöydän ja penkit on rakentanut tallin omistajan puoliso. Lattialankut on purettu Pädasten kartanosta Muhusta.
Tarja kattaa mielellään pöytään paikallisia herkkuja.

– Asuin välillä Ruotsissa. Rakentaminen eteni hitaasti, sillä halusin olla paikalla tärkeissä käänteissä. Verkkainen eteneminen antoi aikaa miettiä yksityiskohtia: mitä puita jätetään ja mitä kaadetaan, miten aurinko kulkee tontilla, mikä kohta kaipaa kiviä, minne istutuksia.

Ratsastuksenopettajana ja kouluratsastusvalmentajana työskentelevä Tarja asuu nykyään Espoossa ja käy kerran kuussa Ruotsissa valmentamassa. Muhulle hän matkaa kesäisin parin viikon välein. Mökkeilykausi alkaa huhtikuussa ja jatkuu lokakuulle.

Tuulimylly näyttää siltä kuin se olisi seissyt paikallaan vuosikymmeniä. Salaisuus on rautasulfaatissa, jolla Tarja harmaannutti tuoreen puun. Hän on tehnyt itse kaikki pintakäsittelyt.

Tarja halusi rakentaa kesäpaikkansa Muhun saarelle, koska häntä viehättävät paikallinen luonto, hevoset, kädentaidot ja kulttuuri. Portaiden takorautakaide on muhulaisen sepän takoma. Takan taustaseinä ja edusta ovat dolomiittia, paikallista kalkkikiveä. Tähän asti takkapuiksi on riittänyt ensimmäisestä tuulimyllyversiosta purettua lautaa.
Makuuhuoneen lipastoa piti hakea, jotta löytyi tarpeeksi kapea malli. Lopulta Tarjan tytär löysi sen Suomesta. Peili on Tallinnasta. Puuseppä nikkaroi sille hyllyn, koska peiliä ei voi ripustaa vinolle seinälle. Uudet ikkunat toimitti Haapsalun ikkunatehdas. Nerokkaan rakenteen ansiosta ne aukeavat kahteen suuntaan.
Tarja harrastaa kirjoittamista, ja parhaan inspiraationsa hän saa tuulimyllyn kolmannen kerroksen näköalahuoneessa. Aiheena ovat usein hevoset. Pyöreän pöydän on tehnyt Tarjan isä suomalaisen junavaunun penkeistä. Keskiosa pyörii. Pöytää säilytettiin varastossa, ja kun se otettiin esille, se hajosi. Paikallinen puuseppä korjasi kalusteen ja lisäsi kanteen saranat, jotta se saatiin mahtumaan yläkerran lattialuukusta sisään.
Kun Tarjalla on ystäviä kylässä, he kokoontuvat ensiksi pyöreän pöydän ääreen tervetuliaisdrinkille.
Tarjan veli on tehnyt valaisimen tuliaisiksi siskolleen. Leivinlauta on kuulunut isoäidille.

Mylly oli haasteellinen sisustaa, sillä pohja on kahdeksankulmainen ja seinät kaltevat. Kerroksia on kolme. Sisään tullaan tupakeittiöön, oleskelutilaan. Keskikerroksessa on makuuhuone. Ylintä kerrosta Tarja kutsuu näköalahuoneeksi. Sieltä siintää meri.

Iso osa tontista on peltoa, jonka Tarja on vuokrannut Viron suurimmalle hevoskasvattajalle. Tarja ja hevoset ovat tulleet niin tutuiksi, että tuon tuostakin joku hevosista eroaa laumasta ja kurkottelee rapsutusten toivossa kiviaidan yli.

– Joka ilta hevoset järjestävät minulle ohjelmaa, kun ne alkavat laukata lenkkiä pellon ympäri.

Tuulimylly valmistui vuonna 2015 ja pihapiiri kolmisen vuotta myöhemmin. Toissa kesänä Tarja järjesti valmistumisen kunniaksi juhlat. Hän kutsui kemuihin viisikymmentä vierasta, joilla kaikilla oli jonkinlainen yhteys projektiin. Kunnanjohtajakin oli paikalla, ja naapurin tunnettu saksofonisti Villu Veski improvisoi tuulimyllylle oman tunnuskappaleen. Muistoksi lämpimästä ja erittäin onnistuneesta tilaisuudesta jäi albumillinen juhlahumua.

Tarja on saanut neuvoja pihanlaittoon ja sisustukseen saaren maisema-arkkitehdilta Sulev Vahtralta. Istutukset on suunniteltu niin, ettei kastelua vaativaa kasvillisuutta ole lainkaan. ”Tuohon kivi”, Sulev sanoi. ”Siinä se nyt on, myllyn kulmalla.” Tuulimylly voisi tuottaa sähköä, mutta koneisto vaatisi valtavasti tilaa. Siipiä pitää kuitenkin kääntää vuosittain, jotta rakenteet pysyvät kunnossa.
Tarja on noudattanut Muhun saaren perinteitä sekä rakentamisessa että sisustamisessa. Kiviaidassa on sekä paikallista alkuperäistä kalkkikiveä että graniittia, joka on ajautunut tänne jääkaudella Suomesta ja Ruotsista. Saarella kasvaa paljon katajaa, joten Tarja teetti kiviaidan päälle ristikkoaidan katajasta.
”Tämä paikka on herättänyt minussa luovuuden. Tykkään touhuta pihalla istutusten parissa. Eritoten rakastan järjestellä kiviä. Sommittelen niistä erilaisia rakennelmia ihan vain silmän iloksi. Saan kiksejä jopa puiden pinoamisesta nättiin järjestykseen.”
Kesäkeittiötä kutsutaan Kolmen kiven tuvaksi, koska terassin kulmissa on kaksi jykevää graniittikiveä ja sisällä yksi. Ikkunat on kierrätetty puretusta rakennuksesta. Vesi tulee viereisestä porakaivosta, ja jääkaappi pitää juomat kylminä.
Liukuovilla voi säädellä kesäkeittiön sisälämpötilaa.
Vanhasta heinäharavasta tuli mainio lasiteline kesäkeittiöön. Lasiseinäisestä ja -kattoisesta rakennuksesta avautuvat komeat maisemat joka suuntaan.
Tyyny on paikallista käsityötä.

Tarjan menovinkit Muhun saarella

Muhun museo toimii Koguvan kylässä. Museoon kuuluu maatila-arkkitehtuuria vuosilta 1880–1930, ja siellä on myös vanha kyläkoulu. Vien kaikki kesävieraani Koguvaan, sillä siellä pääsee sukeltamaan saaren historiaan.

Pädasten kartanon tarina alkaa 1500-luvulta. Saneeratussa kartanossa toimii ylellinen kylpylähotelli ja palkittu ravintola. Käyskentely kartanon hyvin hoidetussa puistossa ylväiden rakennusten ympäröimänä meren äärellä on mahtava elämys. Kartanolla on oma tuulimylly.

Pyhän Katriinan kirkko 1200-luvulta houkuttelee minut kirkkokonserttiin ainakin kerran kesässä.

Üügun rantakalliolla käväisen silloin tällöin lapsenlasten kanssa kuuntelemassa kaikuja. Lattea Muhun saari saa kontrastia saaren pohjoisosan kallioluolista.

Kirpputorille ja vanhan tavaran apajien ääreen hurautan Liivan kyläkeskukseen. Samalla hoituvat ruokaostokset. Erään kerran löysin kirpparilta puupenkin, joka komeilee nyt kesäkeittiön räystään alla. Muhun oma leipä ja juuri savustettu kala ovat tuttuja herkkuja illallispöydässäni.

Tihusen hevostila järjestää elämyksellisiä vaelluksia eestinhevosilla. Reilun kahdensadan hevosen laumasta löytyy taatusti jokaiselle sopiva ratsu vaikkapa retkeen Pädasten kartanolle, museokylään tai lähisaaren. Onnelliset hevosvaeltajat viilettävät usein tuulimyllyni ohi hymyssä suin.

Julkaistu: 4.6.2020
Kommentoi »