Mitä kaikkea mökillä voikaan harrastaa! Tiina värjää lankaa sienillä, Arja tekee betonitöitä ja Pirjo maalaa kangasta

”Neuloin pojilleni mökkivillapaidan”

Tiina Pohjanpelto värjää mökillään Sipoon saaristossa lankaa lähimetsän sienillä ja kasveilla. Värjäämistään langoista hän neuloo villapaitoja.

Tiina Pohjanpelto sanoo, että hidas käsillä tekeminen vanhan perinteen mukaan tuntuu hyvältä. Luonnonväreillä värjätyt langat ovat usein harmonisen sävyisiä.

Innostuin villan värjäämisestä kasveilla vuosi sitten. Viimeksi kokeilin langan värjäämistä kolmella eri sienellä: pulkkosienellä, verihelttaseitikillä ja samettijalalla. Pulkkosienellä tulee ruskeaa ja verihelttaseitikillä voimakkaan oranssinpunaista lankaa. Samettijalan keitinliemi on violettia, mutta langasta tulee vihreää.

Värjäämisessä kiehtovinta on yllätys: samalla ohjeella syntyy joka kerta erilaisia sävyjä. Langoista tulee ison vaivan jälkeen niin kauniita ja harmonisia, että niitä ei meinaa raaskia edes käyttää. Villapaita on riittävän arvokas kohde. Kun kukaan kolmesta pojastani ei halunnut villapaitaa, päätin neuloa heille yhteisen mökkivillapaidan. Kummitytölleni neuloin villatakin.

Langat ostan kirpputorilta. Ennen värjäystä pesen ne. Värjäystä varten kerin ne vyyhdiksi vyyhdinpuiden avulla. Lankojen ja väriaineiden valmistelussa on paljon työtä, joten projektiin kannattaa varata useita päiviä.

Keittelen väriliemiä mökkini kuistilla. Kotonani kerrostalossa Helsingissä en voisi sitä tehdä, koska monista kasveista tulee voimakkaita tuoksuja. Joistakin voi erittyä myrkyllisiäkin aineita.

Mökin kuisti on hyvä paikka värjäyspuuhiin.

Pieneksi pilkotut sienet muhivat kattilassa.

Olen viettänyt Sipoon-mökillä kesiä viisivuotiaasta alkaen. Minusta on arvokasta viettää aikaa sellaisessa paikassa, johon itsellä on lähes elämän mittainen suhde. Lapsuudenkokemukset luovat ainutlaatuisen suhteen paikkaan, vaikka miljöö onkin melkein 60 vuoden aikana toki muuttunut. Meillä oli pitkään tosi yksinkertainen mökki, kunnes vuonna 2015 rakennettiin talviasuttava talo.

Hidas käsillä tekeminen vanhan perinteen mukaan tuntuu hyvältä. Voisin ostaa langat tai villapaidan valmiina mutta aloitan sen sijaan keräämällä värit luonnosta. Eilen poimin veriseitikkejä ja pilkoin ne pieniksi, jotta väri irtoaisi paremmin. Olen keittänyt niitä yli tunnin.

Värjäyspuuhaan kannattaa varata koko päivä aikaa. Lopullisen värin näkee vasta langan kuivuttua.

Punainen väri liemessä on ihana, mutta langasta ei välttämättä tule samanväristä. Keittämisen jälkeen liemen täytyy jäähtyä noin 30 asteeseen, ennen kuin lankavyyhdit voi lisätä siihen. Villa ei kestä äkillisiä lämmönvaihteluita, ja liian kuumassa se voisi huopua pilalle. En vain tahtoisi malttaa odottaa, että liemi jäähtyy.

Kun väriliemi on haaleaa, lasken liemeen vyyhdet, jotka ovat kepissä kiinni langalla. Jotta väri kiinnittyy lankaan kunnolla, vaaditaan puretus eli käsittely metallisuoloilla. Teen sen yleensä värjäyksen yhteydessä lisäämällä väriliemeen puretusaineet, joina käytän alunaa ja viinikiveä. Puretus purkaa langan rakennetta kemiallisesti niin, että väri tarttuu siihen.

Puretuksen jälkeen lämpötilaa nostetaan hitaasti noin 85 asteeseen ja pidetään siinä tunnin ajan. Lämpötila ei saa nousta yli 85 asteen. Jos liemi uhkaa kuumeta liikaa, kytken levyn nollille ja otan kannen pois kattilasta.

Luonnon raaka-aineilla värjääminen on jännittävää. En yleensä tee värjäyksistä muistiinpanoja, koska seuraavalla kerralla en kuitenkaan onnistuisi ihan samalla lailla.

Vyyhdinpuut ovat käytössä homman loppuvaiheessa.

Tiina neuloo värjäämistään langoista mielellään jotain hyödyllistä, kuten villapaitoja. Ryijyille hän ei lämpene, mutta keinutuolin pehmusteen hän voisi tehdä.

”Kutsun työtilaani sotkupajaksi”

Pirjo Kekäläinen maalaa vapaa-ajanasunnollaan Pornaisissa pensselillä kangasta. Kankaista hän ompelee värikkäitä seinävaatteita.

Pirjo Kekäläinen ompelee värjätyistä kankaista tilkkutöitä, joista saa näyttäviä seinävaatteita.

Minulla on taloni pihapiirissä olevassa ulkorakennuksessa oma työtila, jota kutsun sotkupajaksi. Siellä on myös mieheni puutyöverstas, mutta kankaani ja maalini valtaavat yhä enemmän tilaa. Joskus teen siellä myös keramiikkaa.

Kankaan maalaaminen ja värjääminen eri menetelmillä on aika sotkuista puuhaa, enkä mielelläni tee sitä Järvenpään-kerrostalokodissa. Tarvitsen paljon pöytätilaa. Peitän pöydät paksulla muovilla ja levitän märän kankaan niille. Käytän vanhoja puuvilla- ja pellavalakanoita, koska väri tarttuu niihin parhaiten.

Sävyt syntyvät, kun sekoitan ruiskuemulsioon nestemäisiä väripigmenttejä, joista yhdistelen värin. Maalaan märkää kangasta ronskisti pensselillä, eikä minulla yleensä ole mitään suunnitelmaa. On vähän sattumaa, mitä tulee. Sininen on usein mukana.

Kangas kostutetaan ensin, jotta värit liukuvat nätisti toisiinsa. Joskus rypistän kankaan ennen maalaamista, joskus maalaamisen jälkeen. Se luo kuvion kankaaseen. Väri kiinnitetään kankaan kuivuttua silittämällä.

Täällä maalla voin tehdä vapaasti kaikkea. Viihdyn täällä, sillä avara maisema inspiroi. Vietän Pornaisissa yli puolet ajastani.

Pirjon työt tarvitsevat paljon tilaa.

Kangas kostutetaan ennen maalaamista, jotta värit liukuvat nätisti toisiinsa. Joskus Pirjo rypistää kankaan maalaamisen jälkeen, jolloin siihen muodostuu kuvio.

Mökkimme on talo, jonka vanhempani rakensivat 1980-luvulla. Olen syntynyt täällä kylällä, mutta muutimme Helsinkiin, kun olin kymmenvuotias. Meillä oli kesämökki tuossa naapuritontilla, joten olen lapsesta asti ollut täällä kaikki kesät. Mökki myytiin, kun vanhempani muuttivat eläkkeellä tähän taloon.

Käsitöiden tekeminen on ollut minulle rakasta kouluajoista lähtien. Värit ovat minulle tärkeitä. Kun en löytänyt mieleisiä valmiita kankaita, aloin värjätä ja painaa vanhoja lakanoita. Aluksi värjäsin Dylon-väreillä kattilassa. Pikkuhiljaa aloin maalata kangasta ja ihastuin siihen kovasti.

Tilkkutöiden ompelun aloitin 1990-luvun puolivälissä, jolloin kävin muutaman kurssin. Tilkkutöissä luodaan ihan omanlaisia juttuja. Nyt ompelen tekstiilitaidetta eli seinävaatteita itse värjätyistä kankaista. Minulla on kaksi ompelupistettä, ja kuulun kahteen tilkkukiltaan, jotka järjestävät säännöllisesti näyttelyitä.

Minulla on kaksi tytärtä ja viisi lapsenlasta, jotka puuhaavat mielellään täällä mummelin kanssa. Teen käsitöitä melkein joka päivä, usein luontoon ja vuodenaikoihin viittaavaa taidetta. Minulla on paljon isoja styroksilevyjä, joihin kiinnitän tilkkuja nuppineuloilla. Siten voin katsella ja arvioida kokonaisuutta ennen ompelua. On ihanaa, kun täällä on tilaa.

"Käsitöiden tekeminen on ollut minulle rakasta kouluajoista lähtien", Pirjo kertoo.

Pensseleitä on käytössä monenlaisia.

”Valan betonista tonttuja ja sammakoita”

Arja Ögård tekee Pyhtään Munapirtin saaressa betonitöitä. Se on pölisevää hommaa, johon ilmava ulkotila on oivallinen paikka.

Pienet betonierät Arja Ögård sekoittaa käsin, mutta suurempiin hän käyttää sähköistä työkalua.

Valan betonista erilaisiin muotteihin pieniä esineitä: peikkoja, tonttuja, sammakoita, pöllöjä ja kanoja. Olen myös kovettanut vanhoja pitsiliinoja betonilla tuikkukipoiksi ja valanut raparperinlehden päällä betonilaattoja mökkipolulle. Betoni on monipuolinen materiaali.

Kuiva betoni pölisee niin paljon, että paras työskentelypaikka on ulkona. Sielläkin kannattaa pitää hengityssuojainta. Käytän betonimassan teossa myös käsineitä, koska märkä sementti ei tee hyvää iholle.

Betonistudioni on suojaisessa paikassa mökin takaseinää vasten. Ostan kuivabetonia rautakaupasta 25 kilon säkeissä. Sekoitan kuivabetonia ja vettä pienissä erissä käsin mutta isoon massaan käytän sähköistä työvälinettä. Sopivan sekoitussuhteen oppii tuntemaan massasta.

Tuikkukipoiksi kovetettujen pitsiliinojen jälkeen innostuin valamaan betonia muotteihin. Aloin hakea tietoa netistä ja kävin muutaman kurssin.

Muoteista on iloa työssä.

Betonityö voi edetä vaikkapa näin: Ensin laitan silikonisen pöllömuotin ylösalaisin sopivan kokoiseen pakasterasiaan. Kaadan löysän massan pöllöön ja poistan ilmakuplat täryttävällä työvälineellä. Jos muotissa on korvia tai muita ulokkeita, täytyy varmistaa, että niihinkin menee massaa. Pitkäkaulaisen hanhimuotin kaulaan laitan betonin tueksi harjaterästä.

Muotti täytyy laittaa suoralle pinnalle kuivumaan. Sitä varten minulla on vanha ruokapöytä tässä ulkona. Kaikki työvälineet pitää heti laittaa veteen, koska betoni kovettuisi äkkiä vispilään. Tämä ovat aika kuraista ja hidasta hommaa.

Ohuet työt kovettuvat muotissa parissa päivässä, paksut noin kolmessa. Betonin lopullinen kovettuminen kestää viikkoja siitä riippuen, miten suuri tai paksu työ on.

Betonitöitä ei pysty tekemään kovin kylmällä säällä, koska kuivuminen on silloin hidasta. Kun ilmat viilenevät, mökkikausi jatkuu mutta betonikausi loppuu.

Arjan betonitöiden maalauspiste on upealla paikalla merimaiseman äärellä.

Moni pitää betonitöistä betonin värisinä, mutta Arja maalaa niihin yksityiskohtia.

Mökin pihalla on hyvää tilaa Arjan harrastukselle.

Tämä paikka ja maisema merkitsevät minulle ihan kaikkea. Olin 16-vuotias tytöntyllerö, kun tulin tänne mieheni kanssa. Tänne ei ollut silloin edes tietä, vaan tulimme veneellä telttailemaan. Mökkiä rakennettiin pikkuhiljaa vuosien mittaan.

Ensimmäisen yön mökillä vietimme heinäkuussa 1972. Meillä oli silloin jo vauvakin mukana. Nyt hänellä on oma mökki meidän naapurissamme.

Kun tulin tänne, pelkäsin merta. Mutta olen oppinut rakastamaan sitä. Meri on kuin ihmisen tunteet, jotka menevät ylös ja alas. Myrskyn jälkeen tulee tyyntä.

Meri on minulle voiman ja inspiraation lähde. Katselen maalauspisteestäni upeaa ja jatkuvasti muuttuvaa merimaisemaa, auringonlaskuja ja -nousuja. Kun viimeksi maalasin betonitöitä, kuunsilta valaisi pöydän. Rakastan mökillä olemista niin paljon, että kotona Loviisassa vietämme paljon vähemmän aikaa kuin täällä.