Meidän Talo

Talon lämmitysjärjestelmä – miten valita lukuisista vaihtoehdoista se oikea? Lue asiantuntijan vinkit

Talon lämmitysjärjestelmä – miten valita lukuisista vaihtoehdoista se oikea? Lue asiantuntijan vinkit
Talon lämmitysjärjestelmän valinnalla on vaikutusta pitkälle tulevaisuuteen – olitpa rakentamassa uutta taloa tai tekemässä energiaremonttia vanhaan. Taloudellisin ja energiatehokkain vaihtoehto riippuu talon ominaisuuksista.
Julkaistu: 11.5.2021

1. Maalämpöpumppu

Maalämpö sopii parhaiten suurehkon kulutuksen kohteisiin, joissa edulliset energiakustannukset selättävät korkeat perustamiskustannukset. Karkeasti arvioiden maalämmöstä saa parhaan hyödyn yli 150-neliöisessä, heikohkon energialuokan talossa, jossa on vesikiertoinen lattialämmitys.
Maalämpöpumppu on tehokkaimmillaan tuottaessaan noin 40-asteista lämmitysvettä. Patterilämmitys voi tarvita kovilla pakkasilla jopa 65-asteista vettä. Toki monet uudet A-luokankin talot lämpiävät maalämmöllä. Satojentuhansien eurojen rakennushankkeessa maalämpöjärjestelmän noin 15 000 euron perustamiskustannus ei välttämättä tunnu liian kalliilta.
Maalämpö on suosittu valinta uusiin omakotitaloihin, mutta myös vanhan lämmitysjärjestelmän korvaajaksi energiaremonteissa.

2. Minne laittaisi keruupiirin?

Yli 90 prosenttia maalämpöjärjestelmän keruupiireistä asennetaan peruskallioon porattuun 150–200 metriä syvään energiakaivoon. Joissakin tapauksissa kaivon poraaminen on erityisen vaikeaa tai kallista. Esimerkiksi soraharjun ympäristössä peruskallio voi löytyä vasta kymmenien metrien syvyydestä. Tällöin on syytä valita jokin muu lämmitysmuoto.
Jos tontilla on tilaa ja maaperä kosteaa savimaata, kannattaa harkita myös vaakatasoon asennettavaa keruupiiriä. Se on porakaivoa edullisempi ratkaisu. Rantatontilla edullisin vaihtoehto voi olla keruupiirin putkiston upottaminen vesistöön. Jäätymisrajan alapuolella veden lämpötila on lämpöpumpulle suotuisa myös talvella.

3. Kaukolämpö

Vaivaton kaukolämpö sopii taloon kuin taloon – jos se on saatavilla. Kaukolämpö voi olla yksi edullisimmista lämmitysmuodoista mutta myös yllättävän kallis. Lämpöverkkokohtainen hinta vaihtelee hurjasti. Keskimääräinen kokonaishinta on 87 e/MWh, vaihteluväli on 55–145 e/MWh. Hinta koostuu kulutuksesta riippumattomasta vesivirtamaksusta ja varsinaisesta energiamaksusta. Liittymä maksaa 3 000–8 000 euroa ja lämmönjakokeskus viitisen tuhatta. Mahdollisuutta kilpailutukseen ei käytännössä ole. Jos kaukolämpöyhtiö päättää nostaa hintojaan, kuluttaja maksaa, mitä pyydetään.
Ennen kuin lähtee tekemään isompaa energiaremonttia, kannattaa miettiä ajaisiko lisäeristäminen saman asian.

4. Suora sähkölämmitys

Suoraa sähkölämmitystä pidetään energiatalkoiden arkkiroistona, mutta sillä on yhä paikkansa ainakin kustannusmielessä. Perustamiskustannukset ovat selvästi pienemmät kuin millään muulla lämmitysjärjestelmällä, ja kun lämmitettävä tilavuus on suhteellisen pieni ja energiatehokas, energiamaksutkin pysyvät kurissa.
Sähkölämmitys valitaan yhä myös moniin pieniin uudisrakennuksiin. Lähes kaikki uudet omakotitalot sijoittuvat energiatehokkuudessa A-luokkaan, jolloin lämmityssähköäkin kuluu varsin maltillisesti. Ja toisin kuin lämpöpumput tai kaukolämmön jakokeskukset, sähköpatterit eivät käytännössä vaadi mitään huoltoa.

5. Vesikiertoinen patteriverkosto

Ennen kuin lähtee vaihtamaan suorasähkölämmityksen tilalle vesikiertoista järjestelmää, kannattaa miettiä, ajaisiko talon energiatehokkuuden kasvattaminen saman asian. Yläpohjan lisäeristäminen on usein erittäin tehokas – ja edullinen – tapa pienentää lämmityskuluja. Ja 500 euroa maksava, painovoimaista ilmanvaihtoa tehostava huonekohtainen ilmanvaihtokone lämmittää tuloilmaa poistoilmasta talteen ottamallaan lämmöllä. Mutta isommallekin lämpöremontille on paikkansa.
Kun vaihtaa suorasähkölämmityksen tilalle vesikiertoisen patteriverkoston, mahdollisten lämmönlähteiden määrä kasvaa ratkaisevasti. Kaukolämpö, maalämpöpumppu, ilma-vesilämpöpumppu, pellettikattila, vesikiertotakka… Eikä tuollainen muutostyö ole niin kallista kuin luulisi. Hintahaarukka on tyypillisesti 5 000–10  000 euroa. Saneerauskohteisiin lämmitysputkistot asennetaan useimmiten pintavetona, joten talon rakenteita ei tarvitse rikkoa.
Monoset rakensivat ekologisen talon, johon he valitsivat vesikiertoisen lämmityksen. Tutustu ekotalon rakennusprojektiin!

6. Poistoilmalämpöpumppu

Ilmanvaihtoputkiston yhteyteen asennettavalla poistoilmalämpöpumpulla ei voi tuottaa kaikkea talon tarvitsemaa energiaa. Mutta jos talo on energiatehokkuudeltaan lähellä passiiviluokkaa, poistoilmalämmitys voi olla pääasiallinen lämmitysmuoto. Pumppu voi siirtää lämpöä tuloilmaan, vesikiertoiseen lämmitysjärjestelmään ja käyttöveden lämmitykseen. Jos poistoilmasta ei saada tarpeeksi lämpöä, lisänä käytetään yleensä lämminvesivaraajan sähkövastusta. Myös varaava takka antaa poistoilmapumpulle käyttökelpoista energiaa.
Pumpun toimivuuden mittarina on jäteilman lämpötila. Mitä kylmempää pumpun jälkeen ulkoilmaan poistettava ilma on, sitä enemmän lämpöä on saatu talteen. Uusien pumppujen tuottama jäteilma voi olla jopa –15-asteista. Asennuksineen noin 10  000 euroa maksava pumppu toimii samalla myös ilmanvaihtokoneena. Vaakatasoon asennettu keruupiiri tuottaa lämpöä läpi vuoden, mutta vaatii paljon tilaa ja rajoittaa muita kaivuutöitä.

7. Vesi-ilmalämpöpumppu

Erityisesti Etelä- ja Keski-Suomessa omakotitalon pääasialliseksi lämmönlähteeksi voi valita myös vesi-ilmalämpöpumpun, VILP:n. Virallisempi nimi on ulkoilma-vesilämpöpumppu. Nykyiset pumput louhivat lämpöä paukkupakkasillakin, mutta hyötysuhde heikkenee melko nopeasti lämpötilan laskiessa. Tällöin suuri osa lämmitysenergiasta tuotetaan sähkövastuksilla.
Parhaiten pumppu toimii, kun lämmitysveden lämpötila voidaan pitää suhteellisen matalana. Tämä tarkoittaa lattialämmitystä. Hyvänä bonuksena joissakin VILP:eissä on mukana lämmön talteenotolla varustettu ilmanvaihtokone. Usein VILP:ä suositellaan kiinteistöihin, joihin maalämpöpumpun asentaminen ei onnistu tai kannata.
Kun lämmityspatteri on riittävän iso, sen pintalämpötila pysyy maltillisena.

8. Varaava takka

Uusien pienehköjen, energiatehokkuudeltaan erinomaisten omakotitalojen lämmitysmuodoksi valikoituu usein ilmalämpöpumpulla täydennetty varaava takka. THL:n viime kesänä julkaiseman raportin mukaan tämä puulämmittämisen uusi tuleminen 2000-luvulla on valitettavasti heikentänyt ilmanlaatua asutuskeskuksissa merkittävästi. Puun polttamista ei silti kannata liiaksi syyllistää, sillä nykyaikainen ensiö- ja toisioilman syötöllä varustettu tulisija, polttopuiden huolellinen valinta sekä panoksen oikeaoppinen sytyttäminen ja polttaminen tekevät lämmittämisestä kohtuullisen vähäpäästöisen prosessin.

9. Vesikiertotakka ja pellettikattila

Vesikiertotakka on kehittynyt versio varaavasta takasta. Ulkokuori on hyvin eristetty, jolloin vain pieni osa takan lämmöstä säteilee huonetilaan. Tulipesän yläpuolella on pieni vesisäiliö, jota tuli lämmittää. Kiertovesipumppu panee lämmitetyn veden kiertämään patteriverkostoon ja varaajaan. Pellettikattilalla voidaan lämmittää koko talo suhteellisen vaivattomasti. Täydelliseen järjestelmään kuuluu pellettisiilo, syöttöruuvilla varustettu syöttökouru ja itse kattila. Pelletit palavat puhtaammin kuin klapit.

10. Kannattaako se?

Säästöjä tuoville energiaratkaisuille lasketaan usein ”takaisinmaksuaika” eli se, miten pitkän ajan kuluessa saadut säästöt kattavat laitteiston ja asennuksen kustannukset. Jos vaikka maalämpöjärjestelmän asennuksen jälkeen sähköä ostetaan 10 MWh vähemmän vuodessa, säästöä syntyy noin 1 400 euroa. Näin laskien keskimäärin 15  000 euron investoinnin takaisinmaksuaika on noin 11 vuotta.
Laskelmassa jätetään tosin huomiotta laitteiden ikääntyminen. 11 vuotta on lämpöpumpun kompressorille kelpo elinkaari, mutta sähköpattereiden päältä tarvitsee moisen ajan jälkeen todennäköisesti vain pyyhkiä pölyt. Toisaalta maalämpöjärjestelmä nostaa reippaasti rakennuksen arvoa, kun taas suorasähkö alentaa sitä.
Asiantuntija: Teemu Kettunen, Motiva
Kommentoi »