”Sopivan reppana” kuusi, karkkibuffa ja isoäidin isän pipariresepti – Suvekan ja poikien joulu on täynnä hauskoja perinteitä

Naantalilaisen talon pihalle on yöllä satanut lunta. Se on hyvä uutinen se, koska nyt tontut voivat hiihtää Etelä-Suomeen. Suveka Kymäläisen pojilleen tekemässä joulukalenterissa on jokaiselle päivälle pieni jouluinen tarina. Se on yksi rakkaista jouluperinteistä. Joulun tarinoista ja tunnelmasta Suvekan ja hänen kahden poikansa kodissa nautitaan koko joulukuu.

Pihan vanhoihin omenapuihin sytytetään iltaisin kynttilälyhdyt. Suveka ei ole halunnut pihalle sähköisiä pihavaloja, vaan hän on kerännyt lyhtyjä jo vuosia kirppareilta. Lyhdyt saavat erikokoisia ja näköisiä, kunhan ne ovat kauniita. Lyhdyissä loistavien kynttilöiden valo näkyy hienosti keittiöön ja ruokahuoneeseen.

Sisäänkäynti on hauskasti talon päädystä. Turkoosiksi maalattu pianojakkara on löytö Parolan asemalta. Suveka on halunnut säilyttää talon alkuperäiset lakatut koivuvaneriovet. Eteisessä on edelleen alkuperäinen lautalattia.

Eteisen seinät on tapetoitu William Morrisin Lilac-tapetilla. Suveka pitää Morrisin luontoaiheista. Eteisen naulakko on siivottu joulukuntoon. Arjessa naulakossa onkin ruuhkaa.

”Joulu tulee meille ensimmäisenä adventtina. Kuun vaihteessa vaihdan lattioille joulumatot, laitan olohuoneen sohvaan pyöreät punaiset joulutyynyt, haen kuusen metsästä ja koristelen sen.

Olen kuusen kanssa tarkka. Olen jo parina vuotena hakenut sen Rymättylästä. Kävelen metsässä ja haen sopivan hoikkaa ja pientä kuusta. En halua kasvatettua muotovaliota, vaan etsin sopivasti reppanan oloista kuusta, jonka oksat ovat erimittaisia. Kuusessa pitää olla luonnetta. Kun sopiva puu löytyy, metsänomistaja sahaa sen minulle. Kotona puu koristellaan perityillä ja muilla rakkailla koristeilla. Kuusi saa olla paikallaan tammikuun ensimmäiseen päivään asti, jonka jälkeen se jatkaa elämäänsä ötökkähotellina pihalle tekemässäni risuaidassa.

Ruokahuoneen nurkassa on perinteinen kuusen paikka. Rymättylästä haettu lähikuusi on saanut jo muutaman koristeen. Seinässä on Suvekan savimaalikokeiluja. Kokeilujen tuloksena Suveka sai lopulta kehitettyä oman Savella-maalireseptin.

Suvekan koti on 1950-luvulla rakennetussa paritalossa aivan Naantalin vanhan kaupungin kupeessa. Kiireisen savirakentajan arki vaihtuu marraskuun lopussa kiireettömään joulun odotukseen. Suvekalle joulu on aina lasten juhla ja mahdollisuus palata omiin hyviin joulumuistoihin.

Talonpoikaiset puutuolit Suveka on saanut lapsuudenkodistaan. Suveka arvostaa kokopuisia vanhoja huonekaluja, joita voi korjata. Koko kodin kalustus on hankittu pääasiassa käytettynä.

Olen sataprosenttisesti jouluihminen. Olen perinyt innostuksen jouluun äidiltäni ja isoäidiltäni. Meillä on aina leivottu paljon jouluksi. Minulla on tallella reseptivihko, jonka täyttämisen aloitin 14-vuotiaana. Sen ensimmäisellä sivulla on piparkakkuohje. Teen pipareita isoäidin isältä perityllä reseptillä. Hän oli kondiittori, jolla oli leipomo Turussa. Piparit maustetaan siirapilla, inkiväärillä, neilikalla, kanelilla ja pomeranssinkuorella. Teen taikinaa kerralla enemmän ja pakastan taikinapötköjä odottamaan inspiraatiota.

Suveka ei halunnut kotiinsa levyrunkoisia kaappeja vaan rehtiä terästä. Metoksen keittiön teräspintoja pehmentävät saviseinät ja lämmin puu. Välitilaan Suveka on tehnyt stukkopinnan, jota voi pyyhkiä. Pinnassa on suojaava vaha pellavaöljystä ja mehiläisvahasta.

Keittiön avohyllyyn on nostettu esille Suvekan Heidi-äidin aikoinaan Turun linnasta hankkima keraaminen linnan pienoismalli. Linnan sisään voi sujauttaa tuikun palamaan. Sinivalkoisen Royal Copenhagenin valmistaman Musselmalet-astiaston juuret ovat 1770-luvun Tanskassa. Kaksi teekuppia Suveka sai lahjaksi ystävältä.

Ristikkoselkäisellä Bellman-tuolilla talon touhuja seuraa sininen joulutonttu.

Toinen leivontaperinne meillä on Lucian-päivän lussekatter-sahramipullat. Olen aina ollut Ruotsi-fani. Minulla on reseptikirjassani tallessa teininä piirtämäni ohje siitä, miten pullat letitetään oikein.

Joulukuun ensimmäiset 23 päivää ovat valmistautumista juhlaan. Vaikka aloitan koristelun jo kuun alussa, joulua tulee joka päivä hiukan lisää. Aattona lahjat jaetaan heti aamulla. Paketit odottavat meitä kuusen alla.

Suveka pitää sisustuksessa lämpimistä väreistä. Punaisen Bukowskisilta huudetun sohvan taustaksi Suveka on rapannut viininpunaisen saviseinän. Valkoinen amaryllis kuuluu jouluun. Maalaus on Hilkka Alatalon.

Olohuoneen vanha uusrenessanssikaappi on maalattu vispipuuronpunaiseksi. Väri sopii hienosti yhteen savi- rapattujen seinien kanssa. Kaappi on saatu. Suveka koristelee kotia havuilla, joita on ripoteltu sinne tänne.

Olohuoneen seinien sävy on suoraan luonnosta. Sitä ei ole värjätty, vaan kaunis punainen väri on maapigmenttiä, joka on maalattu Savellan Vanha roosa -sävyllä. Suveka ei pidä valkoisista seinistä vaan haluaa ympärilleen lämpimiä sävyjä. Itämaisen maton sininen on poikkeus Suvekan lämpimään palettiin.

Olohuoneen nurkassa on Suvekan isoisoisälle aikoinaan kuulunut klaffiovinen kaappi. Vain 30 senttiä syvä kaappi on tehty konttoriin baarikaapiksi. Oven tiffanytyö on aina kuulunut kuulunut kaappiin. Tammikaapilla on ikää jo yli 100 vuotta.

Siro nojatuoli ja kaunis lipasto on saatu Viveka-siskolta. Taulu on ollut jo Suvekan kehdon yllä.

Jouluaatto on erityinen päivä. Saamme olla kolmistaan kotona ja nauttia täydellisestä rauhasta. Olen jo useana vuotena pyrkinyt hiljentämään työtahtiani joulukuussa, jotta voin nauttia joulun odotuksesta. Entisessä työssäni kaupanalalla Helsingissä joulunaika oli kiireistä. Tuosta ajasta meille jäi perinne, että aattona pojat saavat toivoa, mitä meillä syödään. Meillä on aattona syöty sushia, pizzaa ja hampurilaista.

Naantaliin muutettuamme olemme käyneet syömässä aattoiltana jouluruokia myös siskoni Vivekan luona. Toinen erityinen perinne on aaton karkkibuffetti. Meillä on monta kulhoa karkkeja, joita saa syödä niin paljon kuin haluaa. Minun tehtäväni on täydentää kulhoja päivän mittaan. Jouluna ei pihistellä.”

Suveka pitää luonnonmateriaaleista tekstiileissä. Tarkan materiaalituntemuksensa hän on perinut äidiltään, joka on tekstiilitaiteilija. Remontissa Suveka avasi huoneen päätyyn isot ikkunat, jotka tuovat kaivattua päivänvaloa pieneen makuuhuoneeseen. Yläaulassa ikkunan takana on pieni työpöytä ja paljon taidetta seinillä.

Soma pöytälamppu on kotimaista designia 1950–60-luvulta. Suveka löysi valaisimen helsinkiläiseltä kirpparilta. Jouluaattona kotona hengaillaan koko päivä pyjamissa, sillä silloin ei ole kiire mihinkään.