”Hotellit ovat siivousalan korkeakoulu. Joka hetki tulee vastaan jotain sellaista, mitä et koskaan odottaisi, ja ratkaisu täytyy tehdä sen perusteella, mikä tulee heti selkäytimestä.

Laskemme huoneisiin käytettävän ajan askelissa tai sekunneissa. Jokainen ylimääräinen askel tai sekunti on jostain pois.

On enemmän sääntö kuin poikkeus, että huoneessa on kaaos. Verhot on voitu repiä alas, huonekalujen järjestys muuttaa, seinään pissata. Joskus sängyssä on ollut pariskunta harrastamassa seksiä.

Kerran, kun avasin vessan oven, pöntöllä istuikin mies lukemassa Hesaria. Tilanne oli järkytys meille molemmille.

Olen työskennellyt pitkään kartanohotellissa, joka varataan kerralla koko yritykselle koulutukseen ja virkistymiseen. Mitä hienompaa väkeä päivällä, sitä hurjempi lopputulos yöllä. Jotkut suorastaan sikailevat. Kerran uima-altaassa oli joulukuusi. Kerran taas vastaanoton kolmesta sohvaryhmästä oli rakennettu neljä metriä korkea pyramidi, jonka päällä oli orkidea. Se oli niin hieno, että vähän naurattikin.

Kun näen pukumiehiä rentoutumassa suljetussa tilassa keskenään, tiedän heti, että kontrolli lähtee illalla. Minä alan siivota sikolättiä amuviideltä, jotta he saavat jatkaa seminaariaan aamukahdeksalta siistissä ympäristössä.”

”Nykyään trendinä on se, että siivoojan pitää olla näkymätön. Jos työtä ei voi tehdä yöllä, asiakas saattaa tilata tietynnäköisen ja -käytöksisen siivoojan, joka sulautuu toimiston ilmeeseen. Ihan totta!

Siivous on nykyään helppoa, kun on paljon paperittomia toimistoja, joissa kaikki hoituu sähköisesti. Hommaa on helpottanut myös se, että työpöytiä vaihdetaan päivittäin sen mukaan, mikä on vapaana. Kukaan ei tuo turhia henkilökohtaisia tavaroita.

Vaikka siivooja ei nykyään löydäkään mitään sopimusluonnoksia roskakorista, joudumme tekemään salassapitosopimuksen. Meistä tehdään usein myös turvaluokitus, jossa taustamme tarkistetaan.

Yökeikoilla näen usein firman työntekijöitä ylitöissä. Silloin ajattelen, että jos on minulla rankka työ, niin on heilläkin.

Vaikka toimistot ovat muuten siistejä, naisten vessat saattavat olla hirveitä. Eivät naiset elä niin kotonaan. Kerran yhdessä pomojen vessassa nainen pyysi, että siivoaisin hänen jälkensä, kun hän oli meikkivoiteellaan sotkenut koko lavuaarin ja palaveri oli alkamassa.”

”Mitä hienompi asuinalue ja mitä enemmän neliöitä, sitä siivottomampi koti voi olla. Tuntuu, että näissä kodeissa oikein odotetaan siivoojaa ja ollaan valmiita maksamaan siisteydestä, vaikka se veisi ylimääräisiä tunteja.

Olen nähnyt hienoissa kodeissa järkyttävää sotkua: vauvanvaippoja lattialla, koiran pissoja ja ulosteita missä sattuu, koko astiakaapin sisällön likaisena ympäri asuntoa. Näissä kodeissa voi olla hienot pukeutumistilat ja suuret vaatekaapit, mutta kengät ja vaatteet ovat hujan hajan.

Tavallisten kotien kohdalla pitää yhä paikkansa, että moni siivoaa ennen siivoojan tuloa. Luksuskodeissa ei. Toiveet ovat myös vaativammat. Olen ostanut kotiin oikean värisiä ruusuja, silittänyt lakanat ja lajitellut pikkuhousut koon ja värien mukaan.

Yhdessä kodissa, jossa asukas kävi lähinnä vaihtamassa vaatteet ulkomaankeikkojen välillä, tuli vastaan satoja valkoisia matoja. Ehkä hän ei huomannut niitä, ehkä häntä ei kiinnostanut. Sinne en mennyt uudestaan.

Kotisiivous on työläämpää kuin muu, koska se on niin henkilökohtaista. Asiakas voi maata kotona vaikka kuumeessa.”

”Kun avaa laivan hytin oven, tietää jo oikeastaan viikonpäivän perusteella, mikä siellä odottaa. Maanantain ja lauantain välillä asiakkaat ovat saattaneet siivota hytin itse pintapuolisesti ja laittaa roskat nätisti pussiin.

Sunnuntaiaamuna saattaa näyttää siltä, kuin hytissä olisi räjähtänyt kranaatti. Siellä on juhlittu perjantaista lähtien kaksi päivää. Peili voi olla rikottu, yläsänky romahtanut alas, oksennusvana kulkea lattian halki vessanpöntölle. Moni myös haluaa rakentaa pyramidin oluttölkeistä. Niitä voi olla kattoon asti.

Sotku on pahin kakkoskannella ja edullisemmissa hyttiluokissa. Vaatii aikamoista kylmäpäisyyttä mennä sisään ja tehdä oma työnsä. Kyllä moni kiroileekin.

Meillä on kuitenkin hyvä porukka, eikä ketään jätetä yksin, jos ”pommeja” on samassa vuorossa useampia. Usein joudumme myös herättelemään näitä krapulaisia veijareita. Ilman meitä he seilaisivat uudelleen Tukholmaan. Joskus käy niin, että he ovat lakki kourassa pyytelemässä anteeksi ja ottavat roskapussin käteensä.

Mukavimpia hetkiä ovat ne, kun hytissä odottaa lappu, jossa on kiitetty siivouksesta. Joku on jättänyt tippiäkin. Se piristää.”

”Lentokoneessa suurin osa siivoojista on miehiä, mikä on aika poikkeuksellista tällä alalla. Ehkä se johtuu siitä, että lentokone on vähän eksoottinen työpaikka.

Tässä pitää olla tietyn kokoinen ja hyväkuntoinen. Pitää taipua pienissä tiloissa ja pystyä väistämään muita.

Kyse on minuuteista. Jos kone tulee Tukholmasta, sillä on maa-aikaa 30 minuuttia. Kymmenen minuuttia menee koneen tyhjentämiseen ihmisistä. Koneen täyttämiseen jää 20 minuuttia, josta me siivoamme neljä. Me siis juoksemme koneen läpi kahdestaan työkaverini kanssa. Sehän on lähinnä siistimistä.

Pitkiltä lennoilta matkustajat jättävät koneeseen kaiken, mitä he eivät enää tarvitse: karkkipapereita, eväiden jämiä, puoliksi juotuja limutölkkejä, niskatukia ja kertakäyttösukkia.

Kahvia saattaa olla joka paikassa, kun se on ilmaista. Siivosin kerran lentokoneen katostakin kahvitahran. En ymmärrä, miten se oli päätynyt sinne.

Lomalennot ovat likaisimpia. Vaippoja voi olla muuallakin kuin roskiksessa, ja vanhemmat ovat ottaneet vähän viiniä – hups, sehän kaatui.  Viinitahroja on nykyään kuitenkin vähemmän, koska alkoholi maksaa.

Jos tulee oikein paha sotku vastaan, kymmenen euron eritelisä motivoi. Jos minä en halua ylimääräistä kymppiä, porukassa on aina joku, joka haluaa.”