"Tulevassa keittiössämme on kaksi asiaa, joista en tingi" – Miia Kauhanen perheineen rakentaa taloa, osa 17


Miia Kauhanen on Avotakan ja Meidän Mökin toimituspäällikkö ja kolmen lapsen äiti, joka vastoin omiakin odotuksiaan päätyi rakentamaan taloa nikkarointia karttavan diplomi-insinöörimiehensä kanssa Koillis-Helsingissä. Tämä on sarjan 17. osa.
Kuvat Petri Mulari

Koskaan ei ole liian aikaista aloittaa keittiön suunnittelu. Se vie aikaa, ja kiire ei saa pilata tehoneliöiden toimivuutta. Meillä oli jo luonnosvaiheessa selvä toive avokeittiöstä yhtenäisessä, avarassa oleskelutilassa. Ruokapöydän ääressä kun eletään nykyään melkein yhtä paljon kuin olohuoneessa, ja muutoin minä keittiössä paljon hääräävänä eristäisin itseni muista.

Arkkitehtimme on taitava luomaan kodikkaita mittasuhteita ja tiloja. Hän sijoitti keittiön avonaisen tuvan päähän omaan syvennykseensä, jota korostaa alaslaskettu katto sen kohdalla. Vuosia havittelemani saarekkeen ääreen tulee lapsille baarijakkarat. Tiesin jo kauan haluavani helmenharmaan kaapiston ja marmorikuvioiset tasot – mieluiten uutuusmateriaali Dektonista, jota alan ihmiset nyt suitsuttavat. Kestävä puriste on nykytiedon mukaan ainoa tasomateriaali, joka sietää kuumaa kattilaa.

Minulla oli orastava ajatus hyvin eleettömästä täyskorkeasta kaapistoseinämästä, joka ei näyttäisi perinteiseltä keittiöltä, mutta sisustussuunnittelijallani oli parempi idea: syvennys kaapistorivistön keskelle, koska laskutilaa jäisi muuten niukalti. Marmorikuvio nousisi kauniisti tasolta sen taustaksi. Lisäksi pidensimme laskutilan vuoksi saareketta ulkoseinään asti. Sivuseinää oli vielä paperilla helppo siirtää eteiseen kustannuksella niin, että tilaa jää L-sakaralle ja kallisarvoiselle kaappitilalle.

Yksi päähänpinttymistäni on aamiaiskaappi. Aloin haaveilla sellaisesta jo, ennen kuin niistä innostuttiin Suomessa. Miten käytännöllistä, kun kaikki härpäkkeet ovat helposti saatavilla mutta halutessa poissa silmistä. Helpottaa toistuvia rutiineja, kun aamu- ja iltapalaan tarvittavat välineet on kätevästi keskitetty.

Kuten Blaun kokenut keittiösuunnittelija käynnilläni totesi viisaasti, aamiaiskaapit eivät yleensä ole arkikäytössä niin kauniita kuin lehtikuvissa. Arjessa niihin on näppärä ladata tavaraa, mutta toki juhliin niihin saa raivattua hienon tarjoilupisteen.

Koska keittiömme on melko kompakti, aamiaiskaappi mahtuu vain nurkkaa vasten. Onneksi osa keittiöfirmoista voi tehdä rungon niin, että tila jatkuu aamiaiskaapin sisällä sivulle, jolloin hankalan nurkan saa hyödynnettyä.

Toinen, josta en tingi, on induktiolieteen integroitu liesituuletin. Se vie enemmän kaappitilaa, mutta saarekkeen ylle saan kauniit riippuvalaisimet.

Maailma on täynnä houkutuksia: lankavetimet ovat taas muodissa, ja messinkinupit hohtavat kutsuvasti. Koska valitsimme Axorin ruusukultaiset hanat, ei vastaavaa metallisävyä noin vain löydy nuppeihin. Toisaalta olenkin yrittänyt olla hairahtumatta liikaa trendien kutsuun ja tavoitella ajattomia ja kestäviä ratkaisuja.

Harmaa on menossa pois muodista, mutta se on minun juttuni. Pysynen myös vetimettömässä linjassani, johon olen ollut vuosia tyytyväinen. Kädensijana voi olla ura tai huomaamaton pieni lippa, joka on helpompi käyttää. Vetimetön keittiö on helppo pitää puhtaana, ja sen pelkistetty ilme istuu modernin CLT-puutalomme hiljaiseen kauneuteen.

Lue sarjan edellinen osa täältä.

Havainnekuva: arkkitehti Tapani Takkunen. Lisää kuvia projektin vaiheista Instagramissa: @miia.living.

Julkaistu: 28.5.2019