Haullasi “” ei löytynyt yhtään osumaa

Tarkista hakusi ja poista mahdollisia rajausehtoja

Meidän Mökki

Suojaa, turvaa ja ravintoa – pikkulinnut viihtyvät entistä paremmin mökkipihoilla

Suojaa, turvaa ja ravintoa – pikkulinnut viihtyvät entistä paremmin mökkipihoilla

Pikkulintujen kannat ovat pienentyneet tehomaatalouden vuoksi, joten mökkien pihapiireistä on tullut linnuille korvaamattomia suojavyöhykkeitä.
Teksti Juho Rahkonen
Kuvat Juho Rahkonen

Keväällä Euroopasta kuului huolestuttavia uutisia: uusien tutkimusten mukaan maanosassamme on nyt entistä vähemmän lintuja. Ranskassa on todettu maaseudun lintukantojen vähentyneen 15 vuodessa jopa kolmanneksella, jotkut lajit jopa 70 prosentilla.

Linnuilla ei ole tarpeeksi ruokaa – siis hyönteisiä. Tuholaismyrkkyjen vuoksi hyönteiset ovat vähentyneet Euroopassa 30 vuodessa jopa 80 prosenttia. Laajoilla alueilla viljellään vain yhtä kasvia, yleensä vehnää tai maissia.

Hyönteisiä ilmasta napsiva kirjosieppo on mökkipihojen peruslintuja. Ne talvehtivat Länsi-Afrikassa ja saapuvat Suomeen huhti-toukokuussa. Poikue saa noin 15 000 hyönteistä ruoakseen.

Suomessa taas on jo vuosikymmeniä seurattu huolestuneena maaseudun autioitumista – ja lintujen vähenemistä sen mukana. Rikas linnusto kielii koko maatalousympäristön hyvinvoinnista.

Salaojitettu, yhden tai muutaman kasvilajin täyttämä tasainen pelto ei ole luonnon kannalta kovin monimuotoinen ympäristö. Kuitenkin juuri siihen suuntaan Suomen ja muiden läntisten teollisuusmaiden maatalousmaisema on kehittynyt viime vuosikymmeninä.

Pikkuvarpunenkin viihtyy pihalla.

Maaseudulla on aina eletty ja hengitetty vuodenkierron rytmissä. Juuri linnut ovat toimineet näkyvimpinä muistutuksina vuodenajan vaihtumisesta, mistä kertovat sukupolvelta toiselle siirtyneet sananparret.

Sanonta ”pääskysestä ei päivääkään” saattaa tosin olla turhan optimistinen, sillä ainakin haarapääskyjä tulee Suomeen jo toukokuun alussa, jolloin saattaa olla vielä koleaa ja tupruttaa lunta Etelä-Suomessakin.

”Kuu kiurusta kesään”, lienee kaikille tuttu. Kiurun eli leivosen sirkuttelu korkealla ilmassa paikallaan lentäen on keväisen pellon riemukkaimpia tapahtumia.

Varottaviakin sanontoja on, kuten: ”Kun sä kuulet kuovin äänen, älä mene järven jäälle.”

Räystäspääskykin laskeutuu joskus.

Linnut viihtyvät parhaiten monipuolisessa ja pienipiirteisessä maisemassa eli kesämökkien pihapiireissä. Ihanneympäristöön kuuluvat vesistöjen rannat pientareineen, puutarhat sekä ojat, niityt ja metsäsaarekkeet.

Viime vuosina maalaismaisemaa on yhä enemmän alettu pitää arvona sinänsä, ja esimerkiksi hevostilojen yleistymisen seurauksena peltolintujen kannat ovat alkaneet elpyä.

Luonto on rikkaimmillaan yleensä rajapinnoissa, missä erilaiset maisematyypit kohtaavat. Monet linnut esimerkiksi tarvitsevat avointa niittyä ruokailuun mutta pesivät mielellään metsän, pensaikon tai pihapiirin rakennusten suojissa.

Räystäspääsky löytää talonrähjästä pesäpaikkoja.

Kun mökkipihan linnut ovat löytäneet sopivan pesäpaikan, ne kiikuttavat sinne pehmusteita, kuten heiniä ja sammalia. Jos lähistöllä on rakennustyömaa, myös eristevillat kelpaavat. Pesien täytteeksi haalitaan jopa lankoja, koirankarvoja ja ihmisten hiuksia.

Kesän korvalla lintuemot pyöräyttävät pehmusteisiin munia ja hautovat niitä viikkoja.

Varpunen jatkaa ruokkimista senkin jälkeen, kun poikaset ovat lähteneet pesästä.

Lintuperheiden ruuhkaviikot alkavat touko–kesäkuussa, kun poikaset kuoriutuvat. Tiaiset ja kirjosiepot kiikuttavat nälkäiselle jälkikasvulleen hyönteisiä, hämähäkkejä ja toukkia jopa yli 500 kertaa päivässä.

Ruokinta onnistuu, jos aivan pesän lähettyvillä on tarpeeksi ravintoa. Linnut suosivatkin yleensä aluetta, jossa on lehti- ja havupuita, pensaita sekä pieniä aukioita. Eikä ole pahitteeksi, jos lähettyvillä on puro tai lampi, jossa hyttyset parveilevat.

Puukiipijä mieltyi aitan nurkkaan.

Sukumökkimme Taipalsaaressa on 1930-luvun maalaistalo pihapiireineen, ja paikan ikä näkyy lintujen runsautena. Siellä pesii tyypillisten piha- ja maalaislintujen lisäksi puukiipijä. Tämä vanhojen havumetsien asukki on löytänyt kaarnankoloa muistuttavan pesäpaikan vanhan aitan nurkasta.

Leppälintu on taas tehnyt pesän navetan kivijalkaan.

Leppälintu.

Haarapääsky on mökkipihojen tyypillisimpiä lintuja. Se pesii ulkorakennuksissa, etenkin vanhojen navettojen sisäkattojen tukiparruilla ja ladoissa. Alun perin haarapääsky lienee pesinyt luonnossa kallionjyrkänteillä nykyistä harvalukuisempana.

Haarapääsky.

Haarapääskyä voi auttaa kotiutumaan, kun tekee seinustalle sopivan tasanteen vaikka laudanpätkästä. Pääskynen ei välttämättä pelkää ihmistä lainkaan. Pitäväthän ihmiset pääskyjen saalistajat loitolla ja antavat muutenkin suojaa. Olen kuvannut haarapääskyä makro-objektiivilla noin metrin päästä ilman piiloa, kun se pesi talon ulko-oven yläpuolella ja kävi ruokkimassa poikasiaan.

Yhtä tuttavallinen ja sympaattinen laji on räystäspääsky, joka viihtyy maalaismaiseman lisäksi kaupunkimaisessa ympäristössä.

Räystäspääsky.

Pääskyihin on liittynyt perimätietoa ja uskomuksia enemmän kuin muihin pikkulintuihin. Niiden sanotaan tuovan onnea.

Haarapääsky on Viron kansallislintu ja viroksi suitsupääsuke. Suitsu tarkoittaa savua ja viittaa pääskyjen pesimiseen entisaikain savupirteissä. Virossa ja entisessä Itä-Euroopassa on perinteistä maalaismaisemaa ja pientiloja vielä runsaasti ja sen ansiosta myös pääskyjä.

Suomalainen mökkeilykulttuuri on osaltaan hidastanut maaseudun lintukantojen pienenemistä: mökit pihapiireineen tarjoavat vaihtelevan elinympäristön, jossa riittää niin pesimäpaikkoja kuin hyönteisravintoa.

Julkaistu: 24.7.2018