Tästä ihanan oudosta, kevättalvella kukkivasta kasvista on tullut minulle pieni pakkomielle

Miksi en ole kuullut tästä kasvista aiemmin, ihmettelin, kun puutarhaystäväni Sanna intoili puistotaikapähkinästä (Hamamelis × intermedia) ja kehotti minua katsomaan BBC:n Gardeners' World -ohjelman insertin aiheesta.

Siitä alkoi unelmointi omasta taimesta. Selasin sivukaupalla tietoa ja kuvia. Ensin törmäsin keltakukkaisiin lajikkeisiin (kauniita nekin), mutta pian löysin hurmaavat vaaleanpunaiset, persikkaiset ja kupariset lajikkeet. Ne kiilasivat suoraan haavekasvilistani kärkeen.

Puistotaikapähkinän kukat pääsevät loistamaan, sillä se kukkii ennen lehtien puhkeamista, kun maisema on vielä harmaa. Lajike on 'Barmstedt Gold'. Suomessa puistotaikapähkinä on talvenarka.

Puistotaikapähkinä kukkii parhaiten aurinkoisessa kasvupaikassa. Kuvan lajike on 'Spanish Spider'.

Puistotaikapähkinä on pensas tai pieni puu, joka kasvaa usein lähes yhtä leveäksi kuin korkeaksi. Se on yleinen esimerkiksi Englannin puutarhoissa, mutta Suomessa kasvista on vain vähän kokemuksia. Englannissa taikapähkinää arvostetaan juuri sen poikkeuksellisen kukinta-ajan vuoksi: se saattaa kukkia jo tammi–helmikuussa, kun puutarhassa on vielä niukalti muuta nähtävää.

Puistotaikapähkinän kerrotaan viihtyvän auringossa ja puolivarjossa, maassa, joka on multavaa ja jonkin verran kosteutta pidättävää, mutta johon vesi ei jää seisomaan. Jos pensas kärsii kasvukaudella kuivuudesta, seuraavan vuoden kukinta kärsii.

'Diane'-puistotaikapähkinää on ollut myynnissä Suomessa ainakin Muhevaisella, missä sen kukinta-ajaksi ilmoitetaan maaliskuu. Kestävin puistotaikapähkinä meillä lienee keltakukkainen ’Arnold Promise’ (vyöh. I-(II)). Muhevaisella kerrotaan sen kukinnan ajoittuvan tammi–huhtikuulle.

Missourin kasvitieteellisen puutarhan sivuilla 'Jelena'-puistotaikapähkinän kerrotaan menestyvän vyöhykkeillä 5–8. Se tarkoittaisi, että lajike voisi kestää yli kahdenkymmenen asteen pakkasia. Toki ilmastossa on muitakin eroavaisuuksia, joten se ei suoraan tarkoita, että lajike pärjäisi meillä niin kylmässä.

Kun saan puistotaikapähkinän taimen käsiini, toiveeni olisi kasvattaa siitä mökkipihaani monirunkoinen puu. Todennäköisesti pensas saa kuitenkin ensin vankistua suuressa ruukussa ja viettää talven tai pari kellarissa talvisäilössä.

Eikä siinä vielä kaikki! Puistotaikapähkinä saa myös upean syysvärin.