Kotivinkki

Kasvava koti ei jää pieneksi! 11 lapsen isä Jaakko on laajentanut omakotitaloa sitä mukaa, kun lapsia on syntynyt lisää

Kasvava koti ei jää pieneksi! 11 lapsen isä Jaakko on laajentanut omakotitaloa sitä mukaa, kun lapsia on syntynyt lisää
Jaakko ja Satu Bergin omakotitalo nousi Vihtiin 2000-luvun alussa. Sittemmin sataneliöisen talon tilat ovat tuplaantuneet ja lapsiluku noussut yhteentoista. Koti on suunniteltu oivaltavasti suurperheen tarpeisiin.

Sählypallo vierii vinhaa vauhtia puisella terassilla ja saa vähän väliä mailoista mojovia osumia. Vihtiläisen Bergin perheen pojat ovat kotitalonsa terassilla lempipuuhassaan sählynpeluussa. Pelaajien määrä vaihtelee muutamasta kahdeksaan.

Keittiössä Ella, 17, leipoo kakkua pikkuveljensä Eelin, 15, rippijuhliin. Pikkutytöt Iisa, 5 ja Oona, 3 pyörivät Satu-äidin, 45 ja Jaakko-isän, 44, jaloissa. Lapsia vihtiläisen Bergin lestadiolaisperheessä on kaikkiaan 11: kahdeksan poikaa ja kolme tyttöä.

– Meno on välillä kovaa. Tällä porukalla paikat kuluvat. Esimerkiksi keittiö hajosi 15 vuoden käytön jälkeen käsiin, lattiakin oli kulunut puhki. Nyt tupa on laitettu uusiksi, Jaakko sanoo ja pyörittelee päätään.

Jaakko ja Satu ovat tyytyväisiä itse suunnittelemaansa ja pitkälti itse rakentamaansa kotiin. Metsän keskellä on tilaa hengittää. Perheen kuopuksella Oonalla on isosiskon kanssa pihalla oma leikkimökki – sekin isän tekemä.
Pojat vastaavat saunan klapihuollosta. Tällä kertaa asialla ovat Noel ja Amos.

Kymmenen litran kattila on usein käytössä tässä huushollissa. Siinä valmistuu keitto koko porukalle. Keitinperunat mahtuvat viiden litran kattilaan.

Ruokapöytä on sen verran suuri, että sen ympärille mahtuu koko perhe. Siinä pelataan lähes joka päivä myös pingistä.

Kahdesti viikossa Bergit käyvät tekemässä kottikärryllisen suuruiset ruokaostokset automarketissa. Lisäksi yleensä täytyy käydä vielä pari kertaa hakemassa pienempiä täydennyksiä.

Kotona ruoat sujahtavat keittiön suureen jääkaappiin ja kahteen sivummalla sijaitsevaan arkkupakastimeen. Kodinhoitohuoneen kakkosjääkaappi pannaan päälle vain juhlien edellä, jotta kaikki tarjottavat saadaan kylmään.

– Ruokaan menee tavallisesti reilu tonni kuussa, Satu laskeskelee.

Sadun ja Jaakon omakotitalo nousi jylhiin maisemiin korkean mäen rinteeseen 2000-luvun alussa. Rakennusarkkitehtina työskentelevä Jaakko suunnitteli talon, ja pariskunta teki itse paljon töitä rakennuksilla. Perheen kolmas lapsi syntyi kesken urakan.

– Olimme juuri tekemässä kattoa, kun Ella ilmoitti tulostaan, Jaakko kertoo.

Syksyllä 2002 Bergit pääsivät muuttamaan vielä keskeneräiseen 102 neliön omakotitaloon metsän keskelle. Vuokralla ollut rivitalokolmio oli käynyt ahtaaksi.

Alusta lähtien Bergeille oli selvää, että 102 neliötä ei heidän kasvavalle perheelleen riitä. Jaakko piirsikin talon niin, että siihen olisi mahdollista rakentaa myöhemmin laajennusosia.

Bergien perheeseen kuuluu 13 jäsentä. Takana vasemmalla Ossi, Eeli, äiti Satu, isä Jaakko, isän edessä Ella ja vieressä oikealla Atte. Alarivissä vasemmalla Noel, Aatu, Luka, Iisa, Oona, Jooa ja Amos.
Urheilusta ja liikunnasta pitävät Bergeillä kaikki. Voimiaan koettelee Noel.
Laajennukset tekivät tästä talosta vähän vahingossa toimivamman kuin ensin ajattelimmekaan.

Sittemmin kaksi lisäsiipeä ovat enemmän kuin tuplanneet talon neliömäärän. Alun perin sataneliöisessä omakotitalossa on nykyään 230 neliötä.

Nyt kaikilla on jonkinlainen makuusoppi. Esikoinen Atte, 21, on jo muuttanut omilleen. Ossilla, 19 ja Ellalla on omat huoneet.

Keskipojat, kuten Bergit keskimmäisiä lapsiaan nimittävät, nukkuvat kerrossängyissä kahden hengen minihuoneissa. Eelin 15, Aatun 13, Lukan 12, Noelin 10, Jooan 8, ja Amoksen 6, huoneet on mitoitettu kerrossänkyjen mukaan.

Kuopus Oona uinuu äidin ja isän sängyn vieressä, ja toiseksi nuorin Iisa muutaman metrin päässä vanhemmista seinäkkeen takana.

– Laajennukset tekivät tästä talosta vähän vahingossa toimivamman kuin ensin ajattelimmekaan, Satu sanoo.

Eteisessäkin Jaakko on käyttänyt luovuuttaan ja rakentanut päiväkodeista tutut naulakot lokeroineen lasten vaatteille. Muuten olisi mahdotonta löytää aamulla kaikkien lasten hanskat, housut ja pipot.

Ellalla on oma huone. Se on Bergien kotona harvinaista.
Perheen kuusi keskimmäistä poikaa nukkuvat pareittain pienissä huoneissa.

Erityisen toimiva ratkaisu on Bergien mielestä vanhempien makuuhuoneesta kevyellä seinäkkeellä erotettu pienimpien lasten nukkumatila.

– Tämän voisi vaikka patentoida. Lapsen tie kulkee nyt äidin kainalosta sängyn viereen omaan sänkyyn nukkumaan. Sitten seinäkkeen taakse, sieltä kahden hengen yhteishuoneeseen, omaan huoneeseen ja lopulta ovesta ulos, Jaakko kertoo nauraen.

Toinen hyväksi osoittautunut päätös oli pihasaunan rakentaminen.

Päätalolta johtaa laudoista nikkaroitu kulkuväylä hieman alempana rinteessä nököttävälle saunalle.

Menen saunatupaan aina yövuoron jälkeen nukkumaan. Lapset tietävät, että silloin ei saa mennä äitiä häiritsemään.

Puilla lämpiävässä perinteisessä saunassa ei ole erillistä kylpyhuonetta eikä lainkaan suihkua. Lämmin vesi saadaan vesipadasta. Suurille lauteille mahtuu kerrallaan kymmenen pientä pyllyä. Aikuisten isompia takamuksia hieman vähemmän.

Bergien onkin pakko saunoa vuoroissa vaihtelevilla kokoonpanoilla. Ella käy monesti yksin tai äidin kanssa saunomassa. Keskipojat ja pikkuiset kylpevät vanhempien kanssa. Isot pojat kavereineen löylyttelevät viimeiseksi. Joskus saunominen kestää kuusikin tuntia.

Kiuas kuumenee yleensä pari kertaa viikossa.

– Pihasauna tuo mökkifiilistä. Jos haluan rentoutua kotona, menen saunaan. Saunon yksin kaikkien muiden jälkeen, Jaakko kertoo.

Lastenhoitajana kolmivuorotyötä tekevälle Sadulle saunatupa on välttämätön lepopaikka.

– Menen saunatupaan aina yövuoron jälkeen nukkumaan. Lapset tietävät hyvin, että silloin sinne ei saa mennä äitiä häiritsemään, Satu sanoo.

Tuvassa tosin on yleensä hiljaista, sillä talon paksut seinät eristävät meteliä tehokkaasti. Pojat saavat melskata huoneissaan.

Jos kodissa on mainioita ideoita ja toteutuksia, niin on myös muutama asia, jotka voisivat olla toisin.

– Vessoja on aivan liian vähän. Kaksi vessaa ei riitä 13 hengelle. Jonoa kertyy, Satu sanoo.

Samoin keittiöstä ja olohuoneesta muodostuvan oleskelutilan pitäisi olla nykyistä suurempi.

– Jaakko halusi silloin aikoinaan säästää kaikesta, joten tuvastakin tuli pieni, Satu huomauttaa.

Kolmas ongelma on säilytystilan riittämättömyys. 20 neliön lämmin varasto täyttyisi hetkessä poikien jääkiekkovarusteista ja muusta tarpeellisesta tavarasta.

– Ei ole ongelmaa, mitä sinne laittaisi, vaikka jatkuvasti viemmekin kampetta kaatopaikalle ja kierrätykseen, Jaakko kertoo.

Aten tyttöystävä Janette on Bergeillä tuttu vieras. Iisa on päässyt Janeten syliin. Ella seuraa vieressä.
Aatu pelaa pingistä keittiön ruokapöydän päällä. Jos joku haluaa syödä pelien aikaan, ateriointi on hoidettava sivummalla.

Se suurperheen vanhempi, joka ehtii ensimmäisenä töistä kotiin, on odotettu tulija. Jo ovella on vastassa lauma lapsia, joilla on kaikilla asiaa samaan aikaan. Yksi haluaa välittömästi apua läksyjen teossa. Toinen tarvitsee nimen paperiin heti. Kolmas pyytää laittamaan eväät koulun retkelle…

– Räjähdän, jos en ole töistä kotiin ajaessani kerännyt voimia ja valmistautunut ottamaan sitä hyökyä vastaan, Satu sanoo.

Toinen kotiintulija saa vastaansa iloisesti halaamaan juoksevat pikkutytöt.

”Toisessa työpäivässä” riittää puuhaa molemmille aikuisille: siivousta, ruoanlaittoa ja lasten auttamista koulutöissä.

Bergeillä ei ole varsinaista työnjakoa, vaan kaikki tekevät vähän kaikkea. Ainoastaan pyykkäys on jäänyt kokonaan äidin huoleksi, sillä kukaan muu ei tunnistaisi, mikä vaate kenellekin kuuluu.

Tämä koti on meille sopivaksi tehty ja omin käsin rakennettu.

Kodinhoitohuoneessa jokaiselle on oma vaatelaatikko, jotta puhdasta pyykkiä ei tarvitse kiikuttaa ympäri kotia jokaisen omaan soppeen.

Mutta entä jos työpäivän jälkeen haluaa hetken omaa rauhaa? Mistä sitä löytää tämän väenpaljouden keskeltä?

– Ei mistään. On pakko lähteä ulos lenkille, Satu huoahtaa.

Tai joskus siellä saunassa saa olla rauhassa, Jaakko lisää.

Satu ja Jaakko istuvat saunatuvassa ja katsovat suuresta ikkunasta avautuvaa metsämaisemaa. Etualalla korkeuksiin kurottelee muinaissuomalaisten pyhä puu, pihlaja.

Näkymä tuo Bergeille mieleen kirkon alttaritaulun.

– Tämä koti on meille hirveän tärkeä ja rakas. Tämä on meille sopivaksi tehty ja omin käsin rakennettu, Jaakko sanoo.

Ajatus muuttamisesta tuntuu Bergeistä mahdottomalta.

– Pitäisi aloittaa kaikki kodin eteen tehty työ alusta. Silti ajattelen, että koti on kuitenkin muuta kuin seinät. Se on ihmiset, meidän perhe, Jaakko sanoo.

Jääkaapin ovessa on kaikille tilaa.
Julkaistu: 3.4.2020
7 kommenttia