Hiekkatie rapisee jalkojen alla, ja portti avautuu narahtaen, kun astutaan Outi Raatikaisen siirtolapuutarhatontille Helsingissä. Vieressä levittäytyy pikaraidetyömaa, mutta sitä ei huomaa hedelmäpuiden katveessa. Laatoitettu käytävä johtaa vaaleankeltaista mökkiä kohti. Tummanpunaiset pionit ovat juuri avanneet nuppunsa. Terassilla tulijoita katselee kivinen karhu.

Ensin huomasin ystäväni myyvän kauniisti kunnostettua vanhaa mökkiään täällä Talissa. Kävin katsomassa sitä, mutta siellä ei ollut mukavuuksia, joita halusin, kuten suihkua ja vessaa. Jäin kuitenkin seuraamaan mökkien tarjontaa. Kesällä 2018 olin yhtenä päivänä läkähtyä kaupunkiasuntooni, joka sijaitsee vanhassa kivitalossa. Samalla hetkellä silmiini osui myynti-ilmoitus purettavasta siirtolapuutarhamökistä täällä. Mökki oli todella heikossa kunnossa ja puutarha täysin villiintynyt. Tein tarjouksen, ja se hyväksyttiin.

Talin siirtolapuutarhan historiallisella alueella on oma identiteetti, ja ilmeen pitää olla yhtenevä. Pidän siitä ajatuksesta. Tässä siirtolapuutarhassa saa rakentaa kahdentyyppisiä uusia mökkejä. Ulkomitat ja harjakorkeudet on määritelty tarkasti, samoin värit ja katon materiaali. Terassien määrä ja koko on määritelty. Ikkunat voi sijoittaa vapaasti ja sisätilat rakentaa omiin tarpeisiin sopiviksi. Tontille saa pystyttää myös toisen rakennuksen, ja valitsin leikkimökin. Suunnittelin mökin apunani arkkitehti Hanna Routa. Suunnitelma piti hyväksyttää siirtolapuutarhayhdistyksellä.

Halusin edetä nopeasti, joten ostin valmiin, räätälöidyn rungon Honkarakenteelta. Talon ulkovuorauksen tulee kuitenkin olla lautaa, ja olin ostanut hirsirungon. Ulkovuorauksen ja kaikki sisustuksen puutyöt teki puuseppä Ronald Johnson.

Siirtolapuutarhassa on juokseva vesi vain kesäaikaan. Saunan lauteiden alla on lämminvesivaraaja. Astianpesukonetta minulla ei ole. Sen verran pitää olla mökkituntua, että tiskaan. Eikä keittiöön olisi konetta mahtunutkaan. Halusin siistin ja vaivattoman vessan, joten hankin polttavan vessan. Se oli kallis, mutta olen todella tyytyväinen.

Kun tila on pieni, kalusteita tarvitaan vähän eivätkä ne saa olla liian suuria. Olen tuonut tänne tavaroita kaupunkikodista ja toimistostanikin. En kiertele kirpputoreja. Minulla ei ole tarvetta ostaa historiaa tai romanttista tunnelmaa. Tykkään selkeydestä ja avaruudesta. Tänne olen halunnut kuitenkin tuoda muistumia pohjalaisesta lapsuudenkodistani, joka tyhjennettiin muutama vuosi sitten.

Olen istuttanut nurmikkoa, kukkia ja pari päärynäpuuta. Keväällä puutarhaan tuotiin 3000 kiloa multaa. Alun perin tontilla oli myös viisi omenapuuta. Niistä kaksi jouduttiin kaatamaan.

Haluan tuoda tänne vanhan ajan kasveja. Niitä olen etsiskellyt ja saanut kavereilta. En halua tuoda pihalle eksoottisia, outoja kasveja. Olen hedelmä-, kukka- ja marjatarhuri. Perunamaata mökille ei tule. Kesäkurpitsaa ja yrttejä olen kasvattanut. Tontin reunassa on rivi marjapensaita: musta-, puna- ja valkoherukoita sekä vadelmia.

Tykkään olla mökillä yksin ja mennä nukkumaan pellavalakanoiden väliin, kun on hiljaista ja rauhallista. Mutta rakastan myös sitä, että terassi on täynnä kavereita ja grillaamme ja syömme yhdessä. Oman perheen kanssa tämä on paikka, jossa vietämme ulkoilmaelämää. Aikuiset lapset vauvoineen ovat myös innostuneet mökistä.

Käyn täällä ympäri vuoden ja korona-aikana tein täällä myös töitä. Koskaan ennen en ollut ajatellut, että minusta tulisi mökin omistaja. Nopeasti kuitenkin innostuin mökistä ja löydän tästä elämäntilanteeseeni sopivia puolia. Rakastan pihan möyrimistä. Pidän myös siirtolapuutarhan yhteisöllisyydestä. Naapurit ovat tulleet tutuiksi, eikä naapureiden läheisyys minua häiritse. Tämä on sosiaalinen, kaupunkimainen tapa olla mökillä.