Ajatus häämekon tekemisestä virkkaamalla oli aluksi hauska vitsi, joka jäi kutkuttamaan takaraivoon sen verran, että päätin selailla ohjeita. Melko pian löytyikin Chi Krnetan Chrysanthemum Lace Dress -ohje, jonka ostin jo heinäkuussa 2016.

Virkkaus on aina ollut itselle luontevin tapa tehdä käsitöitä, joten muut vaihtoehdot eivät tulleet mieleen.

Syksyllä 2016 Tampereen käsityömessuilta tarttui mukaan Jutaka-silkkilanka. Seuraavana keväänä toiseksi langaksi valikoitui valkaistu pellavalanka.

Aloitin ohjeen mukaisesti työn yläosasta, jossa tehtiin etu- ja takaosa erikseen. Yhdessä vaiheessa jouduin purkamaan koko yläosan, sillä vaikka olin tehnyt mallitilkun, ei valittu koko ollutkaan sopiva. Oma lanka ja koukun koko olivat kuitenkin erilaiset kuin ohjeessa. Harmitti valtavasti purkaa, mutta eihän siinä muu auttanut.

Taka- ja etukappaleissa oli kaikissa 34 kerrosta ja helmassa kaiken kaikkiaan noin sata kerrosta. Helmaa ja laahusta riitti, joten hiukan alkoi kyllästyttää samankaltaisten kierrosten tekeminen.

Onneksi ohje oli todella selkeä kaaviokuvineen. Sen puolesta ei missään vaiheessa tehnyt mieli jättää työtä sikseen. Sen sijaan, kun helmassa loppui alkuperäinen silkkilanka eikä vastaavaa löytynyt, alkoi jännittää, kuinka käy. Kokeiltuani toista silkkilankaa ja purettuani sen, päädyin virkkaamaan loput helmasta kaksinkertaisella pellavalangalla. Onneksi eroa ei valmiissa työssä huomaa.

Siskoni Johanna Aakkula ompeli alusmekon mittojeni mukaan ja auttoi virkatun mekon pingotuksessa.

Aloitin virkkaamisen heinäkuussa 2017 ja sain puvun valmiiksi maaliskuussa. Minulla oli pienemmän lapsen päiväunet sekä illat aikaa virkata mekkoa. Alusmekon ompelu ja virkatun mekon viimeistely jatkui vielä viikkoa ennen hääpäiväämme, 25.8.2018.

Mekon virkkaus oli jännittävä matka. On hyvä haastaa itseään kokeilemaan uutta, mutta useimmiten ison työn kohdalla pätee se ainutkertaisuuden sääntö.

Mieheni näki kyllä, kun virkkasin mekkoa. Joskus vilaukselta sovituksiakin, mutta kokonaisuuden vasta hääpäivänä.

Hänen mielestään mekko oli kaunis, taidolla tehty ja sopi luonteelleni.

Lähes jokainen vieras ihasteli ja ihmetteli, olenko oikeasti virkannut mekon itse. Jo kirkossa kuulin jonkun henkäisevän "Vau, onkohan itse tehnyt?" Moneen kertaan sain illan aikana kertoa, kuinka mekko on tehty ja miten kauan työssä meni. Oli ihanaa saada kehuja tekemästään suuresta työstä tutuilta ihmisiltä.

Alussa tykkäysten ja reaktioiden tahti ja määrä yllätti. Yli 5000 tykkääjän suosio oli huikea! Jokainen kommentti ja onnittelu lämmittivät sydäntäni.

Tällä hetkellä ajatuksena on säästää mekko muistona. Saa nähdä, millaista käyttöä sille ajan kanssa keksii. Unelmani olisi, että mekko pääsisi esille jonnekin, missä sitä saisi ihastella useampikin ihminen.

Kärsivällisyyttä työssä tarvitaan sekä sinnikkyyttä, sillä välillä joutuu purkamaan, vaikka olisi kuinka tarkasti tehnyt mallitilkut.

Ohje on niin hyvä ja selkeä, että vähemmälläkin kokemuksella pystyy luomaan kokonaisuuden. Pinta tasoittuu, koska se on venyvä ja mallikerta toistuu niin monta kertaa, että sen oppii nopeasti. Kokeilin mekkoa aina, kun se vain oli mahdollista, joten korjaustoimenpiteisiin olisi voinut ryhtyä heti.

Tällä hetkellä virkkauskoukku on saanut olla rauhassa. Olen keskittynyt ristipistotöihin. Pistelen tällä hetkellä Thea Gouverneurin ristipistotyötä, johon tulee 12 luonnonkukkaa.