Suomalainen ottaa villasukat sänkyyn ja matkalle, sukittaa lähipiirin, neuloo rakkaalleen taivassukat ja tietää, mitä villasukkajuoksu tarkoittaa. Olemme suurta villasukkakansaa.
Suomalainen varaa kotona korillisen villasukkia vieraita varten. Hän nukkuu neulotuissa unisukissa ja vaihtaa toimistolla kengät villiksiin.
”Ehdottomasti olemme villasukkakansaa!” sanoo Novitan design manager Saara Toikka.
Villasukkien käyttö on pitkälti sään sanelema juttu – meillä on kylmää. Sukkiin liittyy myös turvaa ja kotoisuutta.
”Kun kotiin tullessa vaihtaa kengät villasukkiin, tulee olo, että nyt on kotona. Ranskalainen mieheni ihmetteli tapaa ensin, mutta nykyään hänkin vetää villasukat jalkaan”, Toikka jatkaa.
Sukkia löytyy kaikkiin tilanteisiin.
”Sisä- ja ulkokäyttöön on eri sukat. Villasukkia käytetään kumisaappaissa, luistimissa, monoissa – aina, kun pitää saada varpaat lämpimiksi”, neulesuunnittelija Niina Laitinen toteaa.
Villasukka ja sen kantapää olivat pitkään naisten käsityötaidon mittari, etnologian yliopistonlehtori Anna Rauhala sanoo.
Äidit ja isoäidit opettivat kotona tytöille – toisinaan pojillekin – miten villasukka tehdään. Kansakouluissa taitoa alettiin opettaa 1920-luvulla.
”Kansakoulussa kaikkien tyttöjen piti oppia se. Enää ei ole aivan niin. Neulomisen määrää on vähennetty opetussuunnitelmassa, eikä tekstiili- ja teknistä työtä ole erikseen”, Rauhala kertoo.
Kansalaistaito on muuttunut harrastukseksi. Sukanteon voi yhä oppia koulussa, mutta muitakin keinoja on: Youtube-videot, neulepiirit, lankakauppojen pop up -tapahtumat ja opistot.
Viime vuosina neulojien puikoilta on pudonnut paljon kaarrokevillapaitoja sekä neulehuppuja eli balaklavoja. Sukat ovat pitäneet neulebuumissa pintansa.
”Villasukka on uudistunut muiden neuleiden rinnalla. Nykyään tehdään persoonallisia villasukkia. Harmaan sukkalangan rinnalle on tullut värien ja kuvioiden kirjo”, Anna Rauhala sanoo.
Niina Laitinen arvioi, että villasukka on Suomessa yleisin neuletyö. Siitä harrastus usein alkaakin.
”Villasukka on kulutustavara. Sitä käytetään ja se kuluu, joten sukkia tarvitaan aina uusia.”
Millaiset sukat ovat nyt muodikkaimmat? Sillä ei oikeastaan ole väliä, sillä villasukka on trendien yläpuolella, Novitan Saara Toikka toteaa.
”Tietysti aina tulee hittisukkia, kuten räsymattosukat tai Anelmaiset muutaman vuoden takaa.”
Niina Laitisen mukaan sukkatrendit noudattavat vuodenaikoja: kesällä neulotaan ohutta ja lyhytvartista pitsisukkaa, syksyllä paksumpaa ja pidempää.
”Nyt neulotaan paljon kirjoneulesukkia. Niissä voi olla mitä hurjempia kuvioita ja siten haastettakin.”
Sukan uusi elämä
Kantapää hiutuu puhki. Mitä tehdä villasukasta, joka ei ole enää käyttökelpoinen?
”Sukka palvelee elinkaarensa loppuun asti parhaiten sukkana. Villasukkaa voi korjata hyvinkin pitkään”, Saara Toikka sanoo.
Reiät voi parsia. Kuluneet terät voi purkaa pois ja neuloa ehjiin varsiin uudet. Rikkinäiselle tai parittomalle villasukalle voi myös antaa ihan uuden elämän:
- Askartele sukasta lelu: keppihevonen, käsinukke, pehmoeläin.
- Pujota sukat suojiksi pöydän tai tuolin jalkoihin, kun siirtelet huonekaluja.
- Kiillota sukalla vastalankatut kengät tai viimeistele hopeaesineiden kiillotus.
- Tee varsista säärystimet tai ranteenlämmittimet.
- Suojaa muutossa särkyvät pienet tavarat sukilla.
”Neuloin isän taivasmatkalle hänen lempisukkansa”
Villasukilla on roolinsa ihmisen koko elämänkaaren varrella. Pikkuiset sukat ovat monen vauvan ensimmäinen lahja.
”Pienissä kunnissa on järjestetty tempauksia, joissa jokaiselle vastasyntyneelle neulotaan villasukat. Yhtä hyvin voitaisiin tehdä myssy tai lapaset – mutta jostain syystä usein neulotaan sukat”, Anna Rauhala kertoo.
Rauhalasta villasukat ovat klassinen joululahja. Hän on myös kuullut häistä, joissa kaikki häävieraat saivat lahjaksi villasukat. Toikka taas tietää häät, joissa sukat olivat pukukoodina.
Kun maallinen vaellus päättyy, on kuolinsukkien vuoro. Rauhala sanoo, että aiemmin tapana oli pukea menehtyneelle lapaset ja villasukat etenkin talvisin. Monet naiset neuloivat itselleen kuolinsukat elinaikanaan.
Niina Laitinen puhuu taivasmatkasukista. Niiden neulominen läheisen viimeiselle matkalle on hänen mukaansa yleistynyt.
”Hyväntekeväisyyteen neulominen on yhteisöllisen vaikuttamisen muoto. Sen kautta voi kokea tekevänsä jotain tärkeää.”Anna Rauhala
Kun Laitiselta kysellään taivasmatkasukiksi sopivia malleja, hän kehottaa aina neulomaan sellaiset, jotka olisivat vainajalle mieluisat. Paljon tehdään valkoisia pitsisukkia, Laitinen sanoo.
”Itse neuloin isälleni hänen lempisukkansa, jotka olin suunnitellut hänen kotipaikkansa inspiraationa. Isä itse toivoi niitä, kun tiesi, että ei selviä sairaudesta.”
Hyväntekeväisyyteen villasukkia neulotaan paljon: tuoreille äideille, rintamalle Ukrainaan, asunnottomille, Mongoliaan, vastasyntyneille, syöpää sairastaville, vanhainkotiin… Lahjoitukseksi on neulottu myös lemmikkien anestesiasukkia – ne pitävät karvaisen kaverin ruumiinlämpöä yllä leikkauksen aikana.
”Hyväntekeväisyyteen neulominen on yhteisöllisen vaikuttamisen muoto. Sen kautta voi kokea tekevänsä jotain tärkeää. Käsin tehtyyn neuleeseen on tunneside ja sen antaminen voi tuntua intiimimmältä kuin rahalahjoituksen tekeminen”, Anna Rauhala kertoo.
Hän lisää, että hyväntekeväisyydellä ja yhdessä neulomisella on pitkät perinteet. Jo 1900-luvun alussa oli ompelupiirejä, joissa tehtiin hyväntekeväisyysneuleita vähävaraisille perheille tai kirkon lähetystyön myyjäisiin.
”Villasukista tulee mieleen mummo, lämpö ja turvallisuus”
”Ekat sukat tehtiin ala-asteella käsityötunneilla. Toisesta sukasta tuli sopiva omaan koon 38 jalkaan, toisesta noin koon 43 jalkaan.”
”Käsityöopettajan kanssa tuli erimielisyyttä siitä, voiko vartta neuloessa jutella vai ei. Sain todistukseen seiskan. Voi, jos ope tietäisi, miten monet kymmenet kirjoneulesukat puikoiltani on sittemmin tullut.”
”Villasukat juurruttavat meidän tähän maahan, koska ovat talvella niin tarpeelliset.”
”Ensimmäiset villasukat seitsemännellä luokalla olivat tuskaa. Kantapää oli painajainen, ja lopulta äiti taisi neuloa sen. Meni yli kymmenen vuotta ennen kuin palasin villasukkien pariin. Opettelin neulomaan itse ohjeesta ja onnistuin! Nykyisin neulon magic loopilla molemmat sukat yhtä aikaa.”
”Villasukat ovat ihania, eikä niitä voi koskaan olla liikaa. Varalla pitää olla monta paria erilaisia sukkia, että voi muistaa ystävää, tuttavaa tai lasta lämpimällä paketilla.”
”Muistan hyvin ensimmäisen sukan neulomisen lapselleni. Anoppini neuvoi puhelimessa, kuinka kantapää neulotaan.”
”Annan villasukat lahjaksi ystävälle, vastasyntyneelle, anteeksipyyntönä. Kaikilla minulle tärkeillä ihmisillä on monta paria neulomiani sukkia.”
”Villasukat kuuluvat elämään kuin vesi juomaksi. Mummo opetti minut neulomaan, ja puin hänelle taivassukat hänen kuoltuaan liikenneonnettomuudessa 80-vuotiaana. Ympyrä sulkeutui: oppaani lähti minun neulomani sukat jaloissaan ukin luo taivaaseen.”
”Käytän villasukkia ympäri vuoden enkä tulisi ilman toimeen. Vaihdan ne heti jalkaan, kun tulen kotiin. Uni ei tule ilman villasukkia. Äiti teki ihania pitsikuviosukkia, ja itse teen aina palmikoita, ne ovat minusta ihanimmat. Kirjoneulesukatkin ovat hienoja, mutta niitä en osaa tehdä. Joskus vielä harjoittelen!”
”Villasukat saavat ajattelemaan mummon ikävää ja iloa siitä, että monet ovat äitini tekemät. On ihanaa, että juuri äiti opetti minut neulomaan kantapään. Suvun käsityöperinne jatkuu.”
Sitaatit ovat Kotivinkin villasukkakyselystä, joka tehtiin Kotona-sivustolla elo-syyskuussa. Kyselyyn vastasi 1357 ihmistä.
