Jouluun koristeltu tilanhoitajan talo on sisustettu entisaikojen tyyliin: ”Voisi mainiosti kuvitella astuneensa kuvaan, joka on otettu sata vuotta sitten”
Viime vuosisadan alussa rakennetussa tilanhoitajan talossa vietetään joulua ja koristellaan kotia vanhaan tyyliin. Pellon reunalla hämäläisessä maalaismaisemassa sijaitsevassa kodissa asuu kolmihenkinen perhe, johon kuuluu isä, äiti ja muutaman vuoden ikäinen tytär. Aattopöytä on katettu hyvissä ajoin, jotta aikaa jää nautiskeluun, piparien mutusteluun ja tulikuuman kaakaon siemailuun.
Lumisade hiipii lähemmäs vanhaa puutaloa. Se ilmoittaa tulostaan pieninä, siellä täällä putoilevina hiutaleina ja yltyessään valkaisee hämäläisen maalaismaiseman niin, että horisontti katoaa. Pellon reunassa, juurevien vaahteroiden katveessa kohoava talo erottuu silti hyvin, koska sen ikkunoista tuikkii monta lämmintä valopistettä.
Ruokasalissa palavat kynttilät, ja kohta myös lasikuisti täyttyy lyhtyjen ja tuikkujen hehkusta. Ovi on raollaan ja kutsuu pujahtamaan sisään.
Vastaan tulvahtavat piparkakkujen mausteena käytettyjen kanelin ja neilikan aromit, joihin sekoittuu tuoksukynttilän mausteisuus. Kaikki alkaa olla valmista jouluaaton viettoon – tässä kodissa kaikki valmistelut alkavat joka vuosi hyvissä ajoin.
Ajantaju katoaa, kun pääsee viettämään joulua perinnemaisemassa, kaukana ruuhkista ja hälinästä.
1900-luvun alussa rakennetussa tilanhoitajan asuinrakennuksessa viihtyy nykyisin kolmihenkinen lapsiperhe. Isoon taloon kuuluu monta huonetta, ja jokaisen taiten paneloitu katto kohoaa huumaavan korkealle.
Juhlapäivän aamu alkaa rustiikista keittiöstä, jonne on katettu aamiainen aamuhämärissä puuhellan lämpöön. Kun perheen tytär vielä nukkuu, aikuiset taitavat jo napsia pöydästä itselleen suupaloja. Jouluna pikkuinen herkuttelu on sallittua aina, kun siltä tuntuu.
Aamiaisen jälkeen on tapana ulkoilla raikkaassa maalaismaisemassa ja palata sitten kuistille juomaan kuumaa kaakaota ja mutustelemaan pipareita ja punaposkisia omenoita. Myöhemmin siirrytään ruokasaliin ison ruokapöydän ääreen, johon on katettu Davenportin sinivalkoiset astiat – samat kuin lukuisina muinakin jouluina ja jo edellisten sukupolvien aikana. Kalaisan aterian äärellä viihdytään tunti jos toinenkin kynttilänvalon loisteessa.
Lopuksi odottaa lahjojen jako olohuoneessa, jossa istuskellaan ja kuunnellaan takkatulen rätinää vielä silloin, kun päivä alkaa vaihtua uuteen.
Joulun värit pysyvät tässä kodissa vuodesta toiseen samoina: punaisena, vihreänä ja hopeanhohtoisena.
Kodin koristelusta vastaa tänä jouluna perheen hyvä ystävä Elina Siltanen-Sjöberg. Sisustusarkkitehtina työskentelevä Elina tunnetaan tuttavapiirissään taitavana tunnelmanluojana, tyyliniekkana ja armoitettuna koristelijana, ja siksi moni turvautuu mielellään hänen apuunsa.
Tähän vaaleaan, klassisin kalustein sisustettuun kotiin Elina on tuonut koreittain punaista ja vihreää, ei kuitenkaan vain koristeina vaan kukkien ja havujen muodossa. Hän on ripustanut havuja ja eukalyptuksen oksia niin yläkertaan johtavan portaikon kaiteeseen, eteisen peiliin kuin kukka-asetelmiin.
Elina rakastaa vihreää sen eri sävyissä, ja siksi hän on viimeistellyt olohuoneen kattokruununkin harmaanvihertävillä eukalyptuksen lehvillä.
Joulukukkina Elina suosii vanhanajan brittiläisiä suosikkeja kuten perunanarsisseja, tasetteja ja neilikoita. Ruokapöydän keskellä maljakossa yllättävät valkoiset syreeninoksat, toisessa skimmiat ja voimakkaan punaiset ruusut.
Varsinaisia joulukoristeita on vain niukasti, lähinnä joulukuusen palloina ja yksittäisinä katseenvangitsijoina. Rusetteja on sitä enemmän. Niitä on sidottu silkkisistä ja samettisista nauhoista kaikkialle: joulukuusen latvaan, kransseihin, lampunjalkoihin ja ovenripoihin.
Voisi mainiosti kuvitella astuneensa kuvaan, joka on otettu sata vuotta sitten. Sitä on joulun taika.
Koti on täynnä rusetteja, joita on helppo sitoa niin satiinista kuin muista kangassuikaleista.
