Tuohi taipuu Maija Nurmisen käsissä vaikka mihin – ”Jos kysytään, voiko jotakin tehdä tuohesta, kokeilen”
Maija Nurmiselle tuli perintönä karjalaiselta mummolta innostus tuohitöihin. Hänelle tärkeää on aito luonnonmateriaali, mutta muotoja hän laajentaa jopa nykyajan käyttöesineisiin.
Kuka: Tuohitaitaja Maija Nurminen, 72.
Oppinut alan: Mummon esimerkin mukaan ja sen jälkeen kehittänyt itse taitoaan.
Toiminta: Tekee tuohitöitä omassa verstaassaan kodin pihapiirissä Sastamalassa ja opettaa kursseilla ympäri Suomea.
Erityistaito: ”Jos kysytään, voiko jotakin tehdä tuohesta, kokeilen.”
Maija Nurminen istui lapsena karjalaisen mummonsa jaloissa ja katsoi tarkkaavaisena, kun tämä teki tuohitöitä. Mummon mallit olivat perinteisiä käyttöesineitä: virsuja, kontteja, koreja ja rasioita, ja ne menivät myyntiin. Jo kouluaikana Maija teki jonkin verran tuohesta itsekin, mutta vasta kolmikymppisenä innostus iski toden teolla. Käsitöitä tekevässä perheessä kutominen sai jäädä äidille ja siskolle.
Vuonna 2000 Maija osallistui ensi kertaa tuohityön SM-kisoihin. Kolmen voiton jälkeen hän siirtyi tuomariksi. Kun hän jäi eläkkeelle kirjapainosta, harrastus sai yhä enemmän aikaa. Nurmisesta on tullut myös kysytty alan opettaja, ja tänä vuonna hänen tuohitöitään on nähty useissa näyttelyissä. Maija Nurminen työskentelee omassa verstaassaan Sastamalan Häijäässä.
Miten siirrät perinnettä eteenpäin?
Pidän kursseja, kun pyydetään, ja mikä sen mukavampaa kuin saada kurssilaiset innostumaan! Viime kesänä meillä vietti viikon amerikkalainen rouva, joka nyt opettaa kotipuolessaan. Minulle on tärkeää jatkaa tekemistä luonnonmateriaalista. En käyttäisi tuohen sijasta muovia.
Mitä uutta tuot alalle?
Kehitän malleja nykyään tarvittaviin käyttöesineisiin; haluan kokeilla, mitä kaikkea tuohesta voi tehdä. Viimeksi olen tehnyt esimerkiksi käsitöiden tekijöille puikonsuojuksia ja neulakoteloita. Kun jotakin esinettä kysytään, kokeilen aina itse ennen kuin neuvon kurssilaisia, ja siksi verstaallani on niin paljon erilaisia malleja.
Mikä on parasta tuohitöiden tekemisessä?
Parasta on, kun saa työn onnistumaan. Joku pyytää, että voisiko tuohesta tehdä vaikka viidentoista munan kennon, ja se onnistuu.
Mitä työvälineitä tarvitset?
Pujotustikku on tärkeä, sillä autetaan nauha toisten välistä. Pyykkipoikia ja kaikkia mahdollisia kiinnitysvälineitä tarvitaan. Leikkaamiseen on mattopuukko, puukko, sakset ja viivoitin, sillä olen ronkeli mitoissa: nauhojen pitää olla suoria ja molemmista päistä yhtä leveitä. Minulla on leikkuri, jonka säädän tiettyyn leveyteen, ja vetelen siitä mattopuukolla. Kapeampia saa leikattua pastaleikkurilla, jopa puolentoista millin tuohinauhaa.
”Jos tuohiesineet ovat hyvää ainetta ja hyvin tehtyjä, ne eivät mene miksikään. Pöly lähtee helposti puhaltamalla, ja jos tuohiesineet tahriintuvat, ne voi pestä vedellä.”
Miten tuohinauhat kiinnitetään toisiinsa?
Mummo ompeli nauhat yhteen puuvillalangalla, mutta nykyään ne liimataan kontaktiliimalla. Jatkokset jäävät piiloon ristikon alle, eivätkä näy valmiissa työssä.
Mistä saat tuohet?
Tuohet tulevat kaadettavista koivuista. Paras aika keräykseen on juhannuksen aikaan. Täällä maalla pelaavat suhteet niin, että aina jostain saa. Isäntä kiipeää tikapuilla jopa kuuteen metriin ja vetelee puukolla tuohet irti. Myös kaadetuista puista voi ottaa, mutta vain, jos ne on kaadettu käsin – metsäkoneet rikkovat pinnan.
Millaisesta koivusta tulee paras tuohi?
Hyvä koivu voi olla isompi tai pienempi, pienessäkin voi olla paksu tuohi. Käytän vain tuohen alinta, puuta vasten olevaa kerrosta, ja päälle päin ei koskaan tiedä, mitä löytyy. Pinta saattaa olla huonon näköinen, mutta kun vetää puukolla auki, onkin hienoa tuohta. Myös värisävyt voivat yllättää. Yleensä tummanpunaista tuohta löytyy koivuista, jotka kasvavat synkissä kuusikoissa.
Voiko tuohta käyttää heti?
Tuohi pitää ennen käyttöä kuivattaa, ja se onnistuu nopeimmillaan 1–2 päivässä. Kuivuminen alkaa heti, kun tuohi on pudotettu maahan, ja tuomme sitten tuohet nippuina kotiin. Nipussa olevia arkkeja täytyy välillä plarata niin, että väliin pääsee ilmaa, muuten ne homehtuvat. Kun ne ovat ihan kuivia, ne laitetaan kireisiin nippuihin ja ritilöiden väliin, etteivät ne mene kippuraan. Olen käyttänyt jopa 20 vuotta vanhaa tuohta. Tuohi leikataan aina syiden suuntaan, ja jos se repeää helposti toiseen suuntaan, sitä ei voi käyttää.
Mikä on tuohen kanssa vaikeinta?
Mikään ei enää tunnu vaikealta, vaikka minullakin riittää edelleen opittavaa. Kurssilaisille näyttää usein olevan hankalaa tuohien puhdistaminen ja ohentaminen. Sopivaa paksuutta ei voi mitata millään mittarilla, vaan se täytyy tuntea, ja se vaihtelee tehtävän työn mukaan. Ohennuksessa tulee roskaa, mutta roskat ovat hyviä sytykkeitä.
”Tuohen sopivaa paksuutta ei voi mitata, se täytyy tuntea.”
Miten irrottaudut tekemisestä?
Tämä on sellainen taito, että jos tästä innostuu, ei pääse eroon. Kannan korilla töitä verstaalta sisälle ja näprään illatkin. Teen toki muutakin: miehen kanssa käymme aamuisin tunnin tai puolentoista lenkillä ja joskus tansseissa.
Teetkö tilaustöitä?
Tekeillä on kansallispuvun laukku. Teen jonkin verran esimerkiksi laukkuja ja lippalakkeja. Sahtikilpailun palkinnoksi teen vuosittain erikoisen mallisen lakin. Mieluummin en tee kauheasti samaa. Suurimpiin eriin ovat kuuluneet 20 paria virsuja Tampereen oopperalle ja 40 juustorasiaa juustomestarille.
Mikä on erikoisin tekemäsi työ?
Erikoisin tai ainakin suurin oli divaani, jonka tein muotoilija Harri Koskiselle. Kun hän haki tekijää ensimmäisten kisojeni jälkeen, mietin, otanko haasteen vastaan, ja päätin ottaa. Divaaniin kului aikaa kaksi kuukautta, ja siitä tuli 80 senttiä leveä ja 180 senttiä pitkä. Siitä tuli kahdeksankertainen: tuohinauhat on joka ruudun kohdalla kiinnitetty rautaan ja sitten päällystetty uudestaan. Divaani oli näyttelyssä Jyväskylässä, ja kun olen viimeksi kuullut, se oli vielä Koskisen toimistolla.
Millaisia tuohitöitä mökkiläiset haluavat?
Viime aikoina suosittuja ovat olleet tuohiset saunakassit, joissa on kantokahvoina narut. Niillä viedään saunalle pyyhkeitä ja shampoita. Kurssilaiset tekevät myös paljon keittiön käyttöesineitä, kuten leipäkoreja, lautasliinarasioita ja suodatinpussitelineitä. Perinteisiä kontteja tehdään myös ja koriste- esineiksi esimerkiksi pieniä veneitä.
Miten tuohiesineitä pitäisi hoitaa?
Jos tuohiesineet ovat hyvää ainetta ja hyvin tehtyjä, ne eivät mene miksikään. Pöly lähtee helposti puhaltamalla, ja jos tuohiesineet tahriintuvat, ne voi pestä vedellä.
