Villa Helenaksi kutsuttu talo seisoo ylväästi paikallaan kylätien varrella. Niin se on tehnyt jo vuodesta 1938 asti, jolloin talo rakennettiin Haapakosken ruukin työläisten asunnoiksi. Aikoinaan alakerrassa asui kaksi perhettä, ja yläkerran huoneet oli varattu perheettömille työntekijöille.

Kati ja Jouni Salmelan veivät ruukkialueelle alkuaan koronapandemian aiheuttamat rajoitukset. Pariskunnan ei koskaan pitänyt ryhtyä mökkeilijöiksi, mutta sitten korona tuli ja muutti suunnitelmat. Ennen pandemia-aikaa he olivat reissanneet kesäisin omalla asunto- autolla, ja syksyllä ja talvella heillä oli ollut tapana käydä ulkomailla.

Kun matkailumahdollisuudet loppuivat, Kati alkoi selailla Toria ja katsella mummonmökkejä sillä silmällä.

– Vielä silloinkin, kun jo selailin erilaisia kohteita, ajatus mökistä oli meille kaukainen. Mutta kun näin tämän paikan mökkien joukossa, se hurmasi minut heti, Kati kertoo.

Kati näytti Jounille videota paikasta. Jouni ei kuitenkaan heti ihastunut.

– Hetken odottelun jälkeen hinta oli pudonnut, ja minut saatiin houkuteltua katsomaan paikkaa, Jouni kertoo ja nauraa.

Huhtikuussa 2020 Salmelat olivat katsastamassa paikkoja, ja jo toukokuussa tehtiin kaupat. Jounin epäilys rakennuksen huonosta kunnosta väistyi, kun taloa tarkasteltiin lähemmin. Talo oli jossain vaiheessa ollut vuosikymmeniä autiona, minkä jälkeen uusi omistaja oli remontoinut taloa laajasti. Lattioita oli eristetty, talon alapuolella ollut kellari oli täytetty, kattotiilet kunnostettu ja ulkopinnat maalattu uudelleen.

Talon silloinen omistaja oli nimennyt sen Helena-nimensä mukaisesti Hellunkulmaksi. Uudet omistajat kutsuvat mökkiään Villa Helenaksi.

– Hän oli ostanut tämän vapaa-ajankodikseen ja asentanut taloon myös polttavan sisävessan, Jouni kertoo.

Vaikka remonttia oli jo tehty, sitä on riittänyt myös uusille mökkiläisille.

– Miltei kaikki huoneet on tapetoitu uudelleen, huussi jo kahteenkin kertaan. Minä hoidan rakenteelliset työt ja Kati toimii hanslankarina, Jouni kertoo.

Kati lisää, että hänelle kuuluvat tasoitukset, hiomiset ja pintakäsittelyt.

– Ja tietenkin suunnittelu. Mutta päätökset valinnoista teemme yhdessä, Kati sanoo.

Yläkerran molemmissa ”hellahuoneissa” oli ennen ollut Porin Matti -uuni, ja aikoinaan ruokaa oli säilytetty porraskäytävien ruokakomeroissa. Kun Kati ja Jouni hankkivat talon, kahden ensimmäisen vuoden aikana yläkerran huoneiden seinät purettiin pohjalaudoitukselle ja levytettiin uudelleen puukuitulevyllä. Keittiön alakaapistoja täydennettiin Ikean yläkaapistoilla, jotka ostettiin käytettyinä.

Vaikka remonttia on tehty pienessä ajassa paljon, välillä on pidetty luovia taukojakin. Mökillä käy myös sukulaisia ja ystäviä vieraana. Silloin naulaliivit saavat levätä naulakossa.

– Parhaita muistoja syntyy perinteisten juhlapyhien aikana. Juhannuksena lasten ja lastenlasten kanssa pidetään olympialaiset, joihin osallistuvat taaperot ja teinitkin, Kati kertoo.

Vieraiden mielestä Villa Helenassa aika pysähtyy ja mieli rauhoittuu. Leivinuunissa paistuvat herkut ovat aivan omaa luokkaansa.

– Uuniruoat, karjalanpiirakat, lanttukukot ja rieskat maistuvat kaikille, Kati kiittää.

Katia ja Jounia kiehtoo ruukkialueen historia. Haapakosken järvimalmia jalostanut rautaruukki perustettiin vuonna 1842, ja myöhemmin ruukin tiloissa oli konepajatoimintaa. Aikoinaan työ ruukilla oli niin raskasta ja likaista, että lasten kerrotaan tunnistaneen mustan noen ja pölyn peittämät isänsä äänestä.

Enää miehet eivät ole nokisia, mutta vanhan talon tarina jatkuu.

Kati sanoo aina ihailleensa vanhojen talojen tunnelmaa. Nyt unelmat ovat käyneet toteen.

– Olen unelmoinut peiliovista, ruutuikkunoista ja pönttöuuneista. Kaikesta tästä.