Suomenlampaan villalla on menossa huima nousubuumi: "Tuntui käsittämättömältä, että hyvä materiaali meni jätteeksi"

Kun suomenlampaita kerittiin 2000-luvun alussa, kuskasivat lampurit arviolta 50–70 prosenttia saaduista villoista jätteenpolttolaitokselle sen sijaan, että he olisivat lähettäneet ne kehräämölle jatkojalostettavaksi. Suomenlampaan villa olisi sinällään ollut raaka-aineena maailman huippuluokkaa, mutta villasta maksettu 1,5–2 euron kilohinta oli niin alhainen, ettei lampureiden kannattanut ottaa sitä talteen.

– Villoista saadut rahat menivät keritsemismaksuihin ja rahteihin. Ehkä juuri ja juuri keittolounaan sai niiden päälle, kuvailee tilannetta Suomen Lammasyhdistyksen puheenjohtaja Janne Jokela.

Villan laajamittainen tuhoaminen herätti – ansaitusti – kritiikkiä ja julkista keskustelua. Samalla se herätti joukon suomalaismuotoilijoita miettimään, miten laadukkaasta, lähellä tuotetusta materiaalista voisi tehdä tuotteita. 2010- ja 2020-luvulla on syntynyt uusia, designiin panostavia sisustus- ja vaatetusbrändejä, kuten esimerkiksi Myssyfarmi, Ekta Helsinki ja Bonden, jotka ovat hyödyntäneet tuotteissaan kotimaista villaa.

Nyt mukaan on tullut myös muita tekijöitä. Samalla on otettu askelia kohti entistä laajempaa teollista tuotantoa. Pellavatekstiilien valmistajana tunnettu Lapuan kankurit rakensi vuonna 2022 Lapualle oman villakehräämön ja viimeistelylaitoksen. Teollinen villatuotanto käynnistyy siellä tämän vuoden aikana.

Suomenlampaan villalla onkin menossa nousubuumi, ja lampureiden tilanne näyttää nyt huomattavasti valoisammalta kuin aiemmin.

– Villasta maksetaan nyt vähintään tuplasti se, mitä aiemmin, joten nyt sitä kannattaa jopa ottaa talteen.

Jätteeksi menee aiempaa pienempi osa, mutta vielä on petrattavaa, sanoo Janne Jokela.

Kati Hienosen Bondenin showroomilla on hillityn harmoninen tunnelma. Seinillä oleville telineille on aseteltu suomenlampaan villasta kudottuja vohvelikankaisia peittoja ja tyynyjä. Sävyt ovat väriasteikon pehmeämmästä päästä: on villalle luontaisia valkoisen ja harmaan sävyjä, osa taas on värjätty heleämmäksi kasviväreillä.

Käteen villatuotteet tuntuvat miellyttävän pehmeiltä – ja aavistuksen öljyisiltä.

– Lankaan on jätetty pesuvaiheessa villan luontaista rasvaa, lanoliinia, jolloin se on likaa ja kosteutta hylkivää. Suurilla pesulaitoksilla lanoliini poistetaan kokonaan ja myydään kovaan hintaan kosmetiikka­teollisuudelle, kertoo Hienonen.

Kati Hienonen on yksi ensimmäisistä muotoilijoista, joka kiinnostui 2010-luvulla suomenlampaan villasta ja ryhtyi kehittämään materiaalista sisustustekstiilejä. Mutta miksi juuri siitä?

– Kuituna suomenlampaan villa on hieno, monikäyttöinen ja ekologinen. Jälkikäsittelystä riippuen siitä voidaan valmistaa neuleita, mutta se soveltuu myös ihoa lähellä oleviin sisustustuotteisiin kuten torkkupeittoihin ja tyynyihin. Lisäksi sitä voidaan huovuttaa helposti. Siitä voidaan tehdä niin ohutta kuin paksua kudetta. Harvalla villalaadulla on näin laajat käyttömahdollisuudet. Tuntui käsittämättömältä, että hyvä materiaali meni jätteeksi, sanoo Hienonen.

Mutta pelkillä hyvillä materiaaliominaisuuksilla ei Hienosen mukaan vielä yksin pärjätä. Rinnalleen suomenlampaiden villa tarvitsi muotoiluosaamista. Mallistoa varten hän kehitti yhteistyössä Suomen suurimman kehräämön, Pirtin kehräämön, kanssa ohuen, teolliseen sarjatuotantoon sopivan villalankalaadun.

– Saimme kehitettyä laadut, joissa on sama hienostunut tuntuma kuin merinovillassa, Hienonen kertoo.

Lampaita kasvatetaan Suomessa vuosittain noin 130 000, mikä on globaalissa mittakaavassa suhteellisen pieni määrä. Esimerkiksi 4,4 miljoonan asukkaan Uudessa-Seelannissa, joka on maailman johtavia lammasmaita, laiduntaa yli 32 miljoonaa lammasta.

Päätuote lampaidenkasvatuksessa on niiden liha, villat ja vuodat ovat vain sivuvirtaa. Lampaat keritään Suomessa kerran tai pari kertaa vuodessa, ja villaa yhdestä lampaasta saa noin 1,5–2 kiloa. Kun suurin osa noin 800:sta ammattimaisesta lammastilasta on alle sadan lampaan tiloja, villaa ei kerry keritsemiskerralla kovin suuria määriä. Yksin sen varaan ei lampaidenhoitoa voi rakentaa.

Lampaanvillan hyödyntämistä on Suomessa haitannut se, että villan keräystä ei ole juurikaan organisoitu ja että Suomesta puuttuvat esikäsittelyyn tarvittavat pesulat. Villat joudutaan lähettämään Englantiin pestäväksi ennen kuin ne voidaan kehrätä.

Kehräämöjä on Suomessa jäljellä vain kymmenkunta, kun muutama vuosikymmen sitten niitä oli yli sata. Jotta suomenlampaan villan tuotannosta tulisi pysyvämpää, villaketjun kaikki lenkit pitäisi saada kuntoon.

Villan käsittelyprosessin sujuvoittamiseen ja kotimaistamiseen ovat tarttuneet Lapuan kankureiden omistajat Jaana ja Esko Hjelt. Viime vuonna he investoivat noin kolme miljoonaa euroa villan tuotantoon. Investoinnin tavoitteena on myös suomenlampaan villan hyödyntäminen.

– Kun korona jylläsi maailmanlaajuisesti, kalentereistamme pyyhkiytyivät pois messut ja kokoukset. Päätimme käyttää hiljaisen ajan hyödyksemme ja lähdimme toteuttamaan pitkäaikaista haavettamme, suomenlampaan villatuotteiden kutomista, Jaana Hjelt kertoo.

Ajatus nytkähti vielä enemmän eteenpäin, kun Hjeltit kuulivat, että toimintansa lopettaneen Suupohjan kehruutehtaan koneet olivat myynnissä. Niillä yritys voisi kehrätä itse langan teollista prosessiaan varten.

Kehruukoneet on nyt siirretty ja koottu Lapualle uuteen, niitä varten rakennettuun teollisuushalliin. Suurin panostus on viereen rakennettu uusi, moderni villatekstiilien viimeistelylaitos ja sen laitteet. Niiden myötä Suomeen palautuu viimeistelytekniikka, jota täällä ei ole ollut enää vuosiin.

Varastoon on ostettu jo valmiiksi kymmeniätuhansia kiloja villaa tulevaa tuotantoa varten.

– Ihan aikataulussa emme ole, sillä korona ja Ukrainan sota ovat sotkeneet kutomokoneiden uusien viimeistelykoneiden toimituksia, mutta sarjatuotanto käynnistyy tämän vuoden aikana, Jaana Hjelt uskoo.

Lapualla on jo kudottu ja viimeistelty ensimmäisiä pilottituotteita lähialueen suomenlampaan villasta, ja koe-erät ovat myynnissä yrityksen omissa myymälöissä.

Tuotesuunnittelussa yritys on tehnyt yhteistyötä Aalto-yliopiston muotoilijaopiskelijoiden kanssa, joten luvassa on raikasta, uutta kotimaista villadesignia.

Uusista villatuotteista kertoessaan Jaana Hjelt tuntuu suorastaan pursuavan intoa, sillä se on avannut yritykselle aivan uusia mahdollisuuksia.

– Tämä on ollut haastavaa mutta samalla valtavan innostavaa. Hallitsemme nyt koko tuotantoketjun aina lammastilalta langan kehruuseen ja valmiiseen tuotteeseen saakka. Tuotesuunnittelulle tämä antaa ihan uudenlaisia mahdollisuuksia.

Suomenlampaan villa on selvästi jo nousukiidossa, mutta entä sitten muut Suomessa kasvatettavat lammasrodut? Suomenlampaiden lisäksi meillä kasvatetaan lihaksikkaita tuontirotuja kuten texeliä, oxford downia ja suffolkia.

Niiden karhea ja lyhytkuituinen villa ei sovellu suomenlampaan villan tapaan käsitöihin, neuleisiin tai torkkupeittoihiun. Niinpä niistä saatava villa päätyy yli 70-prosenttisesti jätteeksi. Tätä ongelmaa on lähtenyt ratkomaan yhteiskunnallisista projekteistaan tunnettu Tikau.

– Halusimme keskittyä villaan, joka tuhottaisiin todennäköisimmin. Jokaiselle villalaadulle löytyy kyllä käyttötarkoitus. Kova ja karhea texel-villa sopii esimerkiksi erinomaisesti kodin sisustustekstiileihin kuten mattoihin, sanoo Tikaun toimitusjohtaja Taina Snellman-Langenskiöld.

Texel-villasta Tikau on kehittänyt parin viime vuoden aikana omaa mattomallistoa. Sen tuotanto käynnistyy Karjaan tuotantotiloissa, missä rivi pesukoneita pyörittelee ja pesee lähiseudun lampureilta ostettua villaa. Pesun jälkeen materiaalista muokataan paksua kudetta, josta kudotaan omilla vanhoilla kutomokoneilla skandinaavisen yksinkertaisia villamattoja.

– Villamattojen tuotantoon vieminen on ollut pitkä projekti, ja vieläkin meillä on hiottavaa. Villan taitotieto on päässyt jo osin katoamaan Suomesta, joten kaikki asiat on pitänyt testata ja opetella kantapään kautta, sanoo Snellman-Langenskiöld.

Mattojen lisäksi texel-villa sopii hyödynnettäväksi muissakin tarkoituksissa. Esimerkiksi Porin villa ja peite käyttää sitä patjojensa ja peitteidensä täytteenä. Lisäksi siitä on kehitelty pellettejä puutarhan maaperän parantamiseen ja eristeitä rakentamiseen.

Mutta uusillekin villainnovaatioille olisi vielä kysyntää, sillä villan päätyminen jätteeksi on globaali ongelma. Monessa maassa sitä päätyy tuotantoon Suomeakin pienempi osa.

– Sen sijaan, että kehitämme uusia kuituja ja teknologioita, meidän pitäisi keskittyä siihen, että ottaisimme talteen kuidut, joita jo nyt tuotetaan. Villa on ominaisuuksiltaan ylivoimainen kuitu, Taina Snellman-Langenskiöld huomauttaa.