Suo, kuokka ja sauna! Pennalat rakensivat idyllisen hirsisaunan aiemmin märkänä hyllyneeseen mökkirantaansa

Katja ja Hannu Pennala nauttivat mökillä saunomisesta ympäri vuoden.

Saunan vieressä viihtyy saukko, ja kesäisin ohi lipuvat joutsenet ja pyrähtelee kalasääski. Ensivaikutelma Katja ja Hannu Pennalan uudesta mökkitontista Alavuden Jääskänjärvellä ei ollut yhtä idyllinen. Vastassa olivat kuusikon pimentämä märkä tontti ja uimakelvoton ranta.

– Käytännössä mökkeilimme ensimmäisen kesän suolla. Minä pidin huolta eväspuolesta ja Hannu kuokki maata ja kuivatti sitä pohjalaismiehen tahdollaan, Katja kertoo.

Katjan siskon mies on tehnyt saunatupaan hauskat tuolit mökkitontin puista.

Paras saunaeväs syntyy takassa uuniperunoista ja täytteestä. Katja sekoittaa yhteen tuorejuustoa, palvikinkkua, punasipulia ja mausteita.

Aluksi tontille nousi saunamökki, mutta pian huomattiin, että olisi pitänyt rakentaa erillinen sauna, koska kiuas lämmitti asuintilat sietämättömän kuumiksi.

Hannu halusi, että uusi saunamökki tehdään hirrestä ja aivan rannan tuntumaan, vaikka maasto oli sanalla sanoen haasteellinen.

– Muussa tapauksessa olisimme menettäneet vuodenajasta riippumatta idyllisen järvinäkymän, joka meistä kuuluu oleellisena osana mökkisaunomiseen.

Ensin Hannu poisti paikalta kuormittain huonolaatuista maata ja toi tilalle saman verran kunnon hiekkaa.

– Uhmasin suon läheisyyttä ja käytin kuokkaa enemmän kuin aluksi kuvittelin, Hannu kuittaa kujeillen.

Saunamökissä pidetään talvikaudella yllä peruslämpöä.

Hannu on muurannut tiiliseinän vanhoista purkutiilistä. Muurin pinnan hän on tasoittanut laastilla ja maalannut harmaaksi.

Lopulta tuttu rakennusmies pääsi auttamaan hirsipaketin paikoilleen nostamisessa. Hannu haki sisäseinien muurausta varten vanhalta paloasemalta purettuja tiiliä, joissa on kosolti Katjan toivomaa rustiikkisen rosoista tunnelmaa.

– Hannu vastasi rakentamisesta ja minä sisustamisesta. Pidämme samanlaisista pintamateriaaleista, ja siksi valinnat olivat helppoja, Katja kiteyttää.

Rouheus ulottuu löylyhuoneeseen, jonka yksi seinä pinnoitettiin saunalle johtavan liuskekivipolun yli jääneistä kivistä. Viimeiset kivet muurari hyödynsi takassa, jonka hän muurasi saunakamariin.

– Liuskekivipolun tekeminen oli minun urakkani. Kivien paikalleen asennus oli yllättävän työlästä. Hannu osti minulle hiljan betonivispilän, jotta jatkaisin kivilinjaa muuraamalla meille pihagrillin, Katja kertoo.

Löylyhuoneen seinien puupinnat on käsitelty saunasuojalla tummiksi. Kontrasti on melkoinen perheen kotisaunalle, joka on valkoinen. Paneloinnin lisäksi saunassa on tiilipintaa ja liuskekivistä muurattu seinä. Valonlähteeksi riittävät lyhdyt.

Hannun ja Katjan toivomaa kosteutta parantaa kiuas, jonka iso kivimassa luovuttaa lämpöä mahdollisimman tasaisesti.

Jääskänjärven maisemat ovat Hannulle tuttuja jo lapsuusvuosilta. Silloin järvi vilisi kaloja ja oli syvempi kuin nykyisin. Nyt ranta on jälleen ruopattu sellaiseksi, että siinä voi huoletta uida.

Kumpikin viihtyy saunan lauteilla pitkään ja antaa lihasten rentoutua kunnolla. Toisin kuin pariskunnan kolme lasta ja Katja, Hannu kauhoo järvessä myös varhain keväällä ja myöhään syksyllä, vaikka vesi olisi hyytävää.

Jääskänjärven vesi on hieman liian tummaa, jotta sitä olisi miellyttävää käyttää paljussa. Siksi allas pitää täyttää aina pelkällä vesijohtovedellä.

Löylyt ovat kosteat liuskekivellä vuoratun seinän ansiosta. Kivi sitoo kosteuden ja luovuttaa sen takaisin ilmaan lämmön noustessa.

– Menemme mielellämme saunaan, ennen kuin se on ihan valmis, koska emme pidä kipakoista löylyistä. Minä jään joka kerta lauteille makaamaan miltei nukahtamiseen asti, Hannu paljastaa.

Kiukaan lämmittämisessä hän suosii koivuhalkoja, koska niillä on hyvä polttoarvo, ja käyttää sytykkeenä koivun tuohta. Halot saadaan oman metsän puista.

– Omasta saunasta nauttiessa tajuaa, että kaikki vaiva, jonka näimme, oli sen arvoista. Eikä ikkunoista avautuvaa järvinäkymää kyllästy katselemaan koskaan.

Saunamökki on käsitelty puunsuoja-aineella ruskeaksi kuten päämökki.