Miten sisustaminen ja luontoyhteys liittyvät toisiinsa? Paljonkin, sillä niiden liittoon perustuu biofiilinen suunnittelu, jonka pyrkimys on luoda ihmiselle luonnonmukainen, rauhoittava asuinympäristö, jossa on hyvä olla. Ideana on tuoda luontoa sisätiloihin ja siten tukea ja parantaa hyvinvointia.

Sohvaryhmän kolmoskauden neljännessä jaksossa puhumme biofiliasta ja miten sitä voi toteuttaa käytännössä. Asiantuntijana on sisustusarkkitehti Anna Tiula Helsinki Interiorsista, joka tekee biofiilista suunnittelua.

Biofiliaan ei ole suomenkielistä yksisanaista käännöstä. Se tulee kreikan kielestä ja tarkoittaa luonnonläheisyydestä hyvän olon saamista. Ehkä kääntäisin sen nykyarkikieleen ”luontofiilistelyksi”. Se on luonnosta nauttimista myös sisätilassa, hyvän olon tuomista sisälle. Biofilia ei ole sisustussuuntaus eikä -tyyli vaan hyvinvointiteoria.

Mehän olemme kaikki biofiileja, koska tämä on lajityypillinen asia ja luontoyhteys on meissä kaikissa. On hyvin järkeenkäypää, että kun astumme johonkin tilaan, tiedostamattakin katsomme heti, onko tila turvallinen ja kutsuuko tila rauhoittumaan vai tutkimaan. Jos on tunkkainen ilma tai epämiellyttävä tuoksu, se saattaa laukaista hermostollisen järjestelmämme ja tuoda tunteen, että paikassa ei ole kaikki ok.

Eräässä tutkimuksessa huomattiin, että epämiellyttävän tunteen voivat laukaista jopa huonosti voivat viherkasvit. Tämä voi aiheuttaa ajatuskulun, että minäkään en voi kukoistaa tässä tilassa.

Biofiilisen suunnittelun tavoite on luoda tiloja, joissa ihminen voi rauhoittua ja jotka eivät anna ylimääräisiä ärsykkeitä. Silloin ihminen voi hyvin ja luovuus pääsee kukoistamaan.

Biofiilinen suunnittelu lähtee arkkitehtuurista ikkuna-aukotuksineen ja ilmansuuntineen, mutta keskeistä on tilasuunnittelu: sisätilan materiaalit, luonnonvalo ja näkymä lähiluontoon. Pyrin valitsemaan hillittyjä sävyjä ja luonnonmateriaaleja, kuten luonnonkiveä, keramiikkaa ja aitoja tekstiilejä.

Minusta on suunnittelijana aika iso asia, että ihminen ja ihmisen hyvinvointi siirtyvät suunnittelun keskiöön. Minulla sisustusarkkitehtina täytyy olla vastuu siitä, miten suunnittelemani tila vaikuttaa käyttäjään.

Itsensä kuunteleminen on tärkeää: kehomme lähettää meille tosi paljon viestejä siitä, tuntuuko tila miellyttävältä. Ihminen pystyy aika helposti aistimaan itsessään, miellyttääkö joku asia vai ei. Harvoin sisustusvalintojemme takana on pelkästään estetiikka.

Voit lähteä mielikuvan kautta miettimään, missä tilassa itse rentoudut ja missä on hyvä olla. Monilla nuo mielikuvat ovat mökiltä. Mieti, mitä pystyisit siirtämään tuosta paikasta omaan kotiin ja toimistoon.

Katso olemassa olevaa tilaa ja mieti, mitä siinä voisi tehdä: voisiko luonnonvaloa lisätä ja ilmanvaihtoa parantaa? Avaa sälekaihtimet siellä, missä niitä ei oikeasti tarvita. Jos tilaa ei tarvitse saada suljettua, oviaukoista voi ottaa ovilehdet pois, jolloin luonnonvalo pääsee kulkemaan huoneistossa.

Suuntaus on tosi hyvä. Hyvinvointiin kiinnitetään nyt huomattavasti entistä enemmän huomiota laaja-alaisesti. JKMM-arkkitehtien suunnittelemaan uuteen Kirkkonummen kirjastoon on saatu tosi hienosti luontoyhteyttä. Aasiassa uusissa sairaaloissa on saatu hätkähdyttäviä lääketieteellisiä tuloksia sillä, että on avattu tiloihin luontoa ja lähiympäristöä sekä tuotu luontoa sisälle.

Mielestäni trendi on siihen suuntaan, että rakentamisessa kipsilevyt, muovimatot ja laminaatit ovat jäämässä pois. Minusta on hyvä, että tavarantoimittajille tulee painetta valjastaa teknologia tuottamaan materiaaleja, jotka olisivat paitsi edullisia myös biofiilisia ja luonnonmukaisia; seuraukset olisivat ympäristöystävällisiä. Sellaisia tiloja, joissa ihmisen on hyvä olla, ei ole tarvetta remontoida niin usein. Lisäksi luonnonmateriaalit ovat aika usein korjattavissa.