Sairastuminen ja uupuminen tekivät Marita Similästä tuftaajan: ”Minun oli luotava itseni uudelleen ja keksittävä työ, jota voisin tehdä kotona”

Nelisen vuotta sitten sain tehdä remonttia, jolla olikin yllättävän kauaskantoiset vaikutukset. Poistin seiniltä vanhat tapetit ja irrotin lattialistat. Tasoitin ja maalasin seinät, maalasin huonekaluja ja sisustin asunnon.

Remontointi oli fyysistä työtä, mutta käsillä tekeminen tuntui hyvältä. Se tuotti samanlaista mielihyvää kuin suuren pullataikinan vaivaaminen. Pääsin hetkeksi pakoon raskasta oloani. Sain levähdystauon ja tunsin, että minun oli helpompi hengittää.

Suurin osa Maritan tekemistä ryijyistä on tilaustöitä. ”Ryijy ei olekaan koskaan vain ryijy vaan teos, jolla on tarina. Minua ovat aina kiehtoneet kasvot, ilmeet ja eleet sekä tarina kasvojen takana.”

Olin silloin pitkällä sairauslomalla ja etsin uutta suuntaa. En kuitenkaan uupunut varsinaisesti työhöni, vaan elämääni, jossa tapahtui liian paljon liian lyhyen ajan sisällä. Olin muun muassa muuttanut vieraaseen kaupunkiin, aloittanut uudessa työpaikassa sekä saanut lapsen, jolla oli erityistarpeita. Ystäväni olivat jääneet entiselle asuinpaikkakunnalleni.

Olin kouluttautunut optikoksi ja aloittanut työt sekä taideterapiaopinnot, joista olin haaveillut 16-vuotiaasta asti. Taideterapia oli auttanut minuakin, ja päätin, että valmistuisin taideterapeutiksi ennen kuin täytän 40. Silloin ajatukseni oli, että siinä kohtaa työni optikkona vaihtuisi toiseen.

Samoihin aikoihin minulla todettiin sensorineuraalinen kuulonalenema molemmissa korvissa. Se järkytti ja pysäytti. Tuntui epäreilulta, että minulta vietiin hyvä työyhteisö ja mielekäs työ, josta sain voimia.

Sairausloma tuntui kaikkea muuta kuin lomalta. Ystävyyssuhteeni kärsivät eikä minulla ollut aikaa kuunnella itseäni ja tarpeitani. Vähäiset voimavarani menivät arjen pyörittämiseen.

Olin lapseni kanssa pääasiassa yksin, ja yritin selvitä erityislapsen kanssa monenlaisten haasteiden keskellä. Samalla yritin etsiä itselleni uutta urasuuntaa. Tunsin valtavaa häpeää siitä, etten ollut työkykyinen ja että sairauslomaani jatkettiin pätkä toisensa jälkeen.

Marita yhdistää ryijyissään tuftaus- ja solmimistekniikoita ja luo näin monenlaisia pintoja. ”Kutsun teoksia tekstuuriryijyiksi. Materiaalina käytän lampaanvillaa, sillä se on kestävä luonnonmateriaali, joka on helppo pitää puhtaana.”

Remonttia tehdessäni olin kokenut käsillä tekemisen merkityksen hyvinvoinnilleni. Halusin luoda työn, jota saan tehdä käsilläni.

Kun vaikein elämäntilanne helpotti, minun oli luotava itseni uudelleen ja keksittävä työ, jota voisin tehdä kotona osana erityislapsiarkea, ja jossa kuuloni ei vaurioituisi lisää.

Sain työeläkeyhtiöltä myönteisen päätöksen työkokeiluun alan vaihtamista varten ja aloin etsiä paikkaa, jossa pääsisin sorvin ääreen. En kokenut itseäni perinteiseksi käsityöihmiseksi, sillä en ole neuloja- enkä ompelijatyyppiä. Käsillä tekemiseni oli aiemmin keskittynyt piirtämiseen ja maalaamiseen.

Kun törmäsin sosiaalisessa mediassa tuftausvideoihin, tunsin löytäneeni tekniikan, joka sopi minulle. Opettelu alkoi 2022, kun pääsin Salon Matto ja ryijyyn työkokeiluun.

Tuftaus kiehtoi heti. Tykkäsin sen fyysisyydestä ja siitä, että se ei ole pientä piipertämistä. Tuftauspyssy on melko painava, ja sitä pitää kannatella samalla kun työntää ja ohjaa. Tekemisen todella tuntee kropassaan.

Tuftatessani keskityn vain ajamaan pyssyä oikeaan suuntaan. Samalla ajan ajatuksiani oikeille urille.

Aivan ensimmäinen ryijyni liittyi leipomisharrastukseeni. Siinä on kakkupala, jonka päällä on kuppikakkuleivos. Ryijyn väreinä on herkullinen lempiyhdistelmäni vihreää ja pinkkiä.

Ensimmäisen tuftatun teoksen tekeminen tuntui ihanalta ja jännittävältä alusta alkaen. En halunnut käyttää paljon aikaa suunnitteluun, vaan tahdoin päästä kokeilemaan kiehtovalta tuntuvaa uutta tekniikkaa. Katsoin innoissani edessäni olevaa tyhjää tuftauskangasta ja mietin, mitä tekisin.

Mahdollisuuksien kirjo on valtava, joten minun oli päätettävä, mitä haluan kokeilla. Oli hienoa oppia uusi ja itselleni tuntematon tekniikka, jonka tunsin heti omakseni.

Vastoinkäymisiltä en välttynyt. Kuukausien tuftaamisen seurauksena sain käsiini hermopinteet ja päätin kääntää vielä yhden kiven: opetella uuden, ergonomisemman tavan tehdä. Kävin ulkomaisia verkkokursseja, opettelin uusia tekniikoita ja tilasin uusia välineitä.

”Olen todella ääniherkkä, ja siksi kaikki akustiikkaa pehmentävät asiat tuntuvat ihanilta”, Marita sanoo.

Perustin oman Ryijystudio-yrityksen 2023 ja aloin valmistaa abstrakteja töitä sekä muotokuvia asiakkaiden valokuvien pohjalta. Olenkin päässyt kuulemaan koskettavia elämäntarinoita ja tekemään merkityksellisiä ryijyjä.

Eräs asiakas tilasi puolisolleen huomenlahjaksi muotokuvan heistä kahdesta. Ryijyyn tuli lisäksi myös luontoaiheiset symbolit kuvastamaan pariskunnan kahta lasta.

Ison tekstuuriryijyn taustatarinana oli lapsensa menettänyt perhe, joka halusi olohuoneeseensa ison ryijyn tuomaan lämpöä. Tuftasin ryijyyn enkelin siiven ja kultaisella langalla yksityiskohdan, joka kuvastaa toivoa. Ryijyä saa koskea, joten oman kodin seinällä olevaa enkelin siipeä voi silittää.

Lemmikit ovat rakkaita perheenjäseniä. Heistä tilataan muotokuvaryijyjä oman kodin seinälle.

Vauva-ajan suloisesta valokuvasta teetetyt muotokuvaryijyt ovat olleet erityisen suosittuja. Niistä jää kaunis ja konkreettinen muisto tärkeästä vauva-ajasta. Kun lapsi aikuistuu ja muuttaa kotoa, hän voi ottaa vauvaryijynsä mukaan omaan ensimmäiseen kotiinsa.

Ryijyillä on tärkeä roolinsa myös minun kotonani. Olen todella ääniherkkä, ja siksi kaikki akustiikkaa pehmentävät asiat tuntuvat ihanilta. Aiemmin luulin, että menettäisin kuuloni jopa kokonaan, mutta nyt tilanne on onneksi hyvä: kuuloni on uskomatonta kyllä jopa hieman parantunut.

Kodissamme alkaakin olla paljon kaikenlaista pehmeää. Keittiömme akustiikka on parantunut ja pehmentynyt, kun olen laittanut ryijyjä seinille ja tuftannut iloisen värikkäät pöytätabletit ja lasinaluset arkikäyttöön. Teen sellaisia asiakkaillenikin. On ihana luoda jotain niin kaunista ilahduttamaan toistenkin arkea.

Oma koiramme on ollut oikea terapiateko. Lhasa apso Nacho tuli meille keväällä 2021. Lapseni oli toivonut pitkään koiraa, ja aika tuntui sille oikealta, kun olimme paljon kotona: minä sairauslomalla ja lapsi kotikoulussa.

Koira on ollut etenkin lapselle todella tärkeä ja rakas. Sen avulla olen saanut otettua myös itselleni omaa aikaa. Nautin koiran kanssa ulkoilusta metsässä. Juttelen sille, ja välillä pysähdymme istumaan ja ihmettelemään maailmaa.

Valmistuin tunnetaideterapeutiksi keväällä 2023. Olen päässyt terapiatyön pariin hiljalleen ja alkanut ottaa enemmän terapia-asiakkaita.

Taideterapiassa ja ryijyjen tekemisessä on paljon samaa. Molemmissa tärkeitä ovat käsillä tekemisen parantava voima, kehollisuus ja läsnäolo.

Tuftaaminen tukee hyvinvointiani. Se on lepopaikkani ja mielenterveysteko itselleni. Tunnetaideterapeuttina tunnistan, kuinka taiteen tekeminen parantaa mielenterveyttä. Sormenpäistä on yhteys tunnekeskuksiin.

Olen pitänyt tunneryijykursseja, joissa yhdistän taideterapeuttista työskentelyä ja tuftaamista. Terapeuttina olen saanut olla rinnalla kulkijana asiakkaille, jotka ovat löytäneet elämänilonsa takaisin. Tuntuu hyvältä auttaa muita, antaa heille mahdollisuus tulla hyväksytyksi ja kokea merkityksellisyyden tunteita.

Minulla on myös suunnitteilla tehdä ryijyteoksia, joissa avaan tarinaani ryijyjen takaa pintaa syvemmältä. Niiden lähestymistapa on taiteellinen ja terapeuttinen.

Tarkoitukseni on käsitellä elämän varjopuolia, jotka eivät päälle päin näy – ei pelkkää hattaraa.