Turpeen jälkeen – turve on ominaisuuksiltaan loistava kasvualusta, mutta miksi siitä pitäisi luopua ja millä se korvataan?
Suomalaisissa puutarhoissa käytetään vuosittain valtava määrä turvetta. Nykyään tiedetään, että turve olisi parempi jättää suolle, ja kasvualustoihin kehitellään vaihtoehtoisia materiaaleja. Etsitäänkö korvaavia ratkaisuja kuitenkaan tarpeeksi hanakasti?
Juttu on julkaistu Viherpiha-lehdessä maaliskuussa 2022.
Pehmeää, ilmavaa, samettista. Tiedäthän sen tunteen, kun työntää käden vasta avattuun multasäkkiin? Tästä se lähtee: hyppysissä on kesän kasvupaketti, lupaus siitä, että siemenet itävät ja taimet lähtevät tymäkkään kasvuun. Vaikka kämmenellä on multaa, se tuntuu puhtaalta. Tuoksukin on hyvä, juureva, tuttu ja turvallinen.
Puhdasta se onkin, aika ihmeellistä jopa. Muodostuuhan säkin sisältö suurimmaksi osaksi satojen, ehkä tuhansien vuosien saatossa veden alla hajonneesta kasvimassasta. Se on hapanta, kasvitauditonta, ja siinä on vain maltillisesti ravinteita. Se ei sisällä rikkaruohojen siemeniä, kasvitaudinaiheuttajia eikä jäämiä torjunta-aineista. Se on helposti muokattavaa kasveille sopivaksi kalkkia ja ravinteita lisäämällä.
Go peat-free! bogs not bags! Britanniassa turvekeskustelu on vellonut pitkään eikä enää vaihtoehtoympyröissä.
Kun kevät koittaa, nostamme turvemultasäkin takakonttiin rivakasti, ajattelematta asiaa sen kummemmin. Ei joka ostosta kerkeä miettiä. Hyvä, kun ehtii katsoa, onko leipä ruista vai vehnää ja paljonko lasten jugurtissa on sokeria. Kasvuturve sitä paitsi kuulostaa tuoteselosteessa hyvältä. Ja mitäpä muutakaan voisi lappaa kesäkukkaruukkuihin, kukkapenkkiin tai kasvilavaan?
Go peat-free! bogs not bags! Britanniassa turvekeskustelu on vellonut pitkään eikä enää vaihtoehtoympyröissä. Yllä olevat kehotukset löytyvät laajasti tunnetun, vuonna 1804 perustetun Royal Horticultural Societyn nettisivuilta. Ensimmäinen lause kehottaa kasvattamaan kokonaan ilman turvetta, toinen julistaa turpeen kuuluvan soille, ei pusseihin.
RHS kertoo puutarhojensa olevan 98-prosenttisesti turpeettomia, ja vuoteen 2025 mennessä myös kaikki kuluttajille myytävät kasvit kasvatetaan ilman turvetta. Turvemultasäkkiä on turha valikoimasta etsiä.
Suomesta katsottuna keskustelu tuntuu siltä kuin olisi itse kastanut vasta varpaan altaan veteen ja toiset olisivat kauhoneet jo syvään päähän. Miksi näin voimakas kasvuturpeen vastustus?
Keskeisiä syitä on neljä: Soiden ojittaminen ja turpeennosto tuhoavat suon ekosysteemin. Kyse ei tietenkään ole pelkästään kasvillisuudesta vaan myös esimerkiksi suolintujen ja hyönteisten elinympäristöstä.
Nykyään myös tiedetään, että suot ovat merien jälkeen maailman suurin hiilivarasto, suurempi kuin metsät. Kuivattamalla suo ja nostamalla turve vapautetaan suohon tuhansien vuosien aikana sitoutunut hiili. Kolmas asia on vesistöihin ojitetuilta soilta kulkeutuvat ravinteet. On myös ymmärretty luonnontilaisten soiden käyneen vähiin. Mutta ei kai Suomessa: eikö maamme pinta-alasta kolmannes ole soita?
– Etelä-Suomessa on jäljellä hyvin niukasti ojittamattomia soita. Usein toistellaan, että meillä on enemmän soita kuin muissa maissa. Asia ei ole niin yksinkertainen. Suomen puustoiset suot luokiteltaisiin muualla kosteiksi metsiksi, siksi suopinta-alamme kuulostaa erityisen korkealta, kertoo Itä-Suomen yliopiston dosentti, suotutkija Teemu Tahvanainen.
Neljä säkkiä kympillä. Kasvuturve on Suomessa verrattain halpaa. Turvetta on hyvin saatavilla, ja viime vuosiin asti Suomi on polttanut sitä runsaasti energiaksi, jopa enemmän kuin mikään muu maa. Kun poltettavaksi kelpaavaa turvetta kaivetaan syvemmältä suosta, kasvu- ja eläinten kuiviketurve nousee vähän kuin sivutuotteena suon pintakerroksista. Tämä ympäristöturve muodostaa noin 10 prosenttia koko nostetun turpeen määrästä.
Edullisuudessa on ollut kyse myös politiittisesta valinnasta. Tuotantoa on verotettu kevyesti, erityisesti suhteessa polton hiilidioksidipäästöihin.
”Meillä ei ole ollut sellaista kulttuuria, että pitkäjänteisesti hoitaisimme omaa maaperää.”Hannamaija Fontell
Kasvualustoja valmistavan Biolanin kehitys- ja tuotekehitysjohtaja Hannamaija Fontell näkee, että edullinen hinta on johtanut siihen, että käytämme kasvuturvetta tuhlaillen verrattuna maihin, joissa materiaali on koko ajan ollut kalliimpaa.
– Hinta on vienyt tuoterepertuaaria todella erilaiseen suuntaan kuin vaikka Britanniassa. Siellä käytetään perinteisesti maanparannusmateriaaleja. Suomessa ostetaan puhtaasti pihamultaa. Meillä ei ole ollut sellaista kulttuuria, että pitkäjänteisesti hoitaisimme omaa maaperää, pohtii Fontell.
Kuluttajalle pitäisi siis viestiä entistä paremmin, mitä tuotteella kannattaa tehdä, ja toisaalta, mihin sitä on tarpeetonta käyttää.
– Silloin kuluttaja voi esimerkiksi ajatella, että käytän tätä hygieenistä kasvualustaa vaikkapa raakana syötäville yrteille, selventää Fontell.
Biolan on kertonut luopuvansa turpeen käytöstä vuoteen 2040 mennessä. Euralaisfirma on jo tuonut markkinoille turpeettomia kasvualustoja ja vähentänyt turpeen käyttöä myös osassa tuttuja tuotteita.
– Puutarhan Mustassa mullassa on noin 60 prosenttia kierrätettyä tai nopeasti uusiutuvaa materiaalia, kertoo Fontell.
Kompostiseoksessa on esimerkiksi puukuituja, puunkuorirouhetta ja broilerinlantaa. Mustaa multaa myydään kaksi miljoonaa säkkiä vuodessa. Tuotanto on käynnissä ympäri vuoden, ja tuotteen pitää olla tasalaatuista, samaa, mihin kuluttaja on tottunut. Siitä syystä puu on osoittautunut toimivaksi korvaajaksi turpeelle. Koko ajan rullaavan metsäteollisuuden sivutuotteina syntyvät hake ja hiekkaiset kuoret kuljetetaan Euraan. Materiaalivirta on jatkuva.
Kuluttajapuolella vauhtia määrää myös se, vaativatko ostajat turpeettomia kasvualustoja.
Kun etsitään korvaavia aineksia turpeelle, saatavuus ei ole ainoa haaste. Materiaalin pitää tietenkin selvitä kasvatuskokeista, joita Biolanilla tehdään muun muassa tomaatilla. Uuden materiaalin kohdalla on varmistettava myös sen turvallisuus.
– Emme käytä vaikkapa jätevesilietepohjaisia materiaaleja. Ennen niiden kohdalla puhuttiin lääkejäämistä ja raskasmetalleista, tänä päivänä mikromuoveista, toteaa Fontell.
Maallikko ajattelisi helposti, miksei ruoantuotannosta tulevaa kasvijätettä voisi vain kompostoida materiaaliksi kasvualustoille. Kasviperäiset kompostit eivät kuitenkaan ole läpäisseet riskianalyysia Biolanilla.
– Mukana voi olla lannoitteita, torjunta-aineita tai kasvintuhoojia. Meidän pitäisi höyryttää koko materiaali. Meillä ei ole prosessia, jolla kasvintuhoojat tuhoutuisivat. Emme voi ottaa sellaista riskiä.
Biolan asettaa panoksensa puukuituun ja rahkasammaleeseen, tai uusiutuvaan suobiomassaan, kuten Fontell sitä kutsuu. Yli kuusi miljoonaa euroa maksavan biokuitutehtaan on määrä valmistua Euraan elokuun lopussa. Se on yrityksen historian suurin investointi.
Sekä Kekkilä että Biolan painottavat paikallisuutta. Turvetta korvaavaa materiaalia ei haluta rahdata kaukaa.
Kekkilä kertoo käyttävänsä kasvualustoissaan turpeen ohella muun muassa erilaisia komposteja, sammalta ja kierrätysmateriaaleja. Puutarhan kasvualustoista vähiten turvetta on Viherkompostimullassa ja sekin kierrätettyä. Kompostiseoksessa on myös esimerkiksi lehtiä sekä kasvihuoneviljelijöiltä peräisin olevia kasvinosia. Turpeesta Kekkilä ei ole luopumassa.
– Meillä ei ole ajatusta, että tuoteportfoliomme olisi täysin turpeeton. Kaikki käyttämämme turve tulee omilta soiltamme, joilla on ympäristölupa ja RPP-vastuullisuussertifikaatti. Siihen sisältyvät hiilipäästöjen suokohtainen laskenta ja kattavat jälkihoitosuunnitelmat, sanoo Kekkilän markkinointi- ja valikoimajohtaja Riitta Salenius-Mela.
Hän kertoo, että turpeelle toki etsitään ja tutkitaan vaihtoehtoja, esimerkiksi puukuitua, kuoria, järviruokoa ja sammalta.
Sekä Kekkilä että Biolan painottavat paikallisuutta. Turvetta korvaavaa materiaalia ei haluta rahdata kaukaa. Siksi kummassakaan firmassa ei aiota ottaa Suomessa käyttöön kookoskuitua, jolla Britanniassa on osin korvattu turvetta.
Kookoskuitu on esimerkki kasvualusta-asian monitahoisuudesta. Kookospähkinän kuoresta saatava kookoskuitu syntyy ruoantuotannon sivutuotteena vaikkapa Intiassa. Se on kevyttä kuljettaa, mutta kuidut pitää ennen sitä pestä hyvin, ja silti niihin saattaa jäädä haitallisia bakteereita tai kasvitauteja. Samalla käytetään ehkä jo valmiiksi niukkoja puhtaan veden varantoja.
– Eikö kuitu kannata käyttää niillä alueilla, mistä sitä tulee? kysyy Fontell.
Meren ja järvien rantoja tukkiva järviruoko sen sijaan on materiaali, jota kaikki ottaisivat mielellään vastaan.
– Kasvatuskokeemme osoittavat, että tässä on tasalaatuinen tuote, jolla turve voidaan korvata, sanoo Kiteen Mato ja Multa -yrityksen Aimo Turunen, joka on testaillut turpeettomia kasvualustoja 1980-luvulta asti.
Yrityksen kasvualustan toimivuus on todistettu myös Luonnonvarakeskuksen tutkimuksessa, jossa ruokohelpeä ja järviruokoa sisältävää kasvualustaa tutkittiin tomaatin kasvatuksessa. Sadot olivat yhtä hyvät kuin turvepohjaisessa kasvualustassa tai kivivillassa.
– Kasvualustaan ei lisätä mitään. Järviruoko ja ruokohelpi murskataan, maadutetaan ja laitetaan säkkiin, kertoo Turunen.
Isot toimijat eivät toistaiseksi voi nojata järviruokoon, koska sitä ei pystytä korjaamaan tarpeeksi. Pinta-alat ovat pieniä ja menetelmät vasta kehittymässä.
Meillä ruukutus, kastelu, lannoitus ja muut tekniikat ovat 1950-luvulta saakka kehittyneet kasvuturpeen ympärille. Korvaavan tuotteen kanssa täytyy miettiä kaikki uudelleen.Niina Kangas
Ruo’on, kuten kaikkien uusien materiaalien, käyttö vaatii myös kasvattajalta opettelua. Kotitarhuria se ei välttämättä haittaa, mutta ammattilaisten kasvihuoneissa opetteluvaiheen pelätään vaikuttavan satotasoihin ja viljelijöiden toimeentuloon.
– Meillä ruukutus, kastelu, lannoitus ja muut tekniikat ovat 1950-luvulta saakka kehittyneet kasvuturpeen ympärille. Korvaavan tuotteen kanssa täytyy miettiä kaikki uudelleen. Siksi lennosta emme voi kasvualustaa vaihtaa, kertoo Kauppapuutarhaliiton toiminnanjohtaja Niina Kangas.
Yhtä korvaajaa tuskin on edes luvassa. Turvekakku tulee korvautumaan monella eri materiaalilla. Ja luultavasti ensin vain osittain niin, että turpeen osuus seoksissa pienenee. Kuluttajapuolella vauhtia määrää myös se, vaativatko ostajat turpeettomia kasvualustoja.
– Ei ole yhtä turvetta korvaavaa raaka-ainetta. Toisia materiaaleja on saatavilla enemmän, toisia vähemmän. Koko toimintamalli muuttuu. Materiaalit vaativat työstämistä aivan eri tavalla kuin turve, sanoo Fontell.
Se tulee todennäköisesti näkymään myös säkkien hinnoissa.
”Niin kauan kuin turve on halpaa, vaihtoehtojen kehittäminen on kallista.”Teemu Tahvanainen
Maailmanlaajuisesti kasvualustojen kysynnän ennustetaan tulevaisuudessa kasvavan, todennäköisesti myös turvepohjaisten. Turpeen poltto on viime vuosina vähentynyt Suomessa jyrkästi. Marinin hallituksen tavoitteena on hiilineutraali Suomi vuonna 2035. Viimeistään silloin turpeen poltto loppunee kokonaan, mutta kasvuturpeen kohtalo on vielä arvailujen varassa. Paljon riippuu siitä, missä määrin vaihtoehtoisia materiaaleja on saatavilla.
– Niin kauan kuin turve on halpaa, vaihtoehtojen kehittäminen on kallista, sanoo suotutkija Teemu Tahvanainen.
On vielä yksi materiaali, jonka ominaisuudet tekevät siitä mainion kasvualustakäytössä. Se on rahkasammal. Biolan joutui kohun keskelle vuonna 2020, kun kävi ilmi, että kasvualustojen tuotantoon oli kuorittu rahkasammalta luonnontilaiselta suolta Kihniön Sarvinevalla. Biolan pyysi anteeksi tapahtunutta ja käynnisti siitä selvityksen. Yksi tapahtuneesta tuohtuneista oli Tahvanainen. Hän ilmoitti Biolanille, että on parempiakin tapoja hankkia rahkasammalta. Kävi toisin kuin yleensä: Biolanin väki oli valmis kuuntelemaan.
Jos ryhmä saa luotua kasvulle hyvät olosuhteet, viimeistään kymmenen vuoden päästä korjataan viljeltyä satoa, ei luonnostaan kasvanutta sammalmattoa.
Keskustelun seurauksena Itä-Suomen yliopistossa tapahtuu ensi kesänä jotain hyvin kiinnostavaa. Tahvanaisen tutkimusryhmä aloittaa rahkasammalen viljelyn kenttätutkimuksen entisillä turvesoilla, osin Biolanin rahoituksella. Jos ryhmä saa luotua kasvulle hyvät olosuhteet, viimeistään kymmenen vuoden päästä korjataan viljeltyä satoa, ei luonnostaan kasvanutta sammalmattoa.
– Meillä on ihan tarpeeksi entisiä turvealueita ja ojitettuja soita, joilla tällaista kasvatusta voitaisiin tehdä. Viljely voisi parantaa myös luonnontilaa ja auttaa soiden hiilivaraston suojelussa. Rahkasammalpellot voisivat toimia myös osana kosteikkorakentamisella tuotettuja uusia elinympäristöjä, sanoo Tahvanainen. Ja jatkaa:
– Alkuperäistä suoluontoa se ei kuitenkaan palauta eikä korvaa soiden suojelua.
Kotimaisia korvaajia turpeelle
Puukuitu- ja kuorijakeet
Puukuitu- ja kuorijakeita käytetään jo runsaasti Euroopassa. Suomessa ne ovat pääasiassa osana turvepohjaisia kasvualustoja. Niitä on hyvin saatavilla, sillä ne ovat metsäteollisuuden sivutuotteita, esimerkiksi mäntyhaketta sahalta.
Rahkasammal
Rahkasammalta kerätään suon pintakerroksesta. Sillä on samoja tai osin jopa parempia ominaisuuksia kuin kasvuturpeella, esimerkiksi vedenpidätyskyky. Myös rahkasammaleen keruu tuhoaa suoluontoa, sillä siinä kuoritaan pois suon pintakerros. Parhaillaan selvitetään, miten sammalta voi nostaa niin, että suon monimuotoisuus kärsisi mahdollisimman vähän.
Järviruoko
Järviruoko on tutkitusti toimivaa materiaalia kasvualustaan, mutta pulmana on sen heikko saatavuus. Leikkuualat ovat usein pieniä, esimerkiksi uima- ja mökkirantoja. Plussana on se, että ruokoa niittämällä ja poistamalla saadaan vesistöistä pois sinne muun muassa pelloilta huuhtoutunutta fosforia ja typpeä. Poisto parantaa myös veden virtausta.
Kasvikomposti
Kasvikompostia käytetään lannoittamaan turvepohjaista multaa. Eri raaka-aineissa on ravinteita eri suhteissa, ja kasvualustan tasalaatuisuuden vuoksi saman materiaalin virta pitää olla jatkuva. Materiaalin on käytävä läpi tarkka hygienisoiva prosessi.
Lähteet: Turpeen rooli ja sen käytöstä luopumisen vaikutukset Suomessa, Soimakallio et al., Sitra, 2020; Ruokohelpi- ja järviruokopohjaisten materiaalien soveltuvuus tomaatin kasvualustaksi, Särkkä et al., Luonnonvarakeskus, 2016; Suomen luonnonsuojeluliiton nettisivut.
