Keskiviikkoaamuna sataa räntää. Kaksi- ja puolivuotias Gustaf on matkalla päiväkotiin. Kymmenen metriä ennen ulko-ovea askeleiden tahti tihentyy. Edessä on kiva päivä parhaiden kavereiden kanssa, eikä Gustaf millään jaksaisi odottaa sen alkamista. Muiden päiväkotiryhmäläisten leikin äänet kantautuvat kadulle asti.

Gustafin häntä alkaa vispata vimmatusti. Gustaf on karkeakarvainen mäyräkoira, joka käy aina keskiviikkoisin Tassumafia-nimisessä koirien päiväkodissa Helsingin Ruoholahdessa. Siellä Gustaf pääsee leikkimään muiden koirien kanssa ja saa erilaisia virikkeitä kuin kotona.

Tassumafia on vähän kuin HopLop koirille, sanoo Gustafin omistaja Laura Heikkurinen. Päiväkodissa vietetyn ajan jälkeen eläin on positiivisella tavalla väsynyt, eikä työpäivän jälkeen tarvitse ruveta keksimään lemmikille aktiviteetteja.

– Hienointa on, että Gustaf on saanut täältä koirakavereita. Kun kotona sanomme, että nyt lähdetään Tassumafiaan, Gustaf innostuu.

Nyt Gustaf ja kaverit juoksevat ympäri Tassumafian hoitotilaa, riepottelevat ympäriinsä pehmolelua ja käyvät välillä silitettävinä. Meininki on vauhdikasta, koirien hännät heiluvat ja hoitajat tarkkailevat tilannetta vierestä.

Pian on päivittäisen ulkoilun aika. Koirien päiväkoti toimii vähän kuin, no, perinteinen lasten päiväkoti. Hoidettavat tuodaan aamulla ja haetaan töiden jälkeen.

Gustaf pärjäisi kotonakin, mutta Heikkurisen mielestä on mukavaa, että Gustaf pääsee leikkimään toisten koirien kanssa. Päiväkodissa käyminen on vähän kuin koiran harrastus. Yhden päivän hoito maksaa 40 euroa, mutta vaki asiakkaille on tarjolla edullisempia sarjakortteja.

Heikkurinen seuraa Gustafin kuulumisia Tassumafian Instagram-tililtä. Työntekijät päivittävät sinne kuvia ja videoita koirien puuhista monta kertaa päivässä.

Viime vuosina pääkaupunkiseudulle on avattu useita koirapäiväkoteja. Niihin tiivistyy koirien roolissa tapahtunut muutos. Lemmikit on ennenkin mielletty osaksi perhettä, mutta nykyään monen koiranomistajan elämä pyörii entistä enemmän eläimen ehdoilla.

Suomessa on eletty viime vuodet aikamoisessa koirakuumeessa. Nelijalkaisten perheenjäsenten määrä on lisääntynyt valtavasti, eikä koirabuumi osoita laantumisen merkkejä.

Tällä hetkellä Suomessa on enemmän rekisteröityjä koiria henkeä kohti kuin missään muualla maailmassa. Ihan kaikkia eläimiä rekisteristä ei löydy, ja siksi tarkkoja lukuja on vaikeaa antaa.

Tilastokeskuksen viimeisimmän arvion mukaan Suomessa on yli 700 000 koiraa – eli enemmän kuin asukkaita Helsingissä.

Jotkut asiantuntijat ovat yhdistäneet lemmikkibuumin laskeviin synnytyslukuihin. Toisaalta Kennelliiton jalostusasiantuntija Katariina Mäen mukaan monessa perheessä koiran hankkiminen saattaa edeltää lapsen syntymää.

Yhä useammat suomalaiset asuvat yksin, ja koirasta on paljon seuraa. Jotkut saattavat toivoa lemmikin muuttavan elämän – ja osittain niin voi tapahtuakin.

– Koira lisää melkein väistämättä omistajan liikunnan ja ulkoilun määrää, ja samalla tulee ehkä tutustuttua lähiseudun ihmisiin, Mäki kertoo.

Matalan kynnyksen sosiaalisuus ja ulkoilu ovat hyvää vastapainoa tietokoneen tai älypuhelimen äärellä istumiselle.

Koirien suosion kasvaessa sekä lemmikin että omistajan roolit ovat muuttuneet. Me ihmiset olemme nimittäin alkaneet pohtia asioita entistä enemmän eläimen näkökulmasta. Entisistä metsästysapureista ja pihavahdeista on tullut hyötyeläinten sijaan perheenjäseniä, joita viedään päiväkotiin ja harrastuksiin. Niille ostetaan merkkivaatteita ja laadukasta raakaruokaa, niitä hemmotellaan hieronnalla ja tassuhoidolla.

Ihmiset ovat nykyään valmiita satsaamaan koiriinsa. Käytännössä se tarkoittaa Katariina Mäen mukaan esimerkiksi sitä, että lemmikistä halutaan entistä enemmän tietoa, ja sen hyvinvointiin käytetään enemmän rahaa.

Tämän ovat huomanneet myös yritykset. Markkinoille on lyhyessä ajassa tullut paljon uusia lemmikkipalveluja ja tuotteita, joista koirien päiväkoti on vain yksi esimerkki. Mäki ajattelee, että koirien kannalta terveys-, hyvinvointi- ja koulutuspalvelut ovat positiivinen ilmiö, kunhan ne on toteutettu asianmukaisesti.

– Kun kysyntä ja tarjonta lisääntyvät, saattaa alalle eksyä myös ei niin asianmukaisia toimijoita.

Koirabuumin kasvaessa kaikilla alan yrittäjillä ei ole esimerkiksi eläimiin liittyvää koulutusta. Se ei välttämättä ole koirien kannalta vahingollista, mutta esimerkiksi itseoppineella koirankouluttajalla voi olla puutteelliset tiedot.

Yhä useammat koirat asuvat nykyään kaupungissa. Se tarkoittaa, että ne kohtaavat koko ajan lajitovereitaan koirapuistoissa ja kaduilla. On tärkeää oppia lukemaan toisen koiran viestintää ja ylipäätään tottua tulemaan toimeen toisten kanssa.

Tässä koirien päiväkodeilla voi tulevaisuudessa olla entistä tärkeämpi rooli, uskoo Tassumafian perustaja Henrikki Jussila.

– Täällä koirat opettelevat sosiaalisia taitoja vähän samalla tavalla kuin lapset päiväkodissa.

Gustafin omistaja Laura Heikkurinen on samaa mieltä. Gustaf on jo oppinut, milloin toinen koira haluaa olla rauhassa.

– Se on sellainen tietty määrätietoisempi haukahdus, Heikkurinen kuvailee.

– Nyt Gustaf osaa käyttää sitä jo itsekin, jos vaikka joku pentu tulee viereen sekoilemaan, eikä Gustaf enää jaksa leikkiä.

Päiväkodin lisäksi sosiaalisia taitoja voi harjoitella esimerkiksi pentutreffeillä. Niitäkin Tassumafiassa järjestetään, ja sellaisten kautta Gustaf on löytänyt tiensä päiväkotiin.

Joillekin koiranomistajille päiväkoti on tietysti ensisijaisesti myös hoitopaikka – erityisesti yksin asuville. Ruotsissa koirien päiväkodit ovat yleistyneet sen jälkeen, kun maahan säädettiin laki, jonka mukaan koiran saa jättää yksin maksimissaan kuudeksi tunniksi.

Voi olla, että tulevaisuudessa Suomessakin lainsäädäntöä muutetaan naapurimaan suuntaan. Eläinsuojelulakia ollaan uudistamassa lähivuosina.

Kuuden tunnin laki tuskin kuitenkaan tulee voimaan ainakaan heti. Se vaatisi yhteiskuntaan muitakin muutoksia kuin lisää päiväkoteja. Ruotsissa laki on johtanut myös siihen, että monille työpaikoille on perustettu omia lemmikkihuoneita.

Viu, viu, viuu! Ääni on surkea, ja ymmärtäähän sen: amerikanstaffordshirenterrieri Rufus ei ole tottunut tällaiseen. Istumme Rufuksen omistajan Suvi Tähtisen kanssa kahvilassa, ja aikaa on vierähtänyt jo melkein puoli tuntia. Koko sen ajan kymmenkuukautisen Rufuksen on pitänyt odottaa paikallaan.

Se on sille liikaa. Rufus on pennusta asti tottunut liikkumaan paljon.

– Käymme Rufuksen kanssa kahdesta kolmeen kertaa viikossa uimalassa, Tähtinen kertoo ja juttelee samalla Rufukselle rauhoittavasti.

Ihan mihin tahansa uimahalliin koiraa ei voi viedä. Tähtinen ja Rufus käyvät useimmiten Petbros-koirauimalassa Nurmijärvellä. Maanantaisin vuorossa on vesipelastustreenit, keskiviikkoisin vesijuoksu ja välillä lisäksi vapaata pulikointia.

Tähtinen varaa Rufukselle altaaseen puolen tunnin yksityisvuoron, paitsi jos joku Rufuksen koirakavereista haluaa lähteä mukaan. Hintaa uinnille tulee noin 25 euroa kerta. Siitä kertyy vuoden mittaan melkoinen summa. Mutta Tähtinen ajattelee, että Rufuksen kanssa uimassa käyminen on myös hänen harrastuksensa.

– Otin amstaffin juuri siitä syystä, että ne ovat aktiivisia koiria. Haluan harrastaa koiran kanssa, se on minulle tärkeä puoli lemmikkielämää.

Tähtisen ja hänen puolisonsa elämässä koirat ovat muutenkin läsnä lähes koko ajan. Niitä on taloudessa kolme.

– Jos en ole töissä, olen aina koirien kanssa. Ne ovat perheenjäseniä, ja otan ne mukaan niin kyläilemään kuin lomamatkoille, Tähtinen sanoo ja antaa Rufukselle viimeisen palan munkistaan.

Koirien uiminen ja vesijuoksu ovat yleistyneet viime aikoina, samoin nose work, eli haistelutreeni. Se on omalla tavallaan aivojumppaa myös koiran omistajalle, jonka pitää harrastuksen edetessä keksiä yhä ovelampia piiloja hajun lähteille.

Yleisin suomalaisten koirien harrastus on silti edelleen koiranäyttelyssä käyminen. Näyttelykäyntejä kirjataan vuodessa noin 200 000.

Tähtinen on valinnut Rufukselle harrastukseksi juuri vesitreenaamisen, koska se on mielenkiintoista ja monipuolista.

– Meillä on tarkoituksena lähteä ensi kesänä jo kokeilemaan, miten Rufus pärjää kisoissa.

Parasta Tähtisen mukaan on silti katsoa, miten paljon oma koira nauttii vedessä olemisesta.

Koirien ja muidenkin eläinten inhimillistäminen herättää vahvoja mielipiteitä. Jalostusasiantuntija Katariina Mäen mukaan inhimillistäminen voi olla hyvä asia, jos se tarkoittaa, että ihminen asettuu koiran asemaan ja tuntee sitä kohtaan empatiaa.

– Mutta sitten taas mennään vikaan, jos aletaan ajatella, että koirat haluavat tai tarvitsevat samoja asioita kuin ihmiset, hän huomauttaa.

Tahtoisikohan Mustikin oman Kalevala-korun? Kahdesta ikonisesta korumallistamme on nyt oma versio myös lemmikeille!

Kalevala Koru lanseerasi jokin aika sitten koirille suunnatun korusarjan, ja kaupoissa myydään karvaturreille myös esimerkiksi hajuvettä, joulukalentereita ja koiraolutta. Tällaisten asioiden ostamisessa ei ole mitään väärää, mutta totuus on, etteivät koirat kaipaa niitä.

Yksi asia sen sijaan on yhteistä koirille ja ihmisille: molemmat haluavat toteuttaa itseään. Se vain tarkoittaa meille hieman eri asioita.

Koira tarvitsee ennen kaikkea paljon liikuntaa, ja tekemistä, joka muistuttaa ravinnon etsimistä: haistelua ja jäljittämistä. Ja esimerkiksi puruluita.

– Niiden kaluaminen on verrattavissa siihen, että saisi repiä saaliseläimen, Mäki sanoo.