Meidän Mökki

Täydellinen hämäys! Katjan perheen patinoitunutta hirsisaunaa ei uskoisi uudeksi


Katja Lintulan ja Erkki Päkkilän harmaantunut hirsisauna näyttää siltä, kuin se olisi aina nököttänyt 1800-luvun mökin pihapiirissä Kristiinankaupungin kalliolla. Oikeasti siinä ovat vanhaa vain ovet, ikkunat ja lattialankut.
Kuvat Heikki Rautio

Vanhan puutalokaupungin keskustassa Katja Lintulan ja Erkki Päkkilän sekä nelivuotiaan Tatu-pojan saunahetket ovat kuin Topeliuksen sadusta.

Kesällä saunaan mennessä voi heinikosta napsia suun makeaksi ahomansikoista. Syysöinä kirkas tähtitaivas kaartuu kaupungin ylle. Talvella saunasta kipitetään löylyjen jälkeen viereisen mökin lämpimään lumista polkua pitkin.

Harmaantunut sauna Kristiinankaupungin Myllykalliolla näyttää siltä, kuin se olisi ollut paikoillaan jo kaupungin 1800-luvun purjelaivakaudella. Muhoksella vuonna 2012 tehty rakennus on kuitenkin uutta haapahirttä, joka on käsitelty rautasulfaatilla.

Saunan massiivihirrestä tehty runko matkasi kokonaisena rekan lavalla Pohjois-Pohjanmaalta Vaasan eteläpuolelle, Pohjanmaan eteläisimpään kaupunkiin.

– Kuljetus joutui odottelemaan hetken läheisellä parkkipaikalla, kun piti miettiä, miten ihmeessä sauna saadaan tontille kallioiden yli. Lopulta runko tuotiin paikoilleen kahdessa osassa, Katja kertoo.

Löylyhuoneessa on menneen ajan tunnelmaa. Saunan tavaroilla on jo elämää takanaan.
Sauna lämpiää mökillä vähintään joka toinen päivä.
Mökkisauna lämpiää puilla. Sähköjä ei ole edes vedetty saunaan, vaikka mökki muutaman askeleen päässä on sähköistetty.

Ensin Kristiinankaupungissa oli pieni punainen mökki, jonka Katja hankki vanhasta kotikaupungistaan vapaahetkien tukikohdaksi vuonna 2006. Kuvioihin tuli Erkki, jonka kanssa vedettiin 1800-luvun alussa rakennettuun mökkiin vedet.

Ensimmäiset vuodet mökillä pärjättiin pelkällä ulos sijoitetulla kesäsuihkulla. Pian pariskunnasta alkoi tuntua, että sauna puuttuu.

Piskuiselle 245 neliön tontille ei suurta rakennusta mahtunut. 25 neliön mökille piirrettiin seuraksi vajaan parinkymmenen neliön pitkänomainen saunarakennus, jonka toisessa päässä on pukuhuone ja toisessa päässä löyly- ja pesuhuone.

Rakennusmestarina työskentelevällä Erkillä oli tullut työkuvioissa vastaan malli ja materiaali, joka oli juuri sitä, mitä he etsivät: luonnonmukainen rakenne, jonka pystyy käsittelemään vanhan näköiseksi.

– Erkki myös ymmärsi, mitä piti tehdä, kun halusimme ulkopinnasta harmaan. Pinta on säilynyt hyvin, vaikka joskus näin käsitelty puupinta saattaa alkaa vihertää.

Lopputulos on aidon ja luonnollisen näköinen. Sauna on kuin kallioille kasvanut.

Vesi vedetään letkulla päämökistä saunaan. Vesi lämpiää kiukaan vesisäiliössä.
Kesäiltana saunan jälkeen on mukavaa istua portailla hetki.
Patinoituneen hirsiseinän vierellä kukat hehkuvat.
Saunaan pelastettiin elämää nähneet ovet purkutuomion saaneista taloista.

Kesällä 2015 syntyi Tatu-poika, joka sai pariskunnan miettimään valintoja luonnon kannalta. Katja on aina kierrättänyt ja käyttänyt vanhoja tavaroita sisustuksessa, mutta nyt ekologisuudesta ja kierrätyksestä tuli hänelle entistä tärkeämpiä.

– Halu tehdä valintoja kestävän kehityksen kannalta on nyt vain vahvistunut, kun olen ajatellut seuraavien sukupolvien maailmaa. Ehkä näin on mahdollista vähentää edes vähän ilmastoahdistusta, Katja sanoo.

Kun runko oli saatu paikoilleen ja katto päälle, saunan rakennusosia ja kalusteita etsittiin huutokaupoista ja ostettiin kolmesta eri kohteesta Kristiinankaupungissa. Lautalattia löytyi vanhasta talosta, ja ikkunoiden yläpuolella olevat hyllyt tulivat vastaan tuttavan rakennusprojektista.

– Ne olivat alun perin talon ulkopuolella ikkunoiden vuorilistoina. Hyllyillä säilytetään pieniä muistoesineitä ja kirjoja, Katja kertoo.

Suojellussakin kaupungissa puretaan toisinaan huonoon kuntoon menneitä taloja. Saunan sisäovi ja ulko-ovi haettiin Raatihuoneenpuiston kulman purkutaloista. Katja on onnellinen, että sai pelastetuksi elämää nähneet ovet.

– Tällaisessa vanhassa kaupungissa pitäisi ehdottomasti olla varaosapankki, johon saisi viedä ylimääräiset vanhojen talojen osat. On surullista, jos niitä päätyy jätekuormaan.

Katja hiljentyy saunakamariin lukemaan, kun hän kaipaa omaa rauhaa.
Saunakamarissa hirret maalattiin vaaleiksi.
Saunalle oli sopivasti tilaa pienellä tontilla. Punainen mökki näkyy vasemmalla.

Kun perhe on kaupunkimökillään, sauna lämpiää joka toinen päivä. Vesi vedetään letkulla mökistä saunaan. Ja kiuas on tietysti puulämmitteinen – ekologisuuden vuoksi mutta myös, koska saunassa ei ole sähköjä.

– Alkukesällä tekisi usein mieli saunoa joka päivä, Katja kertoo.

Usein mukana saunailloissa on Katjan kouluaikaisia ystäviä, joilla lähes kaikilla on omat mökit tai talot pikkukaupungissa. Perinteisesti juhannusta vietetään tällä mökillä, koska aurinko paistaa Myllykalliolle pisimpään.

Mökki, sauna ja lähelle tullut ekologisuus ovat muuttaneet perheen matkailutottumuksia.

– Tänne tulemme nykyisin paljon mieluummin kuin lähdemme ulkomaille. Luonto on Tatullekin lähellä, kun Helsingissä asumme puolestaan keskustassa Tehtaankadulla.

Myös historia on osa maisemaa. Lähellä kohoaa hirsirakenteinen tuulimylly, joka muistuttaa kaupungin vilkkaasta merenkulkuajasta. Kalliolla oli aikoinaan jopa yhdeksän myllyä, joissa jauhettiin kaupunkilaisten leipävilja.

Katja on vuokrannut mökkiä kolmisen vuotta Airbnb-sivuston kautta.

– On ihanaa, kun saa tarjota muillekin mahdollisuuden kokea vanhan puutalokaupungin maailman. Tämä paikka on niin ainutlaatuinen.

Julkaistu: 17.10.2019