Asuntonäytöstä purkautuu tyrmistyneen näköisiä ihmisiä. 116 neliön huoneisto Helsingin Etu-Töölössä on lähes alkuperäisessä 1920-luvun kunnossa ja myynnissä ”päivitystä kaipaavana”. Mutta yksi puolivahingossa paikalle osunut mies haluaa pysähtyä ja aistia tunnelmaa. Vaimo kääntyisi mieluiten muiden tavoin kannoillaan.

Puolitoista vuotta myöhemmin samaisen asunnon oven avaa hymyilevä Esko Antti-Poika. Eteisestä avautuu valoisa, avara kaksio kahdelle aikuiselle.

– Ensi silmäys sokkeloiseen neljän huoneen ja keittiön asuntoon oli kieltämättä pysäyttävä. Mutta tila kutsui heti luokseen. Siinä oli sitä jotakin, Esko kuvailee.

Yhdeksän kuukauden täysremontti kannatti. Kämpästä muotoutui koti. Eskon ja Tuulan persoonallisessa ”cityboksissa” näkyy asukkaidensa kädenjälki ja rakkaus taiteeseen ja kauniisiin esineisiin.

Siitä asti, kun sielunkumppanit löysivät toisensa 14 vuotta sitten, heillä on ollut kaksi kotia. Kun elämä tuntui keskittyvän yhä enemmän Kirkkonummelle, Esko ja Tuula päättivät vaihtaa kaupunkikotinsa pienempään. Etsintä rajattiin Etu­-Töölöön, jossa myös vanha kaupunkikoti sijaitsi.

Tuulalle on tärkeää tilan tuntu, jota hän halusi myös uudelta kodilta. Pariskunta suunnitteli remontin itse alusta loppuun. Keittiöstä syntyi hauskan muotoinen tila, kun he yhdistivät siihen pikkuruisen piian kamarin ja viereisen makuuhuoneen.

Kylpyhuone laajeni kahden komeron verran. Eteinen, olohuone ja makuutila jäivät entisille paikoilleen, mutta niiden kiinteät kalusteet saivat lähteä, ja lisäksi pari uusi kaikki pinnat.

Avaraa vaikutelmaa tukee yhtenäinen lattia, joka jatkuu huoneesta toiseen ilman kynnyksiä. Asunnosta löytyi alkuperäinen puulattia, mutta se olisi ollut työläs saada yhtenäiseksi seinien purkamisen jälkeen. Niinpä vanha puulattia kunnostettiin mutta jätettiin uuden puulattian alle.

Valo kulkee huoneistossa vapaasti, ja peili heijastaa valon myös sinne, mihin päivänvalo ei yllä. Verhoja on ainoastaan makuuhuoneessa.

Yhteinen taideharrastus näkyy kodissa kaikkialla. Taidehankinnoissaan pariskunta luottaa intuitioon ja taiteilijan persoonaan. Parasta on, kun taiteilija tulee tutuksi. Silloin myös teos avautuu kokonaan uudella tavalla.

Kuutti Lavonen on yksi parin ensimmäisistä yhteisistä taiteilijatuttavuuksista. Hänen töitään on sekä Kirkkonummen­kodissa että kaupunkikaksiossa. Osa teoksista on hankittu Pariisista, Kuutti Lavosen käyttämästä silkkipainosta Atelier Jérôme Arcaysta. Viimeisimpiä tuttavuuksia on keramiikkataiteilija Anu Pentik, jonka upean Paratiisilinnun Tuula ja Esko hankkivat suoraan Pentikin juhlanäyttelystä Taidehallissa muutama vuosi sitten.

Tuula vertaa taiteen ripustamista toiseen intohimoonsa, puutarhanhoitoon.

– Puutarhassakin kasveille pitää löytää oikea paikka. Jossain kohtaa kasvit kukoistavat ja toisessa eivät menesty parhaalla mahdollisella tavalla. Samalla lailla taideteokselle tai kauniille esineelle löytyy oma paikka, joskus pienen hakemisen jälkeen.

Kauniita ja kiinnostavia esineitä on Tuulan ja Eskon kodissa kaikkialla. Esko on innokas keräilijä, jonka saaliita ovat niin vaatehuoneen seinän kylttikokoelma kuin monet kodin kalusteet. Hän tekee löytönsä antiikkimessuilta ja kirpputoreilta.

Esimerkiksi olohuoneen moduulihyllykkö, Ristomatti Ratian vuonna 1971 suunnittelema Palaset, on kärsivällisen keräilyn tulosta.

– Palaset-­laatikostoja löytää usein mutta harvemmin sellaisia, joissa on vetimet tallella. Irrallisina ne katoavat helposti, Esko kertoo.

Hyllykön yllä on kokoelma apteekin pieniä peltirasioita, jotka Esko on kehystänyt kiinnostavaksi tauluksi. Toinen samanlainen odottaa kiinnittämistä.

Kodissa on useita Arieto ”Harry” Bertoian suunnittelemia teräsverkkotuoleja ja ruotsalaisen Nils Strinningin suunnittelemia String-­hyllykköjä. Keveinä ja ilmavina ne ovat Tuulan mieleen. Myös Alvar Aallon jakkaroita on erivärisinä ja eri aikakausilta.

Jopa seinä voi olla löytö. Vuosituhannen alussa Esko löysi Fiskarsista antiikkitiiliä ja varastoi ne odottamaan mahdollista tarvetta.

Uuden kodin keittiön ikkunoista näkyy vehreä korttelipiha puineen ja pensaineen sekä viereisen talon tiiliseinä. Siitä Tuula sai idean toistaa punatiiltä keittiön sisäpinnoissa. Niin Esko muurasi antiikkitiiliseinän ruokailuryhmän taustaksi. Hän on työnjälkeensä tyytyväinen, vaikka sauman väri olisi jälkikäteen pohdittuna saanut olla vaaleampi.

Iso tila on kuin tehty yhdessä olemiseen. Se on Eskolle ja Tuulalle kodin mieluisin paikka.

Tuula kattaa pöytään posliiniset kahvikupit ja pikkusuolaista. Esko haluaa vielä esitellä pariskunnan matkamuistoja ja ottaa esiin laatikon täynnä pieniä lasipulloja, joiden kylkeen on kirjattu paikka ja aika. Pulloissa on rantahiekkaa maailman joka kolkalta. Niissä tuoksuu meri, aurinko ja loma.