Työ hevosten parissa johdatti Tarja Teräväisen Viron Saarenmaalle Muhun saarelle vuosia sitten. Hän rakastui paikkaan niin, että palasi sinne yhä uudelleen.
– Asuin hotelleissa, motelleissa ja ystävien luona. 'Rakenna tänne edes pieni vaja', he kehottivat. 'Tee siitä niin korkea, että näet merelle.' Siis tuulimylly! Kun ajatus oli lausuttu ääneen, en päässyt siitä irti.
Tarja osti Kukemetsan tontin 2006. Silloin pellon laidassa kohosivat vain kivijalan jäänteet 1920-luvulta. Naapureiden mukaan siihen oli ollut tarkoitus rakentaa talo, mutta hanke oli jäänyt kesken.
Tuulimyllyä alettiin rakentaa vuonna 2009 vanhan kivijalan sisään. Ensimmäinen versio epäonnistui, sillä se ei pitänyt vettä. Tarja hankki uudet tekijät. Seiniin tuli kattohuopa ja uusi laudoitus. Pärekattokin uusittiin. Vesiongelma ratkesi lopullisesti, kun uudet ikkunat asennettiin pystyyn eikä seinän suuntaisesti vinoon.
Myllyn pelastivat tuulimyllyihin erikoistunut arkkitehti Mihkel Koppel ja puuseppä Veikko Veskimeister, jonka sukunimi tarkoittaa suomeksi osuvasti tuulimyllymestaria.
Tuulimyllyyn tuli kolme kerrosta, joissa on yhteensä 30 neliötä. Tontille on rakennettu myös saunamökki ja kesäkeittiö.
Tuulimylly näyttää siltä kuin se olisi seissyt paikallaan vuosikymmeniä.
– Asuin välillä Ruotsissa. Rakentaminen eteni hitaasti, sillä halusin olla paikalla tärkeissä käänteissä. Verkkainen eteneminen antoi aikaa miettiä yksityiskohtia: mitä puita jätetään ja mitä kaadetaan, miten aurinko kulkee tontilla, mikä kohta kaipaa kiviä, minne istutuksia.
Ratsastuksenopettajana ja kouluratsastusvalmentajana työskentelevä Tarja asuu nykyään Espoossa ja käy kerran kuussa Ruotsissa valmentamassa. Muhulle hän matkaa kesäisin parin viikon välein. Mökkeilykausi alkaa huhtikuussa ja jatkuu lokakuulle.
Tuulimylly näyttää siltä kuin se olisi seissyt paikallaan vuosikymmeniä. Salaisuus on rautasulfaatissa, jolla Tarja harmaannutti tuoreen puun. Hän on tehnyt itse kaikki pintakäsittelyt.
Mylly oli haasteellinen sisustaa, sillä pohja on kahdeksankulmainen ja seinät kaltevat. Kerroksia on kolme. Sisään tullaan tupakeittiöön, oleskelutilaan. Keskikerroksessa on makuuhuone. Ylintä kerrosta Tarja kutsuu näköalahuoneeksi. Sieltä siintää meri.
Iso osa tontista on peltoa, jonka Tarja on vuokrannut Viron suurimmalle hevoskasvattajalle. Tarja ja hevoset ovat tulleet niin tutuiksi, että tuon tuostakin joku hevosista eroaa laumasta ja kurkottelee rapsutusten toivossa kiviaidan yli.
– Joka ilta hevoset järjestävät minulle ohjelmaa, kun ne alkavat laukata lenkkiä pellon ympäri.
Tuulimylly valmistui vuonna 2015 ja pihapiiri kolmisen vuotta myöhemmin. Toissa kesänä Tarja järjesti valmistumisen kunniaksi juhlat. Hän kutsui kemuihin viisikymmentä vierasta, joilla kaikilla oli jonkinlainen yhteys projektiin. Kunnanjohtajakin oli paikalla, ja naapurin tunnettu saksofonisti Villu Veski improvisoi tuulimyllylle oman tunnuskappaleen. Muistoksi lämpimästä ja erittäin onnistuneesta tilaisuudesta jäi albumillinen juhlahumua.
Tarjan menovinkit Muhun saarella
Muhun museo toimii Koguvan kylässä. Museoon kuuluu maatila-arkkitehtuuria vuosilta 1880–1930, ja siellä on myös vanha kyläkoulu. Vien kaikki kesävieraani Koguvaan, sillä siellä pääsee sukeltamaan saaren historiaan.
Pädasten kartanon tarina alkaa 1500-luvulta. Saneeratussa kartanossa toimii ylellinen kylpylähotelli ja palkittu ravintola. Käyskentely kartanon hyvin hoidetussa puistossa ylväiden rakennusten ympäröimänä meren äärellä on mahtava elämys. Kartanolla on oma tuulimylly.
Pyhän Katriinan kirkko 1200-luvulta houkuttelee minut kirkkokonserttiin ainakin kerran kesässä.
Üügun rantakalliolla käväisen silloin tällöin lapsenlasten kanssa kuuntelemassa kaikuja. Lattea Muhun saari saa kontrastia saaren pohjoisosan kallioluolista.
Kirpputorille ja vanhan tavaran apajien ääreen hurautan Liivan kyläkeskukseen. Samalla hoituvat ruokaostokset. Erään kerran löysin kirpparilta puupenkin, joka komeilee nyt kesäkeittiön räystään alla. Muhun oma leipä ja juuri savustettu kala ovat tuttuja herkkuja illallispöydässäni.
Tihusen hevostila järjestää elämyksellisiä vaelluksia eestinhevosilla. Reilun kahdensadan hevosen laumasta löytyy taatusti jokaiselle sopiva ratsu vaikkapa retkeen Pädasten kartanolle, museokylään tai lähisaaren. Onnelliset hevosvaeltajat viilettävät usein tuulimyllyni ohi hymyssä suin.
