Kolme tarhuria istutti sipulikukat ruukkuun: yksi säilytti talven ulkona, toinen lasitetulla parvekkeella, kolmas varastossa – tässä tulokset!
Halusimme testata, voiko sipulikukkia kasvattaa ruukussa, vaikka käytössä ei ole plussan puolella pysyvää tilaa. Meitä kiinnosti myös, kukkivatko varastossa säilytetyt sipulikukat aikaisemmin kuin ulkona säilytetyt (jos ne edes selviävät talven yli). Tulokset osittain yllättivät!
1. Neljän sipulikukan lasagneistutus
Lajeiksi valittiin kultasahrami (krookus) 'Romance', helmililja, syreenitulppaani 'Lilac Wonder' ja darwinhybriditulppaani 'Salmon Impression'. Ajatuksena oli tehdä lasagneistutus, jossa kukkisi melko aikaisin keväällä krookukset ja helmililjat ja niiden jälkeen hennohkot syreenitulppaanit ja kookkaammat darwinhybridit.
Kaikki kolme pääkaupunkiseudulla asuvaa tarhuria istuttivat sipulit marraskuun puolivälin jälkeen. Alimpaan kerrokseen istutettiin kookkaimmat sipulit, eli darwinhybridit, keskikerrokseen keskikokoiset syreenitulppaanit ja ylimpään kerrokseen peiteltiin helmililjat ja krookukset. Pikkusipuleiden päälle tuli viitisen senttiä multaa.
Ruukut eivät olleen samanlaisia, mutta kaikki käyttivät melko suurta ruukkua. Istutus kasteltiin lopuksi kevyesti (kosteaksi, ei läpimäräksi).
2. Ruukut säilytettiin eri tavoin
Yksi ruukuista nostettiin pimeään varastoon, jonka lämpötila pysytteli lämpöpatterin ansiosta noin 3–5 asteessa läpi talven. Mullan pinta säilyi kosteahkona pitkään. Vettä annosteltiin niukasti vasta tammikuun loppupuolella ja toisen kerran helmikuussa.
Toinen ruukku oli lasitetulla parvekkeella, joka antaa länteen. Aurinko paistaa ja lämmittää parveketta osan päivästä. Ruukkuun annosteltiin melko niukalti vettä istutusvaiheessa ja myöhemmin istutusta kasteltiin kerran tai kaksi.
Kolmas ruukku oli koko talven ulkona talon seinustalla. Pakkasenkestävä ruukku oli kuitenkin katetulla terassilla, sillä märkyys on sipuleille tuhoisaa. Istutusta ei kasteltu talven aikana kertaakaan. Ruukku oli peitetty verkolla, jotta eläimet eivät pääsisi herkuttelemaan sipuleilla. Testitalvi 2024–2025 oli leudohko, mutta kovimpien pakkasten aikaan ruukun päälle heitettiin takki.
3. Keväällä alkoi tapahtua
Varaston ruukussa ensimmäiset piipat alkoivat jo nousta helmikuun lopulla. Maaliskuun puolivälissä kasvu oli jo runsasta, mutta tietenkin kalvakkaa pimeydessä. Koska ulkona oli lämmintä, ruukku nostettiin ulos suojaisaan paikkaan. Kun lämpötila painui pakkaselle, ruukku peiteltiin paksulla harsolla. Kasvit eivät olleet moksiskaan pakkasista, mutta kasvu toki pysähtyi.
Lasitetulla parvekkeella säilytetyssä ruukussa oli nähtävissä pikkiriikkiset piipat maaliskuun puolivälissä.
Ulkona seinustalla säilytetty ruukku oli tässä vaiheessa samassa tahdissa tai jopa hieman edellä parvekeruukkua. Piipat erottuivat selvästi 19. maaliskuuta 2025.
4. Nyt kukkii – tai sitten ei
Varastoruukussa talvensa viettäneet helmililjat alkoivat kurotella kukkanuppujaan maaliskuun puolivälin tienoilla, ja krookusten kukkavarret venyivät jo korkealle niiden yläpuolelle. Krookusten kukat avautuivat maaliskuun lopulla. Tulppaanin kukintaa sitä vastoin sai odottaa ja odottaa. Lopulta toukokuun puolivälissä syreenitulppaanit puhkesivat kukkaan, jokseenkin samoihin aikoihin kuin pihan penkeissä kasvavat tulppaanit. Alimman kerroksen darwinhybriditulppaanit kasvattivat komeat lehdet, mutta kukkia ne eivät koskaan jaksaneet tuottaa.
Parvekkeen ruukussa kevättunnelmasta voitiin puhua huhtikuun alussa, kun helmililjat ja krookukset availivat nuppujaan. Sen jälkeen tulppaanien lehdet peittivät pienet sipulikukat alleen. Syreenitulppaaneista kukki useampi, mutta kookkaammista darwinhybrideistä vain yksi kasvatti lehtien lisäksi kukan.
Ulkona talvensa viettäneessä ruukussa kukki vain muutama krookus. Helmililjat puhkesivat kukkaan huhtikuun puolivälin jälkeen, keskikerroksen syreenitulppaaneista taas ei näkynyt jälkeäkään. Sen sijaan darwinhybridit kukkivat tässä ruukussa upeasti, vaikkakin melko myöhään. Samassa puutarhassa useampi maassa kasvava tulppaani oli aiemmin kukassa.
Mitä opimme
- Oli odotettavissa, että kasvit pärjäisivät parhaiten varastoruukussa. Yllättävää oli, että varastoruukun darwinhybriditulppaanit eivät kukkineet lainkaan ja että muutkaan kukat eivät kukkineet merkittävästi aikaisemmin kuin esimerkiksi parvekkeella säilytetyssä ruukussa. On vaikea sanoa, mistä darwinhybridien kukkimattomuus johtui. Yksi syy voi olla ruukun koko: ulkona säilytetty ruukku, jossa darwinhybriditulppaanit kukkivat parhaiten, oli kymmenen senttiä syvempi kuin varastossa säilytetty ruukku. Syvässä ja suuressa ruukussa myös alimman kerroksen sipulien alle jäi syvempi multapatja.
- Istutukset jäivät kaikissa ruukuissa hieman harvoiksi. Erityisesti pikkusipulikukkien (helmililjojen ja krookusten) sipuleita olisi saanut sujauttaa ruukkuihin reilusti enemmän.
- Huomasimme, että mikäli ruukkua on mahdollisuus säilyttää varastossa, sipulit kannattaa istuttaa myöhemmin, joulun aikoihin, jotta ne eivät aloita kasvuaan varastossa niin aikaisin.
- Ruukkuihin istutettavien sipuleiden lajeihin ja lajikkeisiin kannattaa todella kiinnittää huomiota, jos ajatuksena on, että sipuliruukut ihastuttavat, kun muu puutarha vielä uinuu. Tämän testin ruukkujen sipulit valittiin melko sattumanvaraisesti, eivätkä kasvit ehtineet kukkaan ennen maahan istutettuja sipulikukkia (kultasahramia lukuun ottamatta). Eli aikaisimmat pikkusipulikukat, vaikkapa posliinihyasintit, kevätkurjenmiekat ja krookukset, sekä tulppaaneiden varhaiset lajikkeet, kuten kasvitieteellinen tulppaani 'Ice Stick,' voisivat olla hyviä valintoja ruukkuun.
- Ilahduttavaa oli se, että ainakin eteläisessä Suomessa sipulikukkia voi kasvattaa myös ruukussa, vaikka käytössä ei olisikaan varastoa tai kellaria tai muuta plussan puolella pysyvää tilaa. Toki leutona talvena onnistuminen on varmempaa kuin kovina pakkastalvina.
- Sipulikukkien kasvattaminen ruukussa on kokeiluluontoista: varmuudella ei voi tietää, mikä kasvi kukkii ja mikä ei, mutta kasvun seurailu on hauskaa puuhaa.
