Tätä nurmikkoa ei tarvitse koskaan leikata! Arja ja Arto päällystivät pihansa urheilukentältä kierrätetyllä tekonurmella

Tätä nurmikkoa ei tarvitse koskaan leikata! Arja ja Arto päällystivät pihansa urheilukentältä kierrätetyllä tekonurmella
Jyväskyläläiset Arja Latvakoski-Kähönen ja Arto Kähönen halusivat tilavalle pihalleen nurmikon, mutta eivät innostuneet lykkimään ruohonleikkuria. Ratkaisu löytyi kierrätysmateriaalista. ”Muovikko” on kätevä putsata varsi-imurilla ja sillä voi astella vaikka sukkasillaan.
Julkaistu 28.2.2019

Teillä on 1350 neliötä nurmikkoa, mutta ei ruohonleikkuria. Miten se on mahdollista?

Arto: Meillä on muovikko, muilla nurmikko. Muovikkoa ei tarvitse leikata.

Mistä muovikkonne eli tekonurmi on peräisin?

Arto: Vuosia sitten Jyväskylän Hippoksen pesäpallostadionille vaihdettiin uusi hiekkatekonurmi. Kysyin, mitä he tekevät vanhalle käytetylle. Halusimme osan kentästä ja saimme sen ilmaiseksi, maksoimme vain kuljetuksen, 600 euroa. Toki lisäkuluja tuli myöhemmin rullien avaamisesta tontillamme.

Tekonurmi antaa pihalle siistin ja huolitellun ilmeen.
Korkealta mäeltä avautuvat hulppeat näkymät. Ne on haluttu säilyttää istuttamalla matalaksi jääviä kasveja.
Ulkona voi olla vaikka sukkasillaan.
Tekonurmimaton taitettu reuna ja kivet viimeistelevät istutusryhmän.
Runsaslajisessa perennapenkissä riittää väriä keväästä syksyyn.

Kuinka suuria tekonurmipalat olivat ja millaista käsittelyä ne vaativat?

Arto: Ne olivat noin kaksi metriä leveitä ja neljäkymmentä metriä pitkiä kaistaleita. Ne kuljetettiin tontille mattorullina hiekat sisällä.

Kaivinkone aukoi ensin rullat tonttimme alakentälle, jotta aurinko kuivattaisi hiekat. Märkä hiekka ei lähde irti tekonurmesta. Kun hiekat olivat kuivuneet, niin yhdessä tyhjensimme mattokaistaleet vetämällä vähän kerrallaan mattoa päistä ympäri ja lapioimalla hiekat pois. Rullasimme tyhjän muovimaton takaisin rullalle. Nyt sen pystyi jo ihan käsivoimin siirtämään oikealle paikalle pihaan.

Tekonurmirulla painaa hiekkoineen noin 2500 kiloa, joten rullia oli alussa käsiteltävä pyöräkuormaajalla ja kaivinkoneella. Kuva: Arja Latvakoski-Kähönen
Avatut tekonurmirullat saivat kuivua ennen kuin Arto ja Arja poistivat niistä hiekat. Kuva: Arja Latvakoski-Kähönen
Kuva: Arja Latvakoski-Kähönen
Naapuruston ponit lähtivät karkuteille ja huomasivat vihreän ruohon. Tekonurmi ei kuitenkaan ollut samettiturpien mieleen. Kuva: Arja Latvakoski-Kähönen

Miten asennustyö sujui?

Arto: Olimme poistaneet maasta rikkaruohot. Levitimme soraa ja sepeliä ja tärytimme ne. Avasimme mattorullia ja leikkasimme niitä oikeankokoisiksi paloiksi. Saumojen alle laitoimme juuriestemattokaistaleet, etteivät rikkaruohot kasvaisi saumoista. Kärräsimme kottikärryillä osan kuivasta hiekasta, levitimme sen lapiolla ja tasasimme haravalla muovikon päälle.

Asentamisesta tulee kesällä kuluneeksi kaksi vuotta. Onko jokin asia yllättänyt?

Arja: Muovikon mukavuus. Se tuntuu jalkaan hyvältä, kuin matolla kävelisi. Ulkona voi olla vaikka sukkasillaan.

Miten lehtien haravointi onnistuu?

Arja: Emme ole koskaan haravoineet! Asumme korkealla paikalla mäen päällä ja tuuli vie lehdet mennessään metsään. Tarvittaessa käytämme lehtipuhallinta. Lisäksi yksittäiset lehdet kuivuvat nopeasti muovikon päällä, joten ne on näppärä imuroida vaikka varsi-imurilla.

Onko sadeveden, rikkakasvien tai ötököiden kanssa ollut ongelmia?

Arto: Muovikko on täynnä pieniä reikiä, joista sadevesi menee läpi. Kaatosateessa muovikko hidastaa veden kulkua ja estää maan eroosiota.

Arja: Rikkakasvit eivät idä muovikon päällä, koska siinä on vain vähän hiekkaa, ei siis oikeaa kasvualustaa. Tosin joistakin saumoista tai rei’istä saattaa puskea rikkaruohot läpi, mutta nämä ovat yksittäisiä ja helppo poistaa. Tekonurmi on myös ötökkävapaa: muurahaiset, mäkäräiset, etanat ja muut mönkijät eivät pidä siitä. Toistaiseksi emme tiedä mitään huonoa sanottavaa muovikosta.

Kuinka kauan tekonurmi tulee kestämään? Aiotteko vielä lisätä tekonurmialaa?

Arto: Arvelisin, että se kestää vielä noin 30–50 vuotta. Muovikko oli ollut kovassa käytössä pesäpallostadionilla jo yli kaksikymmentä vuotta ennen pihaamme siirtämistä.

Arja: Arto on jo käynyt rekan mukana hankkimassa kaksitoista rullaa lisää käytettyä tekonurmea Leppävirran uusitulta pesäpallokentältä. Tällä kertaa muovikko on kauniin poltetun tiilenpunaista. Siitä on tarkoitus tehdä meille pelikenttä alakentälle.

Pihaamme on luonnehdittu satumaaksi ja Disney-maailmaksi.
Maksaruoho ’Strawberry and Cream’ värittää kukkapenkkiä jo ennen kukintaa.
Avoimen nurmen vastapainona pihalla on runsaita istutusalueita.

Miten ystävät ja pihavieraat ovat suhtautuneet nurmiratkaisuunne?

Arja: Etukäteen monet olivat epäluuloisia, mutta lopulta positiivisesti yllättyneitä. Olemme saaneet kannustavia kommentteja, ja jokunen on luonnehtinut pihaamme satumaaksi tai Disney-maailmaksi.

Oletteko käyttänet puutarhassanne muita kierrätysmateriaaleja?

Lasiliikkeistä peräisin oleva jätelasi komeilee jokena. Alla kulkeva led-nauha valaisee joen illan hämärtyessä.

Arto: Keräsin lasiliikkeistä paljon jätelasia, jota myllytin isojen kivien kanssa betonimyllyssä silpuksi. Tästä silpusta tein kolmen eri istutusryhmän keskelle lasijoet, joiden alle laitoin led-nauhat valoiksi.

Kasvimaan, ison kiven, mansikkamaan ja nuotiopaikan ympärillä olevat porakivet ovat myös kierrätystavaraa. Lisäksi olemme käyttäneet paljon erikokoista seulottua kiveä reunustamassa ja kattamassa istutusryhmiä.

Kuormalavat olivat koko rakennusajan portaina kolmella ovella, joten niitä vain ehostettiin ja tuunattiin. Pieni, muovinen kasvihuone ostettiin käytettynä Maakunnan markkinoista ja se on nyt käytössä tyttäremme kepparitallina ympäri vuoden. Isomman, viljelykäytössä olevan kasvihuoneen suunnittelimme ja rakensimme itse.

Rakennusaikaan taloon noustiin trukkilavoja pitkin. Kun talo valmistui, Arja ja Arto päättivät tuunata niistä pysyvät portaat.
Tyttären keppihevoset ovat saaneet vallata perheen toisen kasvihuoneen.

Miten olette valinneet kasvit?

Arja: Olemme pyrkineet valitsemaan pienikokoisia kasveja ja kääpiömuotoja maiseman säilymisen takia. Ja sellaisia, jotka miellyttävät silmää. Lempikasveista ensimmäisenä tulevat mieleen hortensiat, havukasvit, keijunkukat ja tuijat. Artolla on vain pari kasvia, vuorenkilpi ja kuunlilja, joita hän ei halua pihallemme. Muuten olen saanut, ja saan, valita kasvit kuten haluan.

Mikä on parasta puutarhassanne?

Arja: Parasta on oma rauha ja maisema, sen avaruus, selkeys ja tilantuntu. Myös kauneus ja mieluisat kasvit viehättävät silmää. Sekä muovikko, joka on vihreä ympäri vuoden.

Pienet havupensaat, kuten kääpiömustakuusi ’Nana’, eivät peitä avointa maisemaa.
Tekonurmikaistaleet estävät rikkaruohoja kasvamasta kivien raoista.
Luonnonkivet reunustavat ja kattavat istutuksia. Tuulisella mäellä puuntaimet on tuettava kunnolla.
Talon seinustan lämpöön on mukava istahtaa ja ihailla maisemia.
2 kommenttia