
Hummani hei! Anita ja Timo herättivät iloisenkirjavan rintamamiestalon henkiin – nyt tilalla mökkeilevät myös Albert-poni ja Lissu-hevonen
Kauppahinta 14 000 euroa! Pientilan rakennukset olivat niin huonossa kunnossa, että muut ostajaehdokkaat kääntyivät pihalla ympäri liian ison työmäärän pelossa. Taiteilijapari Timo ja Anita eivät kuitenkaan pelästyneet, ja nyt tilalla mökkeilevät heidän lisäkseen kolme lasta, poni, suomenhevonen ja neljä koiraa.
Kun värikkään puutalon ovi avautuu, on hieraistava silmiä. Ovesta astelee ulos pieni poni, joka muistuttaa väritykseltään Peppi Pitkätossun kuuluisaa hevosta. Voi vaivatta kuvitella, että tunnelma on yhtä hilpeä myös mökin sisällä.
Hannusen viisihenkisen perheen mökkimiljöössä viihtyvät Albert-ponin lisäksi neljä koiraa ja hevonen. Koko konkkaronkka on mökkeillyt keuruulaisella rintamamiestalolla viime vuodesta lähtien. Remonttia oli tehty sitä ennen vuodesta 2019, jolloin Timo Hannunen kävi ensi kertaa vanhan maatilan tontilla.
– Tulin katsomaan paikkaa varastotilan toivossa. Kuvanveistäjällä on sellaiseen tarvetta, ja maatilan entinen navetta tuntui hyvältä ratkaisulta. Lisäksi täältä on kotiimme vain kilometri.
Me Anita Hannunen ja Timo Hannunen sekä lapset Henri, Luukas ja Iiris. Mukana suomenpystykorva Hymy, saksanpaimenkoira Skidi, australianterrierit Nelli ja Pioni, suomenhevonen Lissu sekä Albert-poni. Anita on kuvataiteilija ja koordinaattori, Timo kuvanveistäjä ja näyttelymestari.
Mökki Vuonna 1953 valmistunut noin 80 neliön rintamamiestalo.
Missä Keuruun Riihon kylällä.

”Näin kaiken romun alla vain mahdollisuuksia. Enhän minä mitään luonteelleni voi.”


Kun Timo näki tontin ensi kertaa, paikalla seisoi surullisen näköinen, huoltamatta jätetty talo. Sisätilojen kuntoa ei pystynyt edes kartoittamaan sinne kertyneen tavaramäärän alta. Saunarakennuksen katto oli sortunut. Muut ostajaehdokkaat olivat kääntyneet kannoillaan, sillä kunnostusurakka oli heistä mahdoton.
– Toiset näkivät vain jätekasat ja hurjan remonttitarpeen. Minä näin kaiken romun alla vain mahdollisuuksia. Enhän minä mitään luonteelleni voi, Timo naurahtaa.
Kaupat toteutuivat 14 000 euron summalla, johon sisältyi kaikki rakennuksissa ollut romua ja roskaa myöten. Timon hankinta herätti pään puisteluja ja hymyjäkin, sillä taiteilijan tiedettiin tunnetusti kokevan kummallista tarvetta pelastaa heitteille jätettyjä rakennuksia. Tyhjennysurakkaan tulivat avuksi perheenjäsenet, Timon äiti ja veli Tommi.
– Tommi kyllä totesi, että olen vähän liian vanha tällaiseen urakkaan. Olin ihan eri mieltä, Timo muistelee.
– Äitini Ritva taas on tarkka homeen tuoksun paljastaja. Täällä hän ei hometta haistanut.


Päärakennuksen todellinen kunto paljastui siivouksen jälkeen: perusrakenteet olivat kelvolliset, mutta pinnat oli uusittava. Muitakin uudistuksia tarvittiin.
Kun Timo muurasi pönttöuunien sisäosat kuntoon ja teki rakennustöitä, hän sai paljon arvokasta apua Seppo-enoltaan. Myös Luukas-poika oli remonttihommissa apuna.
– Yksin en olisi kaikkeen pystynyt. Vaikka talo oli huonokuntoinen, se on onneksi rakennettu tukevasti kallion päälle.
”Keltaisessa keittiössä paistaa aina aurinko.”
Alkuun Timo ja Anita olivat aikoneet tehdä talosta ateljeen, mutta remonttien myötä se saatiin asuinkäyttöön. Rakennuksen seiniä eristettiin ja levytettiin uudelleen. Osa seinistä sai uuden maalin ja toiset uuden tapettipinnan.
Sauna purettiin lähes kokonaan niin, että vanhasta jäivät jäljelle vain perustukset ja runko. Navetasta on korjailtu ulkoseinää ja välikattoa sekä uusittu ovet.

Ennen Timoa ja Anitaa kaikki näytti talossa vähemmän värikkäältä. Anita on valinnut värit, koska Timon lievä värisokeus estää valintoihin osallistumisen. Jokainen sävy on tarkkaan harkittu, ja talo on maalattu taidokkaaksi tauluksi niin ulkoa kuin sisältä.
– Timo halusi taloon keltaisen kuistin, ja siitä syntyi myös piharakennusten sävymaailma. Niihin olemme käyttäneet keltaokraa ja perinteistä punamultamaalia, Anita kertoo.
– Myös talon sisälle halusimme iloisen ilmeen. Keltaisessa keittiössä paistaa aina aurinko.
Asukkaat ovat halunneet hankkia kaiken mahdollisen kierrätettynä. Eniten huonekaluja ja esineitä on löytynyt Anitan isän antiikkiliikkeestä ja varastoista.
– Pidämme molemmat tavaroista, joihin liittyy tarina. Timo kerää peltipurkkeja, ja minä kerään vanhaa keramiikkaa, Anita kertoo.



Kurjenkulmaksi nimetty talo on luultavasti saanut nimensä kurjista, jotka keväisin palaavat paikalle. Iloa tuo myös Lusikkalahden luonnonsuojelualue, johon tontti rajautuu.
– Luonnossa liikkuminen on osa mökin viehätystä. Luonnonsuojelualueella lintujen sirkutus on uskomatonta. On etuoikeus, että voi kävellä koskemattomalla alueella, Anita kuvaa.
Kun pojat käyvät mökillä, ohjelmaan kuuluu grillailua, tikkakisoja ja saunomista. Metsäretkeilyn lisäksi pariskunta kalastaa läheisellä Ukonselkä-järvellä. Kuha, ahven ja hauki ovat mökkiherkkuja, jotka Hannoset savustavat itse.
Pihalla tuoksuu savukala. Lissu-hevonen ja Albert-poni nauttivat tuoretta heinää ja hörähtävät välillä hyvästä olosta. Kurjenkulma on taas täynnä elämää.




Nappaa Anitan ja Timon pirteät ideat!
1. Talon pihaan kuljetaan suuren, keltaisen portin läpi. Timo teki sen merkiksi piha-alueen alkamisesta. Malli syntyi vanhojen perinnetalojen porttiratkaisuja yhdistämällä.

2. Mökin värimaailma on huolettoman räväkkä. Siksi ei ole niin vaarallista, vaikka välillä tulisi hutikin: rohkeus saa näkyä pinnoilla.

3. Puulaatikko on 1800-luvulta peräisin oleva kahden litran pikkukappa, jonka Anita on saanut isältään. Se sopii hyvin lautasliinojen ja pikkutavaran säilytykseen.

4. Timo muurasi lieden viereen tason, joka helpottaa ruoanvalmistusta. Anita valitsi muuriin maalisävyn keittiökaappien tarrojen perusteella. Sävy on Tikkurilan J442 Mentoli.

5. Ystävän varastosta löytyneet ylijäämäpalat William Morrisin köynnöstapettia sopivat täydellisesti olohuoneeseen. Timo suunnitteli tapetin alle puolipaneelit, jotta se saatiin riittämään koko seinälle.

6. Värikkään saunarakennuksen pariksi sopii vanha pöytäryhmä, joka on iän myötä luonnostaan harmaantunut. Sauna oli ostohetkellä vuonna 2019 käyttökelvoton, ja siksi kaikki rakenteet oli runkoon asti purettava. Osittain uusitun vanhan rungon päälle tehtiin uudet seinät ja panelointi sisälle.
