Asutte Bergsbackan torpassa. Miten päädyitte sinne, Tia?
Vaihdoimme pankkia, joten Rogerin piti käydä kiinteistönvälittäjällä arvioittamassa asuntomme. Välittäjä tuli kysyneeksi tulevaisuudensuunnitelmistamme. Roger kertoi meidän etsineen vanhaa kodikasta torppaa läheltä keskustaa, mutta tuloksetta. Minulla voisi olla teille sopiva talo, välittäjä tuumasi. Hetken päästä sain Rogerilta kuvaviestin: Tässä on meidän uusi kotimme.
Sinäkin taisit innostua?
Lähdimme kurkkimaan taloa ulkopuolelta saman tien. Roger nosti minut palotikkaille, jotta näin keittiön ikkunasta sisään. Olimme molemmat aivan myytyjä.
Tuliko kaupat?
Kyllä! Alkoi hurja pakkaus- ja muuttorumba, kun välittäjä vielä onnistui saamaan saman tien vanhaan kotiimme vuokralaisen. Kaksi viikkoa myöhemmin olimme jo muuttokuorminemme Bergsbackan torpassa. Minulla oli samaan aikaan menossa lähihoitajaopiskelujen loppusuora näyttötöineen. Stressipisteet olivat silloin aika korkealla!
Torpalla on kiinnostava historia. Millainen?
Ensimmäiset asukkaat olivat Emil ja Kaarina. Emil työskenteli läheisessä Sköldargårdin kartanossa pehtorina. Hän oli saanut tontin kartanon mailta oman kodin rakentamista varten. Emilin veli, toinen tilan pehtoreista, sai viereisen tontin, jolle myös rakennettiin mansardikattoinen torppa. Työmaalle oli lyhyt matka, sillä kartanon pellot ympäröivät taloja joka puolelta. Historia kertoo, että Kaarina rakasti puutarhaansa. Pari asui torpassa koko elämänsä. Heidän jälkeensä talo jäi hetkeksi tyhjilleen. Ennen meitä torpalla on sittemmin ollut kaksi muuta omistajaa.
Selvisitte vähällä remontilla. Mitä oli pakko tehdä?
Aikaisemmat omistajat olivat tehneet kaikki isot rempat, joten pääsimme suoraan hauskimpaan vaiheeseen eli pintoihin. Tai no, vanha tiskikone kyllä järjesti ylimääräisen ohjelmanumeron, kun se hajosi ja päästi vedet lattialle. Odotimme toiveikkaina, että vesivahingon takia puretun pinnan alla olisi vanha puulattia. Ei ikävä kyllä ollut. Onneksi vahingot jäivät vähäisiksi, ja keittiöön laitettiin uusi vinyylilattia.
Olette käyneet ahkerasti maalikaupoilla. Mitä maalasitte?
Valkoista maalia on kulunut litratolkulla, kun olemme raikastaneet kulahtaneita pintoja. Olemme myös tapetoineet tiloja. Keittiö sai uuden ilmeen, kun sain idean, että voisimme maalata tylsän ruskeat kaapistot valkoisiksi. Vasta kahdeksannen maalikerroksen jälkeen tammipinta oli peittynyt kunnolla.
Kodissanne on ihana tunnelma. Millainen sisustusmaku teillä on?
Tärkeintä on kodikas, lämmin ja viihtyisä tunnelma. Pinnat saavat olla aika vaaleat, värejä vaihtelemme vuodenajan mukaan. Jouluna meillä on paljon punaista, keväällä keltaista. Siivoamme usein, koska siisteys lisää kodikkuutta. Tavaroilla pitää olla oma paikkansa, ettei kaaos valtaa pientä taloa. Tänne ei myöskään voi tuoda rajattomasti huonekaluja. Jos löydämme kirpparilta kivan pöydän, entisen pöydän on lähdettävä saman tien. Tykkäämme vanhoista tavaroista, koska niillä on usein kivoja tarinoita kerrottavanaan.
Puutarhanne on upea. Millainen viherpeukalo olet itse?
Rakastan puutarhan vaihtelevaa muotoa. Täältä löytyy sekä kumpuilevaa kalliota että tasamaata. On ollut jännittävää seurata, mitä kaikkea vanhassa puutarhassa kasvaa. Viime keväänä saimme nauttia upeasta näytelmästä, kun vanha omenapuu verhoutui uskomattoman runsaaseen ja tuoksuvaan kukkaishuntuun.
On kiehtovaa ajatella, että puutarhassa saattaa olla vielä tallessa ensimmäisen emännän eli Kaarinan vaalimia perennoja! Olemme raivanneet pois kuollutta puustoa ja muuta sälää, jota puutarha oli aluksi pullollaan. Jo vuosia sitten olin ihan pikkuisen kateellinen ihmisille, joiden pihassa kasvoi köynnöshortensia. Olin aivan innoissani, kun huomasin semmoisen kasvavan meidän vierasmajamme seinustalla.
