”Vanhat kalusteet eivät kuulu kaatopaikalle” – Teresan käsittelyssä ankea lastulevykaappi muuttuu aarteeksi

Kaikki alkoi värien maailmasta, joka kiehtoi Teresa Törmästä jo ekaluokkalaisena. Teresa sekoitteli vesivärisävyjä pipettikoon pulloihin, lisäili väriliituhippusia ja laittoi pullot ikkunalle koristeeksi. Teini-ikäisenä Teresa alkoi tuunata huonekaluja. Ensimmäinen projekti oli oman huoneen koulupöytä, joka kaipasi muutosta.

Miten tuunaustaipaleesi jatkui aikuisena?

Kun esikoiseni oli vauva, päädyin kansalaisopiston puutyökurssille. Kun toiset alkoivat työstää leikkuulautaa, minä totesin tekeväni tyttärelle keinuhevosen, vaikka en vielä edes erottanut koivu- ja mäntylankkuja toisistaan. Puun käsittelyn viehätys vei minut edelleen puuseppäkoulutukseen, mutta jouduin lopettamaan alalla kahdeksan vuoden jälkeen kyynärpäävaivojen takia. Puun käsittelytaidot kuitenkin jäivät plakkariin. Tuore puu on edelleen yksi suosikkituoksuistani.

Antiikki on kiinnostanut minua siitä asti, kun näin lapsena ystäväperheen luona Hollannista tuotuja vanhoja huonekaluja. Antiikkikirjoja ahmin edelleen.

Kerran tuunasin anoppilasta meille kotiutuneen, rottinkisen kahdenistuttavan sohvan. Tiesin siitä vain, että se oli tuotu evakkokuormassa Karjalasta. Maalasin sohvan ja uusin pehmusteen. Myöhemmin kirppisreissulla Kontin kirjaosastolla yksi teos työntyi hyllyssä ulos muiden joukosta. Nappasin sen käteeni ja kirja aukesi kohdasta, jossa oli aivan samanlainen sohva! Selvisi, että sohva on Thonet-kopio 1800-luvun lopulta. Haaveilen entisöiväni sen vielä alkuperäiseen asuunsa.

Kaksivuotias irlanninsusikoira Iiris ja 12-vuotias bichon frisé Oili ovat tuunaajan rakkaat seuralaiset. Halvan mäntyisen apteekkarilipaston Teresa poltti toholla tummaksi, vahasi ja koristeli taustan riisipapereilla ja kultamaalilla. Kuopukselle tehty keinuhevonen pääsee seuraavaksi lapsenlapsen leikkeihin.

Betoninen päänmallinen kukkapurkki uusiutui mineraalimaalilla. Puolipöytään Teresa teki sapluunalla rakastamaansa salmiakkikuviota ja viimeisteli reunat ja laatikon siirtofoliolla.

Teelipasto on pesty, hiottu ja maalattu kuparinvärisellä mineraalimaalilla. Koristeet tehtiin sapluunalla. Messinkiset nupit Teresa putsasi ketsupilla.

Miksi tuunaat?

Minulle on tärkeää, että kodin kalusteet noudattavat tiettyä värimaailmaa ja sointuvat yhteen. Tuunaamalla ja maalaamalla saan omaa silmää miellyttäviä kalusteita. Tärkeää on myös kierrätysnäkökulma. En halua omalta osaltani olla hukuttamassa maailmaa lastulevyhuonekaluihin, kun on niin paljon vanhoja laatukalusteita, joita voi uudistaa. Uudemmistakin kalusteista saa kivoja tuunaamalla.

Kerran sain kuulla kunniani, kun olin erään henkilön mielestä pilannut upean vanhan kaapin maalaamalla. llmeisesti tuunaus oli onnistunut, kun lastulevykaappia luultiin antiikiksi!

En maalaile holtittomasti mitä vain. Meiltäkin löytyy suvun kalusteaarteita, joihin ei tulla koskaan kajoamaan.

Kunnolliset välineet tekevät työskentelystä innostavaa. Ne ovat halpaversioita kalliimpia, mutta säilyvät hyvin hoidettuina vuosia. Teresa suosittelee siveltimille mäntysuopaa, huolellista pesua ja kuivaamista pää alaspäin.

Tuunausinnostus näkyy kotona. ”Kaikkialla on keskeneräisiä projekteja, kodinhoitohuoneesta löytyy läjä pensseleitä kuivumasta koiranruokakuppien lomasta. Olen vaihtelunhaluinen ja hypin projektista ja työvaiheesta toiseen.”

Teresa säilyttää välineitä itse tehdyssä lipastossa. Hän teki kaksi samanlaista lipastoa puuseppäkoulun päättötyönä vuonna 1998.

Mitä muuta tuunaaminen merkitsee sinulle?

Se tuo sielunrauhaa ja auttaa hallitsemaan päätä, jossa on ”30 radiokanavaa auki yhtä aikaa”. Ylimääräinen häly hiljenee, kun keskityn työn alla olevaan kalusteeseen. Työskentelen aina paljain käsin, jotta voin tuntea hiotun puun sileän pinnan. On ihan parasta, kun saa avata maalipurkin, kastaa siihen puhtaan pensselin ja vetää ensimmäiset vedot kauniilla värillä.

Minulla on terveyshaasteita, joiden takia pääsin hiljattain eläkkeelle. 50-vuotislahjaksi saadun add-diagnoosin lisäksi minulla on muun muassa fibromyalgia, ja kärsin unettomuudesta. Tuunaamisella on hyvinvointiini merkittävä vaikutus. Se pitää minut liikkeessä, mikä helpottaa kiputiloja. Keskittyminen mieluisiin asioihin lisää myönteisyyttä. Välillä on huonompia päiviä ja tarvitsen paljon lepoa. Onneksi omilla projekteilla ei ole tiukkaa aikataulua.

Tuunausta ei voi tehdä pakolla, siitä tulee huonoa jälkeä. Jos tänään tekee mieli käyttää vaikka sapluunoita, teen sitten niin. Tärkeintä on, että jotain on aina työn alla.

Teresa korostaa entisöinnin ja tuunauksen eroa. Entisöinnin tavoite on saattaa esine alkuperäistä muistuttavaan kuntoon, ja työssä pyritään käyttämään alkuperäisiä materiaaleja ja menetelmiä. Tuunatessa taas esineen väriä vaihdetaan tai laitetaan petsin tilalle maalia, ja alkuperäinen ilme saa muuttua. Tässä pöytä saa pientä lisäsäihkettä lehtikullasta.

Sapluunamaalaus ei ole rakettitiedettä, Teresa rohkaisee. Mitä vähemmällä maalilla maalaa, sitä siistimpi jälki tulee. Tuputinta voi joko pyörittää tai tuputtaa pintaa vasten. Tässä uutta ilmettä yksityiskohtaisella sapluunalla on saanut vanha pieni lipasto, joka on täydellinen konttoritarvikkeille.

Oma huussiprojekti huipentui lattiaan sapluunamaalattuun tähtikuvioon. Ennen kuviointia pinta vain pestiin ja hiottiin liat pois. Ensi kesänä pinta vielä öljytään.

Innostat myös muita tuunaamaan. Miten?

Innostuin mineraalimaaleista niin, että muutama vuosi sitten minusta tuli myös maalikauppias. Tuunaamiani kalusteita on lähtenyt myös uusiin osoitteisiin. Suunnitelmissani on pitää tuunauskursseja, ja kunnostamme pihapiirin ”mummiskaa” eli vanhaa pihamökkiä työ- ja myymälätilaksi. Minusta on mahtavaa opettaa muitakin tuunaamaan vanhasta erilaista ja mieluista. Samalla saadaan huonekaluja pois kaatopaikoilta. Eläkeläisenä en pysty toimimaan täysipäiväisesti, mutta kaikki saa edetä voimieni mukaan.

Olisi ihanaa päästä suunnittelemaan asuntomessukohde tuunatuilla kalusteilla! Tai muuten kokonainen koti, tummin ja mehevin, hieman goottihenkisin sävyin. Vaalea skandivaavinen tyyli ei ole minua varten. Maailma ilman värejä olisi perin ankea.

Materiaalia tuunaukseen saa edullisesti tai ilmaiseksi kirppiksiltä tai roskalavaryhmistä, eikä itse tuunaamisenkaan tarvitse tulla kalliiksi. Teresa kokeilee kalusteisiin mielellään erilaisia pintakäsittelymenetelmiä. Yöpöytiin on käytetty mineraalimaaleja, hamppuöljyä, siirtokuvia, kuitupaperia ja lakkaa.

”Suunnitteluvaihe on ihanin, vaikka värivalinnat yleensä ovatkin haasteellisia. Pohjatyöt eivät ole suosikkini, mutta teen ne silti huolellisesti”, Teresa kertoo. Vanha munakaappi sai pintakäsittelyn lisäksi tapetin taustaseinälle.