Kotivinkki

Tarja opetteli kutomaan kangaspuilla vastapainoksi vaativalle työlleen – ”Kun tartun kuteisiin, mieleni lepää heti”

Tarja opetteli kutomaan kangaspuilla vastapainoksi vaativalle työlleen – ”Kun tartun kuteisiin, mieleni lepää heti”
Kutominen on saanut Tarja Siikin, 56, kotiutumaan uuteen kaupunkiin, jaksamaan työssään ja ravistelemaan elämänvalintojaan. Syksyisen luonnon väriskaala tarjoaa loputtomasti inspiraatiota mattoihin ja kankaisiin.
Julkaistu: 10.9.2021

"Käsissäni syntyy mattoja ja kankaita jatkuvalla syötöllä. Teen nelipäiväistä työviikkoa – loput viikonpäivät ja illat istunkin sitten kangaspuiden ääressä. Sukkuloin vapaa-ajallani kolmen paikan välillä: minulla on kangaspuut kotona, työhuoneellani Lapinlahden sairaala-alueella, sekä kutomakerhossa. Kun tartun matonkuteisiin, mieleni lepää heti.

Kutomisessa ehdottomasti mahtavinta onkin sen tuoma vastapaino vaativalle työlleni. Työskentelen työterveyshoitajana terveydenhuollon ammattilaisten parissa, ja varsinkin mennyt koronavuosi on ollut raskas. Kudonta irrottaa minut työhuolista.

Tarja luo työhuoneellaan pellavaloimea keittiöpyyhkeitä varten. Vanhat ja nitisevät luomapuut ovat aarre. Ne saapuivat Helsinkiin aikoinaan evakkoreessä Karjalasta.
Tarjan vanhimmat sukkulat ovat 1800-luvulta. Ystävät tuovat niitä lahjaksi tietäen hänen innostuksensa vanhoihin käsityötarvikkeisiin. Roikkuvat palikat ovat kangaspuiden vipusia ja vaalea letti puuvillaloimi.

Haen töihini inspiraatiota luonnosta. Aloitin viime syksynä sienestämisen, ja syksyisen metsän väriskaala on loputon aarreaitta. Innostun erityisesti keltaisen ja vihreän sävyistä. Minulle vain tulee vahva tunne, sopivatko värit yhteen vai eivät. Jokainen matto ja kangas on uniikki.

Pidin pari vuotta sitten näyttelyn Craft Cornerissa Helsingin keskustassa. Päätyönä esillä oli sinisävyinen kaunis matto, johon olin itsekin erityisen tyytyväinen. Ostopyyntöjä tuli monta, mutten voinut myydä mattoa, sillä olin kutonut sen äidilleni. Olen iloinen, että matto on hänellä yhä tallella. Olisi mahdotonta tehdä toista tismalleen samanlaista.

"Minulle vain tulee vahva tunne, sopivatko värit yhteen."
Mattoja kutoessa loppuun jää metrin verran loimia. Tarja on keksinyt tehdä niistä ”pikkumattoja” eli pannunalustoja, ettei mitään menisi hukkaan. Tarjan Kutomine-tuotteita on myynnissä Lapinlahden pienessä Förmaaki-puodissa ja elokuussa myös Taitoliiton Craftcornerissa.
Muovikudetta syntyy jo kahden hengen taloudessa nopeasti. Muovista kudottu räsymatto on kätevä esimerkiksi keittiössä, sillä se on helppo pitää puhtaana.
Merien muoviroskakuorma sai Tarjan tarttumaan muoviin kudemateriaalina. Kuplavesikääreistä syntyy raikas rantakassi.

Olen tutustunut Lapinlahdessa upean värikkääseen joukkoon ihmisiä. Päärakennuksessa on omani lisäksi noin sata työhuonetta. Taiteella ja käsitöillä on vaikea elättää itseään Suomessa, mutta ihailen, miten moni silti yrittää sinnikkäästi. Taiteilijatovereiltani olen oppinut, miten tärkeää on pitää kiinni intohimostaan.

Harrastukseni onkin rohkaissut minua hyvin työsidonnaisena ihmisenä ajattelemaan, että toisinkin voisi elää. Kolme vuotta sitten repäisin ja heittäydyin tekemään osa-aikatöitä, jotta ehtisin harrastaa enemmän.

"Minulla on jo pitkään ollut aikaa puuhata rakastamiani asioita urani ohella."
Joskus työtilaukset ovat suurpiirteisiä, kuten ”haluaisin mattoon Sibeliuksen Ainolan sävyt”. Silloin Tarja googlailee tai lähtee käväisemään Järvenpäässä.
Tarja nauttii kutoessa jokaisesta vaiheesta. ”Täytyy kulkea pitkä tie ennen kuin matto tai kangas on valmis. Jokainen työvaihe edistää matkaa. On ihanaa, kuinka monta kertaa yksi loimilanka kulkee sormieni läpi ennen kuin edes pääsen heittämään sukkulaa.”
Tarja liittyi paikalliseen kutomakerhoon muutettuaan Pohjois-Helsinkiin 20 vuotta sitten ja hurahti heti. ”Aluksi autoin iäkkäämpiä taitajia konttailemalla loimia paikoilleen kangaspuiden alla. Pikkuhiljaa opin solmujen salat ja sain samalla ystäviä.”

Nyt edessä on vielä suurempi muutos: olen jäämässä töistäni kahdeksi vuodeksi opintovapaalle opiskellakseni artesaaniksi kudonnassa. Se sekä jännittää että tuntuu oikealta.

Aion silti palata takaisin myös varsinaisen työni ääreen. En haikaile eläkkeelle niin paljon kuin moni ikätoverini, sillä minulla on jo pitkään ollut aikaa puuhata rakastamiani asioita urani ohella."

Tarja kutoo omaksi ilokseen, mutta paljon myös tilaustöinä. Hänellä on Kutomine-niminen Instagram-tili ja blogi. Niiden kautta hän on saanut runsaasti materiaalilahjoituksia.
Kommentoi »