Tarina joka silmukassa! Inkeriläiset juuret ja suomalainen käsityöperinne ohjaavat tekstiilisuunnittelija Minttu Wikbergin näppistä ja puikkoja

Moni luulee, että vain istun kaiket päivät sohvan nurkassa ja neulon. Todellisuudessa neulesuunnittelijan työ tapahtuu suurimmaksi osaksi tietokoneen äärellä. Joskus teen mallitilkkuja tai neulon palan sukanvartta, mutta harvemmin kokonaisia sukkia tai villapaitoja, vaikka toki niitäkin syntyy.

Työhuoneeni sijaitsee samassa kerrostalojen ja rivitalojen muodostamassa pihapiirissä kuin kotimme. Kun 8-vuotias lapseni lähtee kouluun, minä hipsin pihan poikki työhuoneelle. Siellä on rauhallista. Kolmannen kerroksen ikkunasta näkyy kaistale metsää, joka on jätetty talojen väliin.

Ensin luonnostelen koneen piirto-ohjelmalla ideoitani. Sen jälkeen teen mallista ruutupiirroksen, jossa jokaista silmukkaa markkeeraa värillinen neliö.

”Minulle onnistuminen on sitä, että joku suunnittelemani neulemalli saa ihmiset tarttumaan siihen”, Minttu kertoo.

Näkyviä paikkoja tehtäessä olennaista ei ole tekniikka, vaan vapaa luovuus. Kuviot syntyvät ilman ohjetta. Ideoita voi käydä kurkkimassa vaikka Instagramista aihetunnisteella #visiblemending.

Paikkaaminen on helppoa ja halpaa, siihen tarvitaan vain langanpätkiä ja parsinneula. Jos haluaa oikein panostaa, voi hankkia parsintasienen. ”Itse käytän joskus appelsiinia tai mandariinia. Sillä tavalla saa mukaan tuoksun”, Minttu vinkkaa.

Tykkään rauhoittavista beigen ja pellavan sävyistä, mutta myös väriyhdistelmistä”, Minttu kertoo. Lapsen villapuseron nimi on Oravainen, ja sen ohje löytyy Raverlystä.

Minttu seuraa sosiaalisen median ja hashtagien avulla neulemallien saamaa palautetta. Seuraa Minttua Instagramissa @pawlymade.

Lapsuudessani käsityöt olivat osa tavallista arkea. Äiti on ompelija, kutoja, kudonnan neuvoja ja suoritti vielä aikuisiällä verhoilijan tutkinnon. Minä aloitin käsityöt tekemällä vaatteita ensin barbeille ja nukeille, sitten myös itselleni. Meillä oli kangaspuut, mutta kankaan kutominen vaikutti minusta monimutkaiselta, koska siinä piti tehdä niin monta asiaa loimien laitosta lähtien ennen kuin pääsi töihin. Neulomiseen ei tarvinnut kuin puikot ja kerän lankaa.

Ensin neuloin pannulappuja, kunnes löysin teini-iässä kirjoneuleet ja aloin neuloa villapaitoja. Siitä tuli minun oma juttuni. Valmistuin Taideteollisesta korkeakoulusta taiteen maisteriksi.

Tietokoneella tehdyn suunnittelun jälkeen neulemalli neulotaan. Vain silloin näkee, miten kuvio todella toistuu. Käytän koeneulojia, jotka neulovat mallin ja tarkistavat, ettei ohjeeseen ole eksynyt virheitä. Osin siksi, että minulla on tenniskyynärpää, joka kipeytyy, jos neulon liian pitkään.

Minulle neulominen on työtä. Minun on samalla mietittävä, miten kirjoitan tämän ja tämän kohdan ohjeeksi. Kun haluan rentoutua, teen jotain ihan muuta, kuten opettelen japania.

Minttu valitsee neuleiden värit fiiliksen ja lankojen mukaan. ”Lempivärit eivät riitä, vaan suunnittelijan on hallittava monenlaisia väriskaaloja.

100-prosenttisesta villalangasta tehdyt sukat kestävät käytössä paremmin, kun kantapäät ja jalkapohjat on vahvistettu kirjomalla niihin kukkia. Tekniikka sopii myös vanhojen sukkien paikkaamiseen. Kukkasukkien ohje on Moreenin Suuri suomalainen toivesukkakirja 4:ssä.

Minttu on suunnitellut paljon neuleita lapsille. Päällimmäinen neule on julkaistu Moreenin neulekirjassa Minun suomalaisneuleeni. Sukkien ohje on ollut Taito-lehdessä. Kun yksi neulemalli tulee valmiiksi, Minttu tekee sen saamasta palautteesta loppuarvion. ”Jos ihmiset ovat ihastuneet malliin, koetan miettiä, mikä siinä vetosi. Ja kun joku malli ei kerää ihastusta, koetan keksiä syyn myös sille.”

saan inspiraationi kaikesta visuaalisesta. Seuraan neuletrendejä ja kaikkea, mitä muodissa tapahtuu. Toisaalta minua inspiroivat luonto, langat itsessään ja perinnekäsityöt. Joskus lähden vaikka Kansallismuseoon tutkimaan vanhoja käsitöitä.

Mietin tarkkaan, mitä vaikutteita hyödynnän. En halua kopioida perinnekäsitöitä ja -tyylejä muista kulttuureista, koska en ole niiden asiantuntija. On luontevampaa käyttää inspiraationa oman kulttuurin kuvioita, jolloin tunnen vaikkapa symbolien merkitykset syvemmin. Äidilläni on valikoima 1920–50-luvuilla vaikuttaneen käsityökirjailija Mary Olkin teoksia suomalaisesta käsityöperinteestä. Niitä selasin jo lapsena. Inkeriläisestä käsityöperinteestä olen kiinnostunut, koska mummini oli inkeriläinen.

Mintun oma suosikki hänen suunnittelemistaan malleista on Ruusukas-sukat. Niissä inspiraationa on matoissa käytetty ruusukas-kuvio, jota Mintun äiti kutoi usein mattoihinsa.

Paikkaaminen on iso liike maailmalla, tai ainakin omassa Instagram-kuplassani. Vaatepaikoista halutaan tehdä näkyviä, eikä paikattua vaatetta enää häpeillä. Kun Taitoliitto haki pari vuotta sitten näyttelyyn korjattuja ja parsittuja teoksia, minulle tuli ajatus. Olin haaveillut sammalmaisen pinnan tekemisestä ryijyyn, kun yhtäkkiä näin mielessäni, miten hienolta sammalpinta näyttäisi vaikkapa villapaidan puhkikuluneiden kyynärpäiden paikkana. Sen jälkeen olen tehnyt monenlaisia näkyviä paikkamalleja.

Kun neuloo itse, arvostaa enemmän myös muiden tekemää ja haluaa saada vaatteen kestämään. Ja kun paikoista tekee kauniita ja erityisiä, vaate uudistuu. Siitä olen ylpeä, että lapselleni vaatteiden paikkaus on täysin luonnollinen juttu.

Suurin osa neulesuunnittelijan työstä tehdään tietokoneella. Minttu neuloo itse noin tunnin tai pari joka päivä. ”Olen kohtuullisen nopea neuloja: villapaidan neulon viikossa.”

Olen sitä mieltä, että kaiken oppii, kun jaksaa harjoitella. Mutta yhden neuletekniikan joudun joka kerta katsomaan netistä. Siinä tehdään kuviota intarsia-tekniikalla pyöröneuleena, neulotaan joka toinen kerros oikein ja joka toinen nurin, ja sitten sidotaan nämä rivin päätteeksi.

Jos opettelee neulomista, neuvon aloittamaan paksuilla puikoilla ja langalla ja tekemään jotain helppoa, vaikka muhkupipon. Niin saa onnistumisen iloa.

Osa neuloo ikuisesti villasukkia. Mutta jos osaat neuloa kantapään, osaat neuloa myös villapaidan. Tietysti aikaa kuluu enemmän, mutta se ei ole teknisesti vaikeampaa. Täydellisyyden tavoittelijaa rohkaisen unohtamaan pienet virheet. Ne voi korjata myöhemmin silmukoita jäljittelevillä kirjontapistoilla. Kun Englannissa tehtiin ennen muinoin monimutkaisia tilkkupeittoja, syntyi käytäntö, että peittoon piti jättää virhe, koska ihminen ei ole koskaan virheetön.

Ristikkoparsinta, sveitsiläinen parsinta tai pykäpistoparsinta, monella on paikkaamisessa oma lempitekniikkansa, Minttu kertoo. Villatakin kyynärpäissä on käytetty ristikkopaikkausta. Se on paikkaustekniikoista ehkä perinteisin, mutta senkin voi tehdä luovasti näkyväksi valitsemalla erottuvan langan.

Kun neulekaavio on valmis, Minttu kääntää kuvan ylösalaisin, koska neuloessa kaaviota luetaan alhaalta ylös. Neuleessa kuvio toistuu erilaisena kuin näytöllä, koska kaaviossa silmukat ovat muodoltaan neliöitä, kun neuleessa ne muistuttavat nuolta.

Ihana tyyli! Kokosimme 3 Mintun ohjetta, ole hyvä

Ryijymäinen kasvityyny

Tämä tyyny valmistuu lenkkivirkkauksella – nappaa ohje ja kokeile hauskaa tekniikkaa.

Lenkkivirkkauksella saat tyynyyn ryijymäisen pinnan. Minttu Wikbergin suunnittelema Kaikki kasvaa -tyyny ihastuttaa kasviaiheisella kuviollaan.

Hierovat villasukat

Minttu Wikbergin suunnittelemissa jämälangoilla koristelluissa sukissa tassuttelu tuntuu samalta kuin metsäpolulla kävely.Voit myös paikata vanhat puhkikuluneet sukat kirjotuilla koristeilla.

Villasukista tulee hierovat, kun kirjot jämälangoilla kukkia ja lehtiä niiden pohjaan – nappaa selkeä ohje täältä! Neuloitko nämä? Jaa kuva valmiista tai tekeillä olevasta työstä tunnisteilla #metsäpolkusukat ja #kotivinkki.

Kukkaketo-tyyny

Loihdi kuvioita villalla! Kukkaketo-tyyny koristellaan neulahuovuttamalla – nappaa ohje ja kokeile helppoa tekniikkaa.

Oletko kokeillut neulahuovutusta? Ota taito haltuun Minttu Wikbergin suunnittelemalla ohjeella! Kukkaketo-tyynyn kuvioimiseen käy hahtuvan lisäksi vaikka jämälankojen pätkät.