”Olin jo lapsena luova. En ollut kovin hyvä koulussa, mutta käsityön ja kuvaamataidon tunneilla sain loistaa. Olen aina pitänyt räiskyvistä ja leikkisistä väreistä ja kuoseista, joilla olen ilmaissut itseäni niin pukeutumisessa kuin sisustamisessa. En silti koskaan osannut haaveilla, että voisin tehdä luovuudesta ammatin, saati että alkaisin käsityöläiseksi.

Jalkinealalle päädyin hetken mielijohteesta. Vuonna 2015 mietin, mitä tekisin isona, ja etsin paniikinomaisesti opiskelupaikkaa. Huomasin, että kotipaikkani Porin lähellä Kankaanpäässä voi opiskella suutariksi. En tiennyt mitään kenkien valmistuksesta ja korjauksesta, mutta päätin hakea ja sain opiskelupaikan.

Ihastuin alaan heti. Kengissä minua kiehtoo niiden arkisuus. Käytämme kenkiä joka päivä, mutta harva tietää, miten ne syntyvät. Ala on Suomessa pieni. Jalkineteollisuutta, ja etenkin käsityömäistä jalkinevalmistusta on vähän. Olen ylpeä siitä, että olen oppinut harvinaisen taidon ja kehittänyt oman tapani työskennellä.

Jo suutarikoulussa tiesin löytäneeni oman juttuni, mutta koulun perinteiset materiaalit ja valmistustavat eivät puhutelleet minua. Löysin isomummoni asunnosta värikkäitä vintagekankaita ja päätin kokeilla jalkineen valmistusta vanhoista verhoista. Koulussa moni oli sitä mieltä, ettei kangaskenkä ole kenkä laisinkaan. Idea tuntui kuitenkin heti omalta ja halusin pitää siitä kiinni.

Aloin valmistaa kenkiä kierrätys- ja vintagekankaista. Kankaalla on paljon hyviä puolia verrattuna nahkaan. Kangasta on helpompi työstää, ja kankaissa on paljon erilaisia väri- ja kuosivaihtoehtoja. Kuosien sovittaminen kengän muotoihin on kiinnostavaa.

Kun olin valmistunut suutariksi jatkoin opintoja Hämeenlinnassa jalkinemuotoilun koulutuslinjalla, josta valmistuin vuonna 2020. Yritysidea oli syntynyt jo opintojen alussa. Palasin kotipaikkakunnalleni Poriin ja perustin yrityksen Nellinoora Shoes. Se oli askel tuntemattomaan, sillä en tiennyt mitään yrittämisestä. Epäilin, olisiko minusta yrittäjäksi, mutta olen huomannut, että rennosta ja huolettomasta työtavastani on ollut enemmän hyötyä kuin haittaa.

Minulla on ollut myös onnea, että hommat lähtivät nopeasti lentoon. Pidin Porin kansalaisopistossa pari kenkäkurssia, joiden suosio yllätti. Kurssit täyttyivät nopeasti, kun ihmiset halusivat valmistaa itselleen hienoja kenkiä. Pian minua pyydettiin pitämään kursseja myös muihin kaupunkeihin. Nyt takana on jo 60 kurssia. Ne ovat poikineet myös mielenkiintoisia yhteistyöjuttuja. Kenkiäni on ollut esillä näytöksissä, messuilla ja tv-ohjelmissa.

Työni koostuu monista osa-alueista: suunnittelusta, tuotteiden valmistuksesta, markkinoinnista, valokuvaamisesta sekä yrityksen pyörittämisestä. Pidän siitä, että työ on monipuolista, luovaa ja vaihtelevaa. Saan käyttää erilaisia materiaaleja, työkaluja ja koneita sekä kehitellä uusia tapoja työskennellä.

Suunnittelutyö lähtee ideasta, piirtämisestä ja kaavoittamisesta. Inspiraatiota saan kaikesta, mitä näen ympärilläni, etenkin energisestä kaupunkikulttuurista. Parasta työssäni on nähdä viimeistelty tuote, joka on kulkenut polun ajatuksesta valmiiksi tuotteeksi.

Teen paljon prototyyppejä, joiden avulla muokkaan ja kehitän mallia. Se on työlästä mutta palkitsevaa. Matkalle on mahtunut paljon virheitä, mutta mielestäni ne ovat välttämättömiä, jotta työssä voi kasvaa ja kehittyä.

Yhden kenkäparin valmistukseen menee tunteja. Teen useaa paria yhtä aikaa, sillä valmistusprosessissa on paljon vaiheita, joita kannattaa tehdä sarjatyönä.

Mallistooni kuuluu muutama erilainen kenkämalli. Tarkoitukseni ei ole luoda jatkuvasti uusia malleja, vaan haluan viilata kengät mahdollisimman täydellisiksi. Vaihtelemalla kankaita ja kuoseja voin aina uudistaa niiden tyyliä.

Tavoitteeni on kehittää osaamistani niin, että kengät ovat kokonaan omaa tekoani. Olen opiskellut myös kuosisuunnittelua ja suunnitellut omia kuoseja, joista on tarkoitus teettää kankaita. Kierrätys- ja vintagekankaiden käyttö oli kiva idea, mutta niiden laadusta ja kestävyydestä on vaikea mennä takuuseen. Haluan käyttää kankaita, jotka varmasti kestävät. Laadun ja kestävyyden lisäksi kenkien pitää mielestäni olla mukavat ja ergonomiset. Olen kehittänyt omia lestejä, jotta kengät istuvat paremmin erilaisiin jalkoihin.

Tulevaisuudessa haluan kulkea entistä vahvemmin omaa polkuani ja tehdä asiat omalla tavallani. Toivon, että saan tehdä kenkiä, joissa on itse suunnittelemiani kuoseja ja lestejä. Toivon myös, että voisin työllistää muita ja tehdä kenkiä yhdessä toisten kanssa. Suutari ei pysy lestissään. Se on käteeni tatuoitu voimalauseeni, joka kuvaa myös tapaani tehdä työtä. Haluan nostaa suomalaisen työn arvoa sekä erottua rohkeilla ja uniikeilla tuotteilla.”